NUTS Ylläs Pallas 134 km 13.-14.7.2018
13.7.2018
Nuts
Ylläs Pallas 134 km starttiin siskokset taas valmistautumassa. Pientä
draamaa, Kati iski kisareppua täytellessä päänsä asuntovaunun avoinna
olleeseen ikkunaan, joten haavan teippausten kautta starttia kohden.
Kovin on erilainen starttikeli kuin viimeksi, jolloin ukkosmyrskyssä lämmiteltiin saunassa ennen starttia. Toissa vuonna metsä oli supermärkä ja sai suorastaan uida poluilla ja puolimatkan jälkeen iski kova myrsky ja näkyvyys muutamia metrejä. Nyt yritetään sisätiloissa suojautua helteeltä. Huomiseen puoleen yöhön mennessä toivottavasti maalissa (klo 24 lauantai-iltana sulkeutuu maali).
Klo 18 startattiin ja lämmintä oli, kuumaa ja aurinkoista. Ensimmäiseen nousuun lähdimme taas kutakuinkin viimeisenä. Heti alun nousussa tuntui todella kuumalta, siskolla oli hyvä meininki päällä ja minulla oli alun jälkeen vaikeuksia pysyä perässä, vaikka kivirakka muutoin tuntui mutkattomalta.
Jäinkin muutamia minuutteja heti alussa ja en yksinkertaisesti voinut pitää samaa tahtia kuin sisko. Ensimmäisellä huoltopisteellä Marko oli kannustamassa ja oli pakko sanoa, että ei tunnu hyvältä. Tuntui jo Kellokkaan kohdalla, että kohta tulee oksennus. Ajattelin sen menevän kuitenkin ohi, mutta Jaanan vauhdin perään ei ollut mitään mahdollisuuksia lähteä. Yritin juoda riittävästi ja suolojen takia nimenomana urheilujuomaa.
Jo 20 km:ssa tuntui
selvältä, ettei olisi mitään mahdollisuutta päästä maaliin, heikotti
todella paljon, ihan sellainen kohta-lähtee-taju-olo pitkiä jaksoja
(ilmeisesti kuumuus, liika juominen, liian väkevä urheilujuoma ja liika suola
sekoitti vatsan ihan täysin ja mikään ei imeytynyt) ja päätin, että keskeytän toisena olevan Peurakaltion huoltopisteeseen noin 31 km: n kohdalle. Olin Peurakaltiolla klo 23.23, reilu 20 min Jaanan jälkeen. Olo oli huono, mutta oli mukava nähdä muita juoksijoita. Ja helpottavalta tuntui sekin, että cut off:iin oli vielä aikaa 37 min. Sen myötä jotenkin sain tsempattua
kokeilemaan jatkaa vielä seuraavaan huoltoon. Totesin, että vähemmän aikaa pitää odottaa siskoa maalissa, jos vain jaksan edetä vielä jonkun matkaa ennen kuin keskeytän. Päätin, että yritän jatkaa vielä seuraavaan Pahtavuoman huoltoon, mikä tulisi vastaan jo noin 12 km päässä.
Kulku tuntui edelleen erittäin vaikealta. Suuhun oli vaikea saada menemään mitään ja heikotti. Soitin siskolle ja Markolle, että reissu jää nyt Pahtavuomaan. Olin Pahtavuoman huollossa vähän ennen puolta kahta yöllä ja edelleen reilu puoli tuntia ennen cut off:a. Tapahtui sama kuin edellisessä. Jotenkin sen näkeminen, että joku muukin näyttää väsyneeltä, auttoi jatkamaan matkaa vielä seuraavaan huoltoon, joka olisi Rauhalassa jälleen suhteellisen pian, noin 12 km päässä. Oli mukava vähän väliä nähdä kanssakulkijoita ja kulkea pienen matka yhtä matkaa. Tässä vaiheessa aamuyön raskaat tunnit tuntuivat olevan raskaimmillaan, mutta aikaisempien ultrien perusteella oletin, että pahin olo menisi neljän maissa ohi. Siinä vaiheessa elimistö siirtyy jännällä tavalla aamu-moodiin ja olo piristyy automaattisesti. Niin kävi nytkin, vaikka muutoin eteneminen tuntui edelleen erittäin vaikealta.
Tulin Rauhalan huoltoon klo 4:54, edelleen reilu puoli tuntia ennen cut off:a. Eli etäisyyteni cut-off:iin pysynyt kuta kuinkin ennallaan.
