Outdoor Kati: vaelluksia, ultrajuoksuja ja polkuja

Reitti:  1. päivä: Hetta-Hannukuru 28,7 km, 7 h 30 min 2. päivä: Hannukuru-Hetta-Mäntyrova 26,7 km, 7 h 50 min 3. päivä Mäntyrova-Särkijärvi 18,3 km, 6 h 10 min Uuden vuoden ensimmäinen hiihtovaellus starttasi 2.1.2022 aamulla klo 8 Hetasta. Marko ajoi siskokset Muonion mökiltä Hettaan ja siitä maastoon. Lähtiessä oli vielä pilkkopimeää. Hiihdimme järven yli taskulampun valossa. Aiempien hiihtäjien jälkiä risteli siellä täällä järven jäällä ja joitain jälkiä yritimme seurata, mutta ne tuntuivat lähinnä vain kiertävän jäällä sinne tänne. Menimme sen seurauksella vain suunnalla eteenpäin tuoreessa lumessa kohti Pyhäkeron tuvalle vievää tietä ja polkua. Pidimme ensimmäinen ihan pikkuisen tauon Pyhäkeron tuvalla, kelkkareitin pohjaa tänne ja kohta matka jatkuu kohti Sioskurua. -15 astetta, pieni lumisade, kostea ilma.  Jo perinteeksi muodostunut uuden vuoden hiihtovaellus. Aamulla startattiin Hetasta aamun pimeässä ja kahdeksan tunnin hiihdon jälkeen pimeässä tultiin Hannukuruun. ...

Koronarajoitusten vähittäisen purkamisen myötä NUTS Ylläs Pallas 2020 -tapahtumasta tuli kesäkuun loppupuolella ilahduttava viesti, että pisin matka 166 km eli niin sanottu perusmatka, jolle olimme ilmoittautuneet, järjestetään. Eli ei siis muuta kuin taas asuntoauton nokka kohti pohjoista. Melkein viikkohan sitä jo Etelä-Suomessa oli ehditty olla. Saavuimme Äkäslompoloon torstai-iltana ja majoitumme Ylläksen Ykkös-Caravan -alueelle. Kisa starttaisi perjantaina klo 12 Hetasta, joten aamulla olisi tiedossa vielä parin tunnin ajomatka. Uni ei oikein maittanut, ja päätimme ajaa Hettaan jo aamu-viideltä. Marko ajoi ja lopulta nukahdin automatkan ajaksi samalla, kun auto keinutti nukuttavasti ja sain sentään pari tuntia nukuttua kisan alle. Nukkuminen olisi tärkeää, kun seuraavat puolitoista vuorokautta pitäisi pystyä juoksemaan. Startin alla Hetassa tuntui todella vilpoisalta. Tuuli otti kisan starttipaikalle voimakkaasti ja tarkeneminen mietitytti. Tiedossa olisi sadetta toden...

Kaamosvaellus Pallaksella 26.12.2018 Nokka kohti pohjoista. Päädyimme taas Tammitupaan ensimmäiseksi yöksi.Juuri nukahdettuamme klo 23 saimme tuvalle seuraa revontuliretkellä olevasta australialaisseurueesta, heitä oli 12 ihmistä ja olivat liikkeellä moottorikelkoilla.LAsten kanssa oli hauska jutella poroista. Hauska oli kuunnella heidän juttujaan, olivat todella vaikuttuneita Lapista ja sanoivat, että paras reissu ikinä. 55 tunnin lennon jälkeen se on paljon sanottu. Itseäni väsytti taas ja oli vaikea pysyä hereille, joten seurusteli jäi enemmän Markon kontolle. Aamulla olisi tarkoitus lähteä 4 päivän lumikenkävaellukselle reittiä Pallas-Nammalakuru-Hannukuru-Rautuoja-Hannukuru-Vuontisjärvi. Matkassa jälleen Kati ja Marko. 27.12.2018 Aamulla lumikenkäreissu starttasi Pallakselta, Tai minun reissuni alkoi sieltä. Oli sovittu niin, että Marko ajaa auton Vuontisjärvelle ja lähtee sieltä ja tapaamme Nammalakurussa, jolloin palatessa auto on Vuontisjärvellä eikä tarvitse suunna...

Syyslomavaellus Pallakselle 15.-18.10.2018 Lyhyt syysloma antoi mahdollisuuden pikaiseen pohjoisen reissuun. Työpäivän jälkeen Joensuusta lähdettiin kohti pohjoista (edellinen ilta oli vietetty kodassa Joensuun lähellä ja yö nukuttiin Hiacen takaluukussa kodan lähellä). Suunnaksi jälleen Pallastunturin maisemat. Matkassa mukana Kati ja Marko. Iltasella saavuimme autolla Pallaksen kulmille ja päädyimme jäämään ensimmäiseksi yöksi Pallaskotaan. Keli oli nollan molemmin puolin ja kodassa oli hyvä nukkua, joskin on sanottava, että Pallaskodan penkit ovat vähän liian kapeat nukkumiseen ja kaikkein miellyttävintä nukkuminen ei ollut. Yöllä oli komeat revontulet, joista valitettavasti vain kännykällä otettu rääpäisy. Aamulla lähdimme Pallashotellin kulmilta kohti Nammalakurua. Sää oli kertakaikkisen kaunis. Edellisellä viikolla Lapissa oli ollut täysi talvi, mutta viime päivien aikana suurin osa lumesta oli sulanut.

