Outdoor Kati: vaelluksia, ultrajuoksuja ja polkuja

9.8.2018 At the top of European Union. // Nuorgamissa ollaan. EU:n pohjoisin paikka. Siskokset lähdössä viikonloppuseikkailulle. Maailman pohjoisin ultrapolkujuoksu 130 km Kaldoaivin erämaassa starttaa huomenna klo 18. Perjantaina 10.10 klo 18 juoksu starttasi. Alkumatkasta oli aurinkoista ja helppo oli juosta. Jättäydyttiin taas jonon hännille, joskin aivan viimeiseksi ei päästy millään, kun selvästi jotkut muutkin halusivat olla viimeisinä jonossa.

Palauttelureissu Lofooteille Pallaksen 134 km:n polkujuoksun jälkeen suuntasimme lasten kanssa palauttelureissulle Lofooteille. Ihana paikka, ehdottomasti pitää päästä uudelleen.

13.7.2018 Nuts Ylläs Pallas 134 km starttiin siskokset taas valmistautumassa. Pientä draamaa, Kati iski kisareppua täytellessä päänsä asuntovaunun avoinna olleeseen ikkunaan, joten haavan teippausten kautta starttia kohden. Kovin on erilainen starttikeli kuin viimeksi, jolloin ukkosmyrskyssä lämmiteltiin saunassa ennen starttia. Toissa vuonna metsä oli supermärkä ja sai suorastaan uida poluilla ja puolimatkan jälkeen iski kova myrsky ja näkyvyys muutamia metrejä. Nyt yritetään sisätiloissa suojautua helteeltä. Huomiseen puoleen yöhön mennessä toivottavasti maalissa (klo 24 lauantai-iltana sulkeutuu maali).

Juhannusvaellus Aittajärvi-Sudenpesä-Luirojärvi-Muorravaarakka-Aittajärvi 20.6.2018 Työpäivän päätteeksi Hiace startattiin Helsingistä kohti pohjoista. Matkassa Kati ja Marko. Yötä myöten ajettiin ja klo 6.00 oltiin Kiilopään tunturikeskuksella, josta tarkoitus hakea varaustupien avaimet. Parkkeeraus parkkipaikalla oli kielletty yön ajan klo 22-06, mutta nyt kello oli jo 6:00, joten ei muuta kuin auto parkkiin ja Hiecen takaluukkuun pienet aamu-unet ennen vaellukselle lähtöä. Neljän tunnin päästä herättiin klo 10:00 ja haettiin avaimet Kiilopään keskuksesta ja juotiin teet/kahvit. Siitä ajettiin sitten Aittajärvelle, matka kesti varmaan kaksi tuntia, vaikka tie oli varsin hyvässä kunnossa, muuta oma auto alkoi hiipua uhkaavasti ja jouduttiin menemään tosi hiljaa. Jotain hämminkiä autossa oli ja pelättiin, että jäädään tien varteen. Päästiin kuitenkin parkkipaikalle ja päätettiin jättää autohuolet paluumatkan ongelmaksi ja suunnattiin polulle.

26.5.2018 klo 6.30 Täällä taas. Kohta mennään.  Klo 7.00 starttaa Nuts Karhunkierros 83 km. Klo 24 viimeistään pitää olla viimeistään maalissa.

Viikonloppuvaellus Nuuksiossa

26.12.2017 Pikkuneidin kanssa tapaninpäivän reissulla kohti Kuusamoa (ja Rovaniemeä ja Kolaria). Kuvassa taukojumppa Pudasjärvellä. Kaunis Suomi

100-vuotiaan Suomen kunniaksi suunnattiin Repoveden kansallispuistoon tavoitteena kolmen päivän vaellus 5.-8.12.2017. Vähän ennen reissua kävi ilmi, että pe 7.12 pitäisi olla reilun 300 km:n päässä työpaikkahaastattelussa. Hetken mietittiin, että peruutetaanko reissu. Päädyttiin, että mennään silti ja tehdään Repovedeltä kesken retken perjantaina päiväreissu työhaastatteluun. Oltiin varattu Kuutinkämppä, minne noin 3 km kävely parkkipaikalta. Käveltiin ensin sinne ja jätetiin rinkat sinne ja lähdettiin sitten erikseen retkeilemään maastoon. Tehtiin 4 tunnin lenkki maisemia ihaillen.