Tästä olisi Pallakselle matkaa lähes 21 km ja tämä väli on monin paikoin todella synkkä, raskas ja hidas.
Cut-off-aikojen perusteella aikaa olisi käytettävissä kuusi tuntia, mikä tarkoittaisi, että olisi pystyttävä pitämään 3,5 min/km vauhtia. Se kuulostaa hitaalta, mutta kun olo on heikko, en ollut, varma onko mitään mahdollisuuksia edes siihen. Hyvissäkin voimissa tuo väli on sellainen, että on vaikea pitää vauhtia yli 5 km/h. Mutta mukava olisi päästä Pallakselle 80 km asti ja keskeyttää vasta siellä. Soitinkin siskolle ja Markolle, että yritän sittenkin Pallakselle. Soittaminen itsesään oli tosi rohkaisevaa ja piristävää. Siskolla meni edellä mutkattomasti ja kulku oli helppoa. Sentään jompi kumpi meistä näyttäisi olevan pääsemässä maaliin.
Pallakselle pääseminen ei osoittautunut ollenkaan helpoksi. Koko ajan oli vaikeaa ja erityisen vaikeaa oli siinä vaiheessa, kun Pallakselle olisi vielä 10 km. Olo oli todella hutera ja tuntui, että taju lähtee. En ollut taas pitkään aikaan pystynyt mitään syömään tai juomaan. Soitin siinä vaiheessa siskolle, että huonolta näyttää. Kesken puhelin tuli todella paha oksennuskohtaus ja tuntui, että taju todellakin lähtee. Sisko oli siinä vaiheessa jo päässyt Pallaksen huollon lähelle ja totesi, että nyt pitää sanoa Markollekin, ettei missään tapauksessa kannusta Katia enää jatkamaan, voi todella huonosti. Sovittiin, että Marko tulee hakemaan minut noin 7 km ennen Pallasta olevasta kohdasta, jossa reitti ylittää tien kunhan on saanut ensin Jaanaa autettua huollossa. Siinä vaiheessa puuta vasten nojaillessa takaa tuli useampi ihminen ohi. Olin ilahtunut, etten ole ainoa, joka vielä on reitillä. Metsässä kulkiessa kun on todella hiljaista eikä kuule, vaikka joku olisi varsin lähelläkin. Yritin madella hitaasti eteenpäin kohti tuota ylityspaikkaa. Kartan perusteella sinne olisi noin 500 metriä.
Siinä vaiheessa löysin jostain puron, josta sai ihan pelkkää puhdasta vettä. En ollut pitkään aikaan pystynyt juomaan juomarepussa olevaa laihaa urheilujuomaa. Jotenkin puhdas purovesi oksentamisen päälle teki hyvää ja parinkymmenen minuutin päästä olo oli sellainen, että ehkä selviytyisin tuon lopun 7 km Pallakselle ja lähdin uudelleen liikkeelle suhteellisen reippaasti. Soitin Markolle, joka oli juuri lähdössä minua hakemaan, ettei tarvitsekaan tulla, että yritän sittenkin päästä Pallakselle asti, jonne olisi kunniakkaampaa keskeyttää. Sain uudelleen kiinni kohtuullisen reippaasta etenemisestä ja ohitinkin uudelleen äskettäin minut ohittaneet ihmiset.
Olin Pallaksella klo 10.13. Cut-off:iin aikaa olisi 47 min, eli huolimatta erittäin huonosta voinnistani olin selviytynyt sinne aikarajojen puitteissa. Mutta siihen reissu nyt saisi jäädä. Marko laittoi minulle kaurapuuroa ja nuudeleita ja kannustamassa olleet lapset tseppasivat "Hyvä Kati!". Tuli olo, että en minä tähän voi jäädä. Huollossa näkyi myös perusmatkan juoksun lähtöön valmistautuva tuttu mies, ja tuli mieleen, että josko sittenkin yritän vielä tovin. Maaliin matkaa olisi 55 km, se kuuluisa Hetta-Pallas -reitti siis vielä olisi jäljellä. Maaliin en ajatellut jatkavani, mutta perusmatkan 55 km juoksijat lähtisivät matkaan reilun puolen tunnin päästä, olisi mukava nähdä heidän juoksunsa Pallaksen toiselta puolelta, kun ensimmäinen nousu on takana.