13.7.2018 Nuts Ylläs Pallas 134 km starttiin siskokset taas valmistautumassa. Pientä draamaa, Kati iski kisareppua täytellessä päänsä asuntovaunun avoinna olleeseen ikkunaan, joten haavan teippausten kautta starttia kohden. Kovin on erilainen starttikeli kuin viimeksi, jolloin ukkosmyrskyssä lämmiteltiin saunassa ennen starttia. Toissa vuonna metsä oli supermärkä ja sai suorastaan uida poluilla ja puolimatkan jälkeen iski kova myrsky ja näkyvyys muutamia metrejä. Nyt yritetään sisätiloissa suojautua helteeltä. Huomiseen puoleen yöhön mennessä toivottavasti maalissa (klo 24 lauantai-iltana sulkeutuu maali).

Maaliskuun hiihtovaellus Pallakselle 24.3.2017 Tämänkertaisen talvivaellukseni kohde oli jälleen Pallas-Yllästunturi kansallispuisto. Pikkuneiti 8 v. oli jälleen matkassa mukana. Ensimmäiseksi yöksi ajoimme auton Pyhäjärven parkkipaikalle, Aakenustunturin lähistölle tavoitteena viettää yö parkkipaikan vierellä olevassa kodassa. Ilta oli sen verran myöhäinen saapuessamme, ettei ollut mieltä suunnataan mihinkään, mikä vaatisi hiihtämistä. Ihana oli laittaa tulet nuotioon ja nauttia rauhallisesta illasta. Pakkasta oli melko paljon, yöllä mittari laski noin -24 asteen tuntumiin. Pikkuneidin kanssa hyvät unet Fjällräven Polar -30 makuupusseissa muiden palellessa ja hakeutuessa yön kuluessa yhä lähemmäs nuotiota. Tuon Polar -30-pussin miesten comfort -30, naisten -20, extreme -54. Itsestä tuntui, että tuo lämpötila oli jokseenkin siinä rajalla, että pussissa on miellyttävää, kohta olisi tullut kylmä, jos keli olisi hiemankaan viilentynyt, mikä on linjassa tuon naisten comfort-lämpöt...

Syksyllä olimme Karhunkierroksen 80 km:n ohella ilmoittautuneet NUTS Pallaksen 53 km:lle. Karhunkierroksen reissun jälkeen alkoi tuntua, että 53 km tuntuisi kovin lyhyeltä. Sisko alkoi kysellä, josko vaihtaisimme ilmoittautumisen pitkälle matkalle. Kuten aiemmin jo tullut havaittua, useimmiten sisko saa ylipuhuttua.  Perjantaiaamulla klo 4 lähdimme ajamaan Hiacella kohti pohjoista. Matka sujui mukavasti. Sisko piti seuraa ja minä ajoin. Olimme hyvissä ajoin alkuiltapäivästä perillä Ylläksellä, josta startti olisi klo 18. Yritimme nukkua autossa, mutta sen verran kisa jännitti, ettei uni tullut. Keli oli kaunis ja aurinkoinen ja lupasi hyvää juoksua ajatellen, varsinkin ajatellen edessä olevaa yötä. Klo 18 kisa starttasi. Jäimme jonon hännille nousemaan kohti Yllästunturin huippua. Keli oli todella kaunis ja aurinkoinen kuten oheinen järjestäjien kuvaajan ottama kuva kohta startin jälkeen osoittaa. Pirunkurun noususssa fiilis oli hyvä ja kulku tuntui mutkattomalta. Alavat alu...

7.4.2016 aamulla auton nokka kohti Leviä, jossa hiihtovaellusta edeltävä yö mukavasti Levin kylpylässä. Käytiin uimassa ja saunomassa ja fiilistelemässä ihanaa pohjoisen tunnelmaa. Seuraavana aamuna ajettiin autolla Hotelli Pallakselle, auto parkkiin ja nelihenkinen seurueemme sukset jalassa kohti pohjoista. Mukana jälleen pikkuneiti 7 v., tällä kertaa ensimmäisellä talvivaelluksellaan. Haaveena olisi ollut lähteä ylittämään Pallas yläkautta, mutta pikkuneidin ollessa mukana päädyimme alakautta tunturin länsipuolella olevaa talvireittiä pitkin. Reittiä oli kuljettu varsin vähän ja se oli todella upottava heti alkumatkasta. Matka Nammalakuruun tuntui paljon pidemmältä kuin tunturin kautta, ja niinhän se onkin, mutta hyvissä ajoin ennen iltaa päästiin Nammalakuruun. Pikkuneidin pisin hiihto toistaiseksi.

Pikainen visiitti pohjoiseen. Tuli siskon kanssa mieleen, että eiköhän mennä Hannukuruun saunomaan. Ei sitten muuta kuin yöjunaan ja nokka kohti pohjoista viikonlopuksi. Kolariin yöjunalla (junan ravintolavaunun lihapullat maistui taivaalliselta!). Kolarissa aamulla ja sieltä saatiin kyyti Pallashotellille.

Ensimmäistä kertaa Hetta-Pallas-reitillä. Pikkuneidin 7 v. ensimmäinen vaellus. Jätettiin auto Pallashotellille, josta mittariautolla reitin lähtöpaikalle Hettaan. Sieltä venekyydillä mukavasti alkumatka ja sitten polulle. Rinkka tuntui painavan lohduttoman paljon. Ensimmäinen tauko Pyhäkeron tu valla noin 5 km vaelluksen jälkeen. Tuntui, että olisi ollut viisasta suunnitella ensimmäinen yöpyminen siihen, pikkuneiti jaksoi nippa nappa. Ei silti, ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa kohti Sioskurua, josta olimme varanneet varaustuvasta petipaikat. Pikkuneitiä piti kantaa Pyhäkeron ylityksessä, onneksi sisko on vahva ja jaksoi. Hyvillä mielin päästiin Sioskuruun ja hyvät unet varaustuvassa.