1.9.2017 Huomenna klo 6.00 mennään taas 🏃 🏃 🏃 Nuuksio Trail Ultra 70 km. Lähtöasetelmissa annetaan molemmat toisillemme tasaisesti tasoitusta: Sisko ollut juuri Lapissa vaelluksella ja valmiiksi jo uupunut. Itsellä vasen akilles tosi kipeänä ja alkuviikosta naksahti selkä; osteopaatin kautta mennään. Erittäin hyvä fiilis silti ja odotetaan mukavaa päivää

Ennen NUTS Ylläs Pallaksen 134 km:n polkujuoksua oli siskon kanssa suunniteltu, että lähtisimme muutamaksi päiväksi Pallaksen maisemiin vaeltamaan, jokseenkin samaa reittiä takaisin kuin mistä olimme kisassa juosseet, mutta toiseen suuntaan k ohti Pallasta. Illalla isot rakot maaliin tullessa molemmille oli selvää, että näillä jaloilla ei vaelleta seuraavana päivänä. Olo kisan jälkeen oli niin uupunut, että maaliin tulon kunniaksi avattu skumppapullokin jäi koskemattomana pulloon. Ei vain maistunut eikä jaksanut. Toisaalta unikaan ei maistunut intensiivisen kisan jälkeen, vaikka yksi oli kisan aikana jäänyt välistä ja periaatteessa pitäisi olla väsy. Nukahdimme molemmat vasta kahden-kolmen maissa herätäksemme ennen aamu-viittä aivan virkeinä. Hotellin aamupalallekin olisi vielä yli kaksi tuntia.

Taas suunta pohjoiseen ja uusi yritys NUTS YlläsPallaksen 134 km:lla. Viime vuonna minulla matka jäi 97 km:iin ja siitä jäi sen verran hampaankoloon, että pakko oli ottaa reissu uusiksi, vaikka sisko oli todennut maaliin tultuaan viime vuonna, että sai olla viimeinen kerta: "Se oli ihan kamalaa, ikinä ei tulla uudelleen".. Tuttuun tapaan nämä päätökset oli taas purettu. Lähdimme viime vuodesta viisastuneina ajamaan pohjoiseen jo edellisenä päivänä, jottei tarvitsisi herätä aamuyöstä ja saisi nukuttua kisaa edeltävän yön normaalisti. Hiacen kyydillä matka sujui todella mukavissa merkeissä ja hyväntuulisesti. Sisko sanoi, että kyyti oli niin luksusta kuin olisi A370 airbus:n bisnesluokassa matkustanut; tarjoilu pelasi ja bonuksena hyvä seura. Hyvä fiilis oli lähteä kisaan, mutta sääennuste lupasi huolestuttavan sateista. Ja juuri pari tuntia ennen kisaa taivas todella repesi ja iski todella kova ukkosmyräkkä ja sää kylmeni varmaan muutamassa minuutissa 15 astetta...

NUTS Karhunkierros 83 km Viime vuotiseen tapaan taas suunta kohti Kuusamoa ja Karhunkierroksen 83 km:n matkaa. Mukana oli tavallista enemmän jännitystä. Kevät Kuusamossa oli selvästi tavanomaista myöhemmässä ja tiedossa oli, että reitillä tulisi olemaan lunta. Järjestäjien Instagramiin kisaa edeltävänä päivänä reittimerkinnöistä lataama kuva näytti kerrassaan mielenkiintoiselta (ks. ohessa). Kisa-aamuna aamuviideltä bussilla Rukalta Hautajärvelle, jossa Klo 7 startti. Sää oli viileä ja olo innostunut. Lähdettiin taas loppupäässä letkaa liikkeelle ja alussa matka lähti ihan mukavasti. Mukana matkassa oli myös tuttu Heikki, jonka kanssa lähdettiin yhtä matkaa siskon kanssa. Jo aika alusta lähtien olo ei ollut erityisen hyvä. Syöminen tuntui vaikealta. Otin alkumatkasta geeliä, mutta hyvin pian kävi selväksi, että geeli ei mene alas ja samalla ei oikein mikään muukaan.