Hyvän puuron ja nuudeleiden vahvistamana lähdin kipuamaan Pallaksen rinnettä. Samalla soitin siskolle, että homma jatkuu ja koitan jatkaa ainakin Montellinmajalle asti, josta olisi helppo laskeutua Vuontisjärvelle ja keskeyttää sinne. Sisko ilahtui tavattomasti. Siitä tuli hyvä tsemppi Pallaksen rinteelle eikä nousu tuntunut ollenkaan pahalta.
Pallaksen nousu sujui kohtuullisen mukavasti, mutta siinä vaiheessa rupesin laskemaan ajan kulua ja totesin, että vaikka kuinka tsemppaisin, en pysty millään näillä voimilla pääsemään maaliin aikarajojen puitteissa. Marginaalia Pallakselta lähtiessä oli noin puoli tuntia, mikä ei luvannut hyvää siihen, että voisin selviytyä tuleviin aikarajoihin, kun vointi oli (edelleen) heikko. Rihmakurua kohden Pallaksen toisella puolella laskeutuessa olin tehnyt päätöksen, että matka jää Montellin majalle ja keskityin odottamaan kohta rinne pitkin alas vilistäviä 55 km:n juoksijoita. Soitin siskolle ja Markolle, joka lupasi tulla hakemaan minut Vuontisjärveltä.
Hetken päästä kärki tuli iloisena ja reippaana rinnettä alas ja kannustin heitä. Jokseenkin jokainen kannusti takaisin: "Hei, vau, sä oot tosi pitkällä, upeeta!". Huomasivat minun olevan 134 km juoksija ja moni tsemppasi todella paljon. Ensimmäiselle mutisin hiljaa, että no joo, mä oon keskeyttämässä. Seuraavalle en enää mutissut. Kärkijuoksijoiden tsemppi ihmeellisellä tavalla puri. Noin kymmenennen juoksijan kohdalla tuli oikeasti sellainen tunne, että en minä nyt todellakaan voi keskeyttää, vaan yritän toki, jos pystyisin selviämään maaliin asti.
En uskaltanut vielä soittaa Markolle enkä siskolleni, vaan tein itselleni aikarajan. Jos ehdin tiettyyn ajankohtaan (en muista enää, mikä se oli) Montellinmajalle, jatkan, mutta jos ehdi, siinä tapauksessa keskeytän. Lähdin etenemään kohti Nammalakurua ja sieltä edelleen kohti Montellinmajaa. 55 km:n juoksijoita alkoi tulla enemmän ja enemmän ja kohta oli ihan ruuhkaa. Samalla oma matkanteko eteni yllättävän hyvin ja olin 45 min ennen itselleni asettamaa aikarajaa Montellinmajalla. Joten ei sitten muuta kuin matkanteko jatkuu. Hassua kyllä, mitään vaikeuksia kulkemisessa ei enää ollut. Heikko olo oli poissa, ei oksettanut enää, ei sattunut mihinkään, jalat tuntui kevyiltä. Ihan hauska kokemus 98 km:n kohdassa,
Soitin ensin Markolle, ettei tarvitsekaan tulla hakemaan. En uskaltanut soittaa siskolle ihan heti, vaan vasta jonkin ajan päästä. "Matka jatkuu". Sisko oli mielettömän ilahtunut. Se antoi entisestään voimaa.
Hassua kyllä 98 km:sta 134 km:iin ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa. Loppumatka meni mukavasti. Oli kiva jutella matkan varrella 55 km:n juoksijoiden kanssa ja jossain vaiheessa sain joitakin oman matkan juoksijoita kiinni. Muun muassa Jaana (toinen Jaana), joka oli juossut siskoni (siis Jaanan) kanssa puolestaan alkumatkan. Oli kiva jatkaa taivalta yhdessä ja tulimmekin kuta kuinkin koko loppumatkan yhdessä.
Maalissa olin klo 22.51 eli yli tunti ennen cut off:a. Siskoni Jaana oli tullut 1h 25 min aiemmin, mikä tarkoittaa, että olin tullut lopun nopeammin kuin siskoni. Vau! Tämä maaliintulo oli kyllä paras kaikista. Milloinkaan ei ole tarvinnut nousta näin monesta syvästä sysimustasta ojasta saman kisan aikana ja ihan voittaja-fiilis maaliin tullessa. Mahtavaa.
