NUTS Karhunkierros 80 km 28.5.2016

Ensimmäinen ultrajuoksukisa. Sisko oli muutaman vuoden ajan yrittänyt houkutella minua lähtemään. Olin ehdottomasti sitä mieltä, että ei tule onnistumaan. Puhuminen oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja perjantaina 27.5. auto kohti pohjoista. Lauantaiaamulla klo 4 aamupalalle, klo 5 lähti bussi kohti Hautajärveä, jonne noin tunnin matka. Paikalla oli joitakuita pitkän matkan (160 km) ultrajuoksijoita, iso hatun nosto heille.


 80 km:n (tosiasiassa 83 km, pitkä matka 160 km tosiasiassa 166 km) reitti kulkee Hautajärveltä kohti Rukaa. Alkumatka on suhteellisen tasaista ja hyvin juostavaa. Reitillä odottaisi kolme huoltopistettä: Oulangan luontokeskuksessa noin 27-28 km kohdalla, Basecamp Pienen Karhunkierroksen jälkeen noin 59-60 km kohdalla ja Konttainen noin 7 km ennen maalia. Välit tuntuivat ennakkoon pitkiltä ja kun lämmintä säätä luvattiin, otin mukaani juomarepun, johon mahtuu 3 litraa nestettä säiliöön sekä lisäksi erillisen juomapullon mukaan. Lisäksi kaikenlaista pikkupurtavaa myös. Jälkikäteen tuli todettua, että repussa oli aivan liikaa erilaista syötävää, sitä kului paljon vähemmän kuin oli olettanut, mutta parempi niin. Geelejä ei mennyt alkumatkan jälkeen, pähkinöitä ja karkkia meni koko matka, mutta ei läheskään niin paljoa, mitä tuli kannettua.

Hautajärveltä matka starttasi klo 7. Lähdettiin yhdessä siskon kanssa matkaan ja alku tuntui varsinkin siskolla tosi kankealta. Hitaasta vauhdista huolimatta pohkeet kramppasi ja tuntui, ettei selvitä edes alkumatkasta. Hidastettiin entistään vauhtia, siskon piti pysähdellä useamman kerran jokaisen kilometrin aikana. Keli oli heti aamusta alkaen todella kaunis ja ilma lämpeni nopeasti.

Parin tunnin jälkeen juoksu alkoikin lopulta kulkea siskon kanssa kulkea ja eteneminen tuntui mukavalta..
Edestä tuli vastaan muutamia pitkän matkan juoksijoita ja voinut muuta todeta kuin apua, miten rankkaa heillä täytyy olla. Entistäkin isompi hatunnosto.

Ensimmäinen huoltopiste oli Oulangan leirintäalueella. Dropbagissa oli lisää energiaa ja cokis ja keltainen Jaffa. Ne maistuivat taivaalliselta, jano oli lämpimän aamun seurauksella melkoinen. Juoksureppuun lähti matkaan dropbagistä lisäksi toiset samanlaiset. Olo oli sopiva ja pienen tankkauksen jälkeen tuntui vahvalta lähteä jatkamaan matkaan. Jälkikäteen jäi harmittamaan, etten napannut mukaan vielä sipsejä matkaan niitä tarjonneelta huoltajalta, niitä olisi ollut vielä kiva mutustella matkaa jatkaessa.
 Oulangan jälkeen aluksi reitti oli todella hyvin kuljettavaa, ihanaa kaunista hiekkaharjannetta. Kevät oli pitkällä ja todella vihreää kaikkialla. Jonkin ajan päästä reitti muuttui haastavammaksi ja juurakkoiseksi ja Kitka-joen kaunis ranta myös paikoin haastavaa. Maisemat olivat taivaallisen kauniit.
Basecampin huoltoon matka tuntui aivan loputtomalta. Oman Polarin kellon mukaan huoltopisteen olisi pitänyt tulla jo ajat sitten. Edelliseltä huoltopisteeltä matkaa seuraavalla oli 32 km. Jano oli lämpimässä säässä todella kova. Matkalla juomarepun juoma oli jo ajat sitten loppunut ja olin jo muutamaan otteeseen ottanut Kitkajoesta vettä juomapullooni.

Vihdoin Basecampin huolto tuli. Onneksi sen jälkeen Konttaisen huolto olisi jo 17 km päästä. Alkumatka kohti Konttaista tuntui jonkin aikaa varsin tylsältä ennen Konttaisen nousua. Siskon kanssa edettiin edelleen yhtä matkaa, mukava kun oli seuraa siskosta.
Konttaisen nousussa piti laskea portaita, että jaksoi edetä. Ylösnousu kuitenkin sujui paremmin kuin sen perään tuleva jyrkkä alamäki. Jalat tuntuivat todella väsyneiltä.
Konttaisen huolto kummasti virkisti ja pääsin nopeasti jatkamaan matkaa. Tässä vaiheessa yllättäen huomasin, ettei sisko olekaan enää seuranani. Oli jäänyt pidemmäksi aikaa Konttaisen huoltoon, joten tästä matka jatkui ilman siskon seuraa.
Loppumatka kohti Rukalla olevaa maalia kulki mukavasti, maalissa olin ajassa 14.12, etukäteen olin ajatellut, että 14 tuntia voisi olla realistinen, joten aika hyvin siinä ajassa perillä. Sisko tuli 26 min myöhemmin ja sanoi, että viimeiset 6 km olivat olleet todella pitkät ja raskaat. Anyway, hieno tunne, we made it. Kiitti siskolle, että "pakotti" lähtemään.