Maaliskuun hiihtovaellus Pallakselle 24.3.2017 Tämänkertaisen talvivaellukseni kohde oli jälleen Pallas-Yllästunturi kansallispuisto. Pikkuneiti 8 v. oli jälleen matkassa mukana. Ensimmäiseksi yöksi ajoimme auton Pyhäjärven parkkipaikalle, Aakenustunturin lähistölle tavoitteena viettää yö parkkipaikan vierellä olevassa kodassa. Ilta oli sen verran myöhäinen saapuessamme, ettei ollut mieltä suunnataan mihinkään, mikä vaatisi hiihtämistä. Ihana oli laittaa tulet nuotioon ja nauttia rauhallisesta illasta. Pakkasta oli melko paljon, yöllä mittari laski noin -24 asteen tuntumiin. Pikkuneidin kanssa hyvät unet Fjällräven Polar -30 makuupusseissa muiden palellessa ja hakeutuessa yön kuluessa yhä lähemmäs nuotiota. Tuon Polar -30-pussin miesten comfort -30, naisten -20, extreme -54. Itsestä tuntui, että tuo lämpötila oli jokseenkin siinä rajalla, että pussissa on miellyttävää, kohta olisi tullut kylmä, jos keli olisi hiemankaan viilentynyt, mikä on linjassa tuon naisten comfort-lämpöt...

Lokakuun myötä olo alkoi olla levoton. Pohjoiseen olisi päästävä, mutta aikaa siihen ei ole. Päädyttiin siskon kanssa pienen harkinnan jälkeen tekemään pikainen  kahden päivän ja yhden yön reissu 21.-22.10.2016 Karhunkierrokselle. Aikamme pohdittiin, kummasta suunnasta lähdettäisiin, jompaankumpaan suuntaan tarvitsisi taksin tai muun kuljetuksen. Koska polte polulle oli kova, päätimme lähteä Rukalta kohti pohjoista ja miettiä paluukyytiä Hautajärveltä Rukalle. Olimme lähtenee kotoa aamuyöstä ja polun päässä olimme jonkin verran ennen puoltapäivää. Tavoitteena olisi päästä joko Jussinkämpälle tai Ansakämpälle, joka tapauksessa noin puoleenväliin reittiä, jotta seuraavana päivänä olisi mahdollisuus päästä Hautajärvelle asti valoisan tai lähes valoisan ajan puitteissa ja jaksaa vielä ajaa kotiin. Jussinkämpälle matkaa olisi noin 40 km, Ansakämpälle 46 km. Keli oli lähellä nollaa, vähillä pakkasen puolella, välillä plussaa. Paikoin reitillä oli pienesti lunta ja pientä jäätä, suu...

Aittajärvi Suomujoen ylitys elokuu 2016 Alkusyksyn vaelluksemme starttasi aivan elokuun lopussa 28.8.2016 Aittajärveltä UKK-puiston pohjoisosista. Ajoimme autolla sinne. Mukana reissussamme oli jälleen pikkuneiti, nyt jo 8 vuotta, lisäksi siskon työkaveri ja hänen vuoden-pari vanhemmat pojat. Edessä oli siis heti alkumatkasta Suomujoen ylitys Aittajärvellä. Vettä joessa oli kuulemma selvästi enemmän kuin yleensä elokuussa. Tulimme reitin varrella huomaamaan, että märän ja sateisen kesän jäljiltä kaikki joet, purot ja ojat oliv at todella täynnä vettä ja useat normaalisti toimivat puron ylityspaikat olivat haastavia.