Ohessa vielä meidän väliajat:
Jaanan väliajat
Katin väliajat
Nuts
Ylläs Pallas 134 km starttiin siskokset taas valmistautumassa. Pientä
draamaa, Kati iski kisareppua täytellessä päänsä asuntovaunun avoinna
olleeseen ikkunaan, joten haavan teippausten kautta starttia kohden.Kovin on erilainen starttikeli kuin viimeksi, jolloin ukkosmyrskyssä lämmiteltiin saunassa ennen starttia. Toissa vuonna metsä oli supermärkä ja sai suorastaan uida poluilla ja puolimatkan jälkeen iski kova myrsky ja näkyvyys muutamia metrejä. Nyt yritetään sisätiloissa suojautua helteeltä. Huomiseen puoleen yöhön mennessä toivottavasti maalissa (klo 24 lauantai-iltana sulkeutuu maali).
Jäinkin muutamia minuutteja heti alussa ja en yksinkertaisesti voinut pitää samaa tahtia kuin sisko. Ensimmäisellä huoltopisteellä Marko oli kannustamassa ja oli pakko sanoa, että ei tunnu hyvältä. Tuntui jo Kellokkaan kohdalla, että kohta tulee oksennus. Ajattelin sen menevän kuitenkin ohi, mutta Jaanan vauhdin perään ei ollut mitään mahdollisuuksia lähteä. Yritin juoda riittävästi ja suolojen takia nimenomana urheilujuomaa.
Jo 20 km:ssa tuntui
selvältä, ettei olisi mitään mahdollisuutta päästä maaliin, heikotti
todella paljon, ihan sellainen kohta-lähtee-taju-olo pitkiä jaksoja
(ilmeisesti kuumuus, liika juominen, liian väkevä urheilujuoma ja liika suola
sekoitti vatsan ihan täysin ja mikään ei imeytynyt) ja päätin, että keskeytän toisena olevan Peurakaltion huoltopisteeseen noin 31 km: n kohdalle. Olin Peurakaltiolla klo 23.23, reilu 20 min Jaanan jälkeen. Olo oli huono, mutta oli mukava nähdä muita juoksijoita. Ja helpottavalta tuntui sekin, että cut off:iin oli vielä aikaa 37 min. Sen myötä jotenkin sain tsempattua
kokeilemaan jatkaa vielä seuraavaan huoltoon. Totesin, että vähemmän aikaa pitää odottaa siskoa maalissa, jos vain jaksan edetä vielä jonkun matkaa ennen kuin keskeytän. Päätin, että yritän jatkaa vielä seuraavaan Pahtavuoman huoltoon, mikä tulisi vastaan jo noin 12 km päässä. 
Tulin Rauhalan huoltoon klo 4:54, edelleen reilu puoli tuntia ennen cut off:a. Eli etäisyyteni cut-off:iin pysynyt kuta kuinkin ennallaan.Tästä olisi Pallakselle matkaa lähes 21 km ja tämä väli on monin paikoin todella synkkä, raskas ja hidas.
Cut-off-aikojen perusteella aikaa olisi käytettävissä kuusi tuntia, mikä tarkoittaisi, että olisi pystyttävä pitämään 3,5 min/km vauhtia. Se kuulostaa hitaalta, mutta kun olo on heikko, en ollut, varma onko mitään mahdollisuuksia edes siihen. Hyvissäkin voimissa tuo väli on sellainen, että on vaikea pitää vauhtia yli 5 km/h. Mutta mukava olisi päästä Pallakselle 80 km asti ja keskeyttää vasta siellä. Soitinkin siskolle ja Markolle, että yritän sittenkin Pallakselle. Soittaminen itsesään oli tosi rohkaisevaa ja piristävää. Siskolla meni edellä mutkattomasti ja kulku oli helppoa. Sentään jompi kumpi meistä näyttäisi olevan pääsemässä maaliin.
