Kesäkuun vaellus UKK-puistossa 11.6-18.6.2019 (Yläharjun tupa-Marivaara-Tahvontupa-Vongoivan kammi-Anterinmukka-Luirojärvi-Siulanruoktu-Marivaara 91 km)

Kesäkuun vaellus UKK-puistossa 11.6-18.6.2019

11.6.2019
Direction north. Se on vihdoin nokka kohti pohjoista. Oli yritys lähteä jo lauantaita, mutta tuli pientä viivettä lähtöön. Juhannuksen jälkeen maanantaina pitää olla Helsingissä, sillä välin katsotaan, minne polku vie. Marivaarassa nostetaan yöllä tai aamulla rinkka selkään ja suunnitelmissa olisi suunta Tahvontupa - Vongoivan kammi - Anterinmukka - Luirojärvi, tai katsotaan, mihin päädytään. Hyvä seura. Matkassa Kati ja Marko.

12.6.2019
Eka yö vietettiin omaksikin yllätykseksi Yläharjun kämpässä Marivaarassa, siellä iloksi myös sauna. Sinne johtaa Pihtijoentieltä melkoisen kuoppainen tie, jossa minun ainakin piti pahimmissa kohdissa pitää silmät kiinni. Neliveto ehdottomasti pitää olla, jos kostella säällä sinne tahtoo mennä. Saunottiin ja nukuttiin hyvä yö.

Yläharjun tupa

Aamulla ajoimme autolla Marivaaran tien päähän. Olisin itse jättänyt auton jo paljon aiemmin parkkiin. Taas piti pitää silmiä kiinni, kun Marko välttämättä halusi ajaa tien päässä olevalle parkkipaikalle asti. Välillä hyppäsin Hiacen kyydistä poiskin, kun meno hirvitti. Tie oli todella upottava ja kurainen. Minun ajotaidoilla ja -haluilla autoa ei missään tapauksessa olisi ajettu parkkipaikalle asti. Kaikki muut meitä ennen tulleet olivat jättäneet auton matkan varrelle. Pääsimme kuitenkin aivan hyvin perille, mutta kesäkuun alkupuolella ei kannata ajatellakaan muutoin kuin nelivedon ja vähän tavallista korkeampipohjaisen auton kanssa. Parkkipaikka itsessään on kuivalla ja korkealla paikalla, joten sinne oli hyvä jättää auto.

Suunta autolta kohti Tahvontupaa, puolet matkasta vetistä suota, lits-läts, mutta kuivina pysyi jalat, vaikka usko meinasi välillä loppua. Suo oli menosuuntaan todella märkä, mutta jo viikko teki ihmeitä, palatessamme sama suo oli hyvin kuljettavissa. Tässä samasta paikasta viikon välein otetut kaksi kuvaa, jotka havainnollistavat viikon aikana tapahtunutta muutosta. Mennessä ajateltiin, että tämä on viimeinen kerta, kun tätä reittiä tullemme, mutta palatessa tunnelma oli jo toinen. Reitti oli aivan hyvin kuljettavissa.

Irtonais-Autin kammi

20 km:n vaellus poroaidan viertä kohti Tahvontupaa. Matkalla pidettiin tauko Irtonais-Autin kohdassa. Siellä tuli mieleen käydä etsimässä lähimaastossa oleva kammi (Irtonais-Autin kammi). Hetken haahuiltuamme se löytyi ja olihan se vähän surullinen ilmestys ja melkoisen epäsiistissä kunnossa.

Tahvontuvan saun

Tahvontuvalla päästiin 7,5 tunnin vaelluksen jälkeen taas saunaan ja olihan se taas luksusta.

Aamulla suunta kohti Voingoivaa ja Voingoivan kammia, jonka olimme varanneet seuraavaksi yöksi. Kiersimme Voingoivan huipun kautta, jolloin matkaa kertyi 12 km. Matkaan meni taukoineen 6 h. Vongoivan huipulla toimi myös netti, joten pakolliset nettitarkistukset sai tehtyä. Vaikkakin yksi UKK-puiston ihanuuksista onkin juuri siinä, ettei kaikkialle netti toimi.

Kammi osoittautui aivan ihanaksi, vielä ihanammaksi kuin osasimme odottaa. Kammi itsessään on ihana, puhumattakaan paikasta, jonne se on sijoitettu. Totesimme, että seuraavalla kerralla tänne pitää tulla useammaksi yöksi.