Syksyllä olimme Karhunkierroksen 80 km:n ohella ilmoittautuneet NUTS Pallaksen 53 km:lle. Karhunkierroksen reissun jälkeen alkoi tuntua, että 53 km tuntuisi kovin lyhyeltä. Sisko alkoi kysellä, josko vaihtaisimme ilmoittautumisen pitkälle matkalle. Kuten aiemmin jo tullut havaittua, useimmiten sisko saa ylipuhuttua.  Perjantaiaamulla klo 4 lähdimme ajamaan Hiacella kohti pohjoista. Matka sujui mukavasti. Sisko piti seuraa ja minä ajoin. Olimme hyvissä ajoin alkuiltapäivästä perillä Ylläksellä, josta startti olisi klo 18. Yritimme nukkua autossa, mutta sen verran kisa jännitti, ettei uni tullut. Keli oli kaunis ja aurinkoinen ja lupasi hyvää juoksua ajatellen, varsinkin ajatellen edessä olevaa yötä. Klo 18 kisa starttasi. Jäimme jonon hännille nousemaan kohti Yllästunturin huippua. Keli oli todella kaunis ja aurinkoinen kuten oheinen järjestäjien kuvaajan ottama kuva kohta startin jälkeen osoittaa. Pirunkurun noususssa fiilis oli hyvä ja kulku tuntui mutkattomalta. Alavat alu...

Ensimmäinen ultrajuoksukisa. Sisko oli muutaman vuoden ajan yrittänyt houkutella minua lähte mään. Olin ehdottomasti sitä mieltä, että ei tule onnistumaan. Puhuminen oli kuitenkin tehnyt tehtävä nsä ja perjantaina 27.5. auto kohti pohjoista. Lauantaiaamulla klo 4 aamupalalle, klo 5 lähti bussi kohti Hautajärveä, jonne noin tunnin matka. Paikalla oli joitakuita pitkän matkan (160 km) ultrajuoksijoita, iso hatun nosto heille.

7.4.2016 aamulla auton nokka kohti Leviä, jossa hiihtovaellusta edeltävä yö mukavasti Levin kylpylässä. Käytiin uimassa ja saunomassa ja fiilistelemässä ihanaa pohjoisen tunnelmaa. Seuraavana aamuna ajettiin autolla Hotelli Pallakselle, auto parkkiin ja nelihenkinen seurueemme sukset jalassa kohti pohjoista. Mukana jälleen pikkuneiti 7 v., tällä kertaa ensimmäisellä talvivaelluksellaan. Haaveena olisi ollut lähteä ylittämään Pallas yläkautta, mutta pikkuneidin ollessa mukana päädyimme alakautta tunturin länsipuolella olevaa talvireittiä pitkin. Reittiä oli kuljettu varsin vähän ja se oli todella upottava heti alkumatkasta. Matka Nammalakuruun tuntui paljon pidemmältä kuin tunturin kautta, ja niinhän se onkin, mutta hyvissä ajoin ennen iltaa päästiin Nammalakuruun. Pikkuneidin pisin hiihto toistaiseksi.

Päivän virkistyksenä ex-tempore lähtö Kauhahiihdon 60 km:lle.

Pikainen visiitti pohjoiseen. Tuli siskon kanssa mieleen, että eiköhän mennä Hannukuruun saunomaan. Ei sitten muuta kuin yöjunaan ja nokka kohti pohjoista viikonlopuksi. Kolariin yöjunalla (junan ravintolavaunun lihapullat maistui taivaalliselta!). Kolarissa aamulla ja sieltä saatiin kyyti Pallashotellille.

Ensimmäistä kertaa Hetta-Pallas-reitillä. Pikkuneidin 7 v. ensimmäinen vaellus. Jätettiin auto Pallashotellille, josta mittariautolla reitin lähtöpaikalle Hettaan. Sieltä venekyydillä mukavasti alkumatka ja sitten polulle. Rinkka tuntui painavan lohduttoman paljon. Ensimmäinen tauko Pyhäkeron tu valla noin 5 km vaelluksen jälkeen. Tuntui, että olisi ollut viisasta suunnitella ensimmäinen yöpyminen siihen, pikkuneiti jaksoi nippa nappa. Ei silti, ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa kohti Sioskurua, josta olimme varanneet varaustuvasta petipaikat. Pikkuneitiä piti kantaa Pyhäkeron ylityksessä, onneksi sisko on vahva ja jaksoi. Hyvillä mielin päästiin Sioskuruun ja hyvät unet varaustuvassa.