Pallakselle pääseminen ei osoittautunut ollenkaan helpoksi. Koko ajan oli vaikeaa ja erityisen vaikeaa oli siinä vaiheessa, kun Pallakselle olisi vielä 10 km. Olo oli todella hutera ja tuntui, että taju lähtee. En ollut taas pitkään aikaan pystynyt mitään syömään tai juomaan. Soitin siinä vaiheessa siskolle, että huonolta näyttää. Kesken puhelin tuli todella paha oksennuskohtaus ja tuntui, että taju todellakin lähtee. Sisko oli siinä vaiheessa jo päässyt Pallaksen huollon lähelle ja totesi, että nyt pitää sanoa Markollekin, ettei missään tapauksessa kannusta Katia enää jatkamaan, voi todella huonosti. Sovittiin, että Marko tulee hakemaan minut noin 7 km ennen Pallasta olevasta kohdasta, jossa reitti ylittää tien kunhan on saanut ensin Jaanaa autettua huollossa. Siinä vaiheessa puuta vasten nojaillessa takaa tuli useampi ihminen ohi. Olin ilahtunut, etten ole ainoa, joka vielä on reitillä. Metsässä kulkiessa kun on todella hiljaista eikä kuule, vaikka joku olisi varsin lähelläkin. Yritin madella hitaasti eteenpäin kohti tuota ylityspaikkaa. Kartan perusteella sinne olisi noin 500 metriä.
Siinä vaiheessa löysin jostain puron, josta sai ihan pelkkää puhdasta vettä. En ollut pitkään aikaan pystynyt juomaan juomarepussa olevaa laihaa urheilujuomaa. Jotenkin puhdas purovesi oksentamisen päälle teki hyvää ja parinkymmenen minuutin päästä olo oli sellainen, että ehkä selviytyisin tuon lopun 7 km Pallakselle ja lähdin uudelleen liikkeelle suhteellisen reippaasti. Soitin Markolle, joka oli juuri lähdössä minua hakemaan, ettei tarvitsekaan tulla, että yritän sittenkin päästä Pallakselle asti, jonne olisi kunniakkaampaa keskeyttää. Sain uudelleen kiinni kohtuullisen reippaasta etenemisestä ja ohitinkin uudelleen äskettäin minut ohittaneet ihmiset.
Olin Pallaksella klo 10.13. Cut-off:iin aikaa olisi 47 min, eli huolimatta erittäin huonosta voinnistani olin selviytynyt sinne aikarajojen puitteissa. Mutta siihen reissu nyt saisi jäädä. Marko laittoi minulle kaurapuuroa ja nuudeleita ja kannustamassa olleet lapset tseppasivat "Hyvä Kati!". Tuli olo, että en minä tähän voi jäädä. Huollossa näkyi myös perusmatkan juoksun lähtöön valmistautuva tuttu mies, ja tuli mieleen, että josko sittenkin yritän vielä tovin. Maaliin matkaa olisi 55 km, se kuuluisa Hetta-Pallas -reitti siis vielä olisi jäljellä. Maaliin en ajatellut jatkavani, mutta perusmatkan 55 km juoksijat lähtisivät matkaan reilun puolen tunnin päästä, olisi mukava nähdä heidän juoksunsa Pallaksen toiselta puolelta, kun ensimmäinen nousu on takana.
Hyvän puuron ja nuudeleiden vahvistamana lähdin kipuamaan Pallaksen rinnettä. Samalla soitin siskolle, että homma jatkuu ja koitan jatkaa ainakin Montellinmajalle asti, josta olisi helppo laskeutua Vuontisjärvelle ja keskeyttää sinne. Sisko ilahtui tavattomasti. Siitä tuli hyvä tsemppi Pallaksen rinteelle eikä nousu tuntunut ollenkaan pahalta.
Pallaksen nousu sujui kohtuullisen mukavasti, mutta siinä vaiheessa rupesin laskemaan ajan kulua ja totesin, että vaikka kuinka tsemppaisin, en pysty millään näillä voimilla pääsemään maaliin aikarajojen puitteissa. Marginaalia Pallakselta lähtiessä oli noin puoli tuntia, mikä ei luvannut hyvää siihen, että voisin selviytyä tuleviin aikarajoihin, kun vointi oli (edelleen) heikko. Rihmakurua kohden Pallaksen toisella puolella laskeutuessa olin tehnyt päätöksen, että matka jää Montellin majalle ja keskityin odottamaan kohta rinne pitkin alas vilistäviä 55 km:n juoksijoita. Soitin siskolle ja Markolle, joka lupasi tulla hakemaan minut Vuontisjärveltä.
Hetken päästä kärki tuli iloisena ja reippaana rinnettä alas ja kannustin heitä. Jokseenkin jokainen kannusti takaisin: "Hei, vau, sä oot tosi pitkällä, upeeta!". Huomasivat minun olevan 134 km juoksija ja moni tsemppasi todella paljon. Ensimmäiselle mutisin hiljaa, että no joo, mä oon keskeyttämässä. Seuraavalle en enää mutissut. Kärkijuoksijoiden tsemppi ihmeellisellä tavalla puri. Noin kymmenennen juoksijan kohdalla tuli oikeasti sellainen tunne, että en minä nyt todellakaan voi keskeyttää, vaan yritän toki, jos pystyisin selviämään maaliin asti.
En uskaltanut vielä soittaa Markolle enkä siskolleni, vaan tein itselleni aikarajan. Jos ehdin tiettyyn ajankohtaan (en muista enää, mikä se oli) Montellinmajalle, jatkan, mutta jos ehdi, siinä tapauksessa keskeytän. Lähdin etenemään kohti Nammalakurua ja sieltä edelleen kohti Montellinmajaa. 55 km:n juoksijoita alkoi tulla enemmän ja enemmän ja kohta oli ihan ruuhkaa. Samalla oma matkanteko eteni yllättävän hyvin ja olin 45 min ennen itselleni asettamaa aikarajaa Montellinmajalla. Joten ei sitten muuta kuin matkanteko jatkuu. Hassua kyllä, mitään vaikeuksia kulkemisessa ei enää ollut. Heikko olo oli poissa, ei oksettanut enää, ei sattunut mihinkään, jalat tuntui kevyiltä. Ihan hauska kokemus 98 km:n kohdassa,
Soitin ensin Markolle, ettei tarvitsekaan tulla hakemaan. En uskaltanut soittaa siskolle ihan heti, vaan vasta jonkin ajan päästä. "Matka jatkuu". Sisko oli mielettömän ilahtunut. Se antoi entisestään voimaa.
Hassua kyllä 98 km:sta 134 km:iin ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa. Loppumatka meni mukavasti. Oli kiva jutella matkan varrella 55 km:n juoksijoiden kanssa ja jossain vaiheessa sain joitakin oman matkan juoksijoita kiinni. Muun muassa Jaana (toinen Jaana), joka oli juossut siskoni (siis Jaanan) kanssa puolestaan alkumatkan. Oli kiva jatkaa taivalta yhdessä ja tulimmekin kuta kuinkin koko loppumatkan yhdessä.
Maalissa olin klo 22.51 eli yli tunti ennen cut off:a. Siskoni Jaana oli tullut 1h 25 min aiemmin, mikä tarkoittaa, että olin tullut lopun nopeammin kuin siskoni. Vau! Tämä maaliintulo oli kyllä paras kaikista. Milloinkaan ei ole tarvinnut nousta näin monesta syvästä sysimustasta ojasta saman kisan aikana ja ihan voittaja-fiilis maaliin tullessa. Mahtavaa.
Ohessa vielä meidän väliajat:
Jaanan väliajat
| Sijainti | Bruttoaika | Nettoaika | Kello |
|---|---|---|---|
| Start | 0:00:20 | 0:00:00 | 18:00:22 |
| Kellokas | 1:11:38 | 1:11:18 | 19:11:41 |
| Peurakaltio | 5:01:08 | 5:00:48 | 23:01:10 |
| Pahtavuoma | |||
| Rauhala | |||
| Pallas | 14:08:43 | 14:08:23 | 32:08:46 |
| Hannukuru | |||
| TielleLähestyminen | 26:35:55 | 26:35:35 | 44:35:58 |
| Maaliennakko | 27:24:42 | 27:24:22 | 45:24:45 |
| MaaliFinish | 27:25:38 | 27:25:17 | 45:25:40 |
Katin väliajat
| Sijainti | Bruttoaika | Nettoaika | Kello |
|---|---|---|---|
| Start | 0:00:21 | 0:00:00 | 18:00:23 |
| Kellokas | 1:13:30 | 1:13:09 | 19:13:32 |
| Kellokas2 | |||
| Peurakaltio | 5:23:53 | 5:23:32 | 23:23:55 |
| Pahtavuoma | |||
| Rauhala | 10:54:02 | 10:53:41 | 28:54:04 |
| Pallas | 16:13:56 | 16:13:35 | 34:13:58 |
| Hannukuru | |||
| TielleLähestyminen | 28:01:27 | 28:01:06 | 46:01:29 |
| Maaliennakko | 28:50:28 | 28:50:07 | 46:50:30 |
| MaaliFinish | 28:51:06 | 28:50:45 | 46:51:08 |