Voingoivan kammi

Vongoivan kammilla paistettiin lättyjä ja vietettiin kiva leppoisa iltapäivä ja ilta.

Hyvä oli nukkua kammissa.

Kolmantena vaelluspäivänä suunnaksi otettiin Anterinmukka. Sinne matkaa olisi tiedossa selvästi alle 10 kilometriä, joten leppoisa vaelluspäivä olisi tiedossa.

Matkanteko oli niin leppoisaa, että 8 km:n matkaan saimme kulumaan 5 h 30 min. Oli kerrassaan mukavaa ja pidimme pitkiä maisemankatselutaukoja ja nautimme kesän kauneudesta.

Viimeinen tauko pidettiin vielä 1 km ennen Anterinmukkaa, koska ei ollut mitään kiirettä. Makoiltiin tunturirinteellä ja nautittiin siitä, ettei ole kiire mihinkään.

Vahva fiilis oli, että ei turhaan koko talvea ja kesää odottanut, että tänne pääsee. Täällä on mykistävän kaunista, hiljaista ja rauhallista. Matka eteni todella hitaasti, kun tekee mieli vain makoilla tunturissa ja katsella maisemia. Ei se mitään, ei tässä mihinkään kiire ole.

Anterinmukan edustalla pieni virkistävä joen ylitys ja perillä. Tuvalla oli yksi vanhempi pariskunta, jotka olivat olleet Muorravaarakantupaa remontoimassa talkoolaisina. Yöllä tuli lisäksi noin neljä fillarististia, mutta olimme siinä vaiheessa jo nukahtaneet, joten isompaa havaintoa ei heistä tullut. Lämmitimme saunan ja menimme suhteellisen aikaisin nukkumaan.

Anterinmukan sauna

Neljäs vaelluspäivä aukeni yhtä aurinkoisena kuin edelliset päivät. Tänään tiedossa oli pitkä taival kohti Luirojärveä. Matkalla oleva Muorravaarakan tupa oli remontissa, joten jatkaisimme siitä samantien Sokostin huipun viertä Luirojärvelle. Muorravaarakkaan Anterinmukasta on matkaa noin 10 km ja pidimme siellä nuotiolla lounastauon. Samalla juttelimme tovin vielä paikalla olevien talkoolaisina Muorravaarakkaa remontoivien kanssa. Suurin osa oli jo lähtenyt, koska remontti oli jo melkein valmis. Iso hatunnosto heille.

Muorravaarakasta nousimme Lumikurua pitkin ylös. Maisemat olivat kerta kaikkian kohdallaa. 

Tunturin toisella laidalla aurinko porotti todella lämpimästi. Laskeuduimme Jaurutuskurua pitkin kohti Luirojärveä ja tuntui uuvuttavan kuumalta. Vihdoin perillä Luirojärvellä. Matkaa kertyi Anterinmukasta yhteensä 25 km ja taukoineen siihen kului kyllä koko päivä, kaikkiaan 11 h 30 min. Jäimme pitämään seuraavan päivän välipäivää Luirojärvellä. Emme tehneet oikeastaan mitään muuta kuin hieman tallustelimme aivan lähimaastossa. Ihana leppoisa päivä. Tuvasta löytyi Kauhko Röyhkän kirja, jota luin ääneen ja sen kanssa oli mukava nukahdella.


Luirolla huomasin, että minulla on rinkassa edelleen kolme omenaa, jotka olin ajatellut syöväni jo alkumatkasta. Ne olivat kuitenkin unohtuneet. Marko oli allerginen omenalle eikä pysty syömään niitä raakana, joten tuli mieleen, josko niistä voisi tehdä jotain paistamalla. Muistimme, että puuroa varten on tietenkin myös kaurahiutaleita, lisäksi löytyy sokeria ja rasvaa, joten ei muuta kuin omenat pannulle rasvan ja sokerin kanssa ja tehtiin superherkullista omenahyvettä. Tämä pitää ottaa ohjelmaan myös jatkossakin.

Myöhemmin illalla ryhdyimme myös paistamaan lättyjä nuotilla. Omenahyveellä herkuttelun jälkeen lätyt eivät kuitenkaan erityisesti maistuneet ja taikinaa näytti jäävän yli. Mietimme, josko autiotuvassa oleville nuorille partiolaispojille mahtaisi maistua lätyt. Tuvassa oli noin 8 arviolta 15-18-vuotiasta nuorta miestä. Varovasti koputin oveen ja kysäisin, josko heille maistuisi lätty, kun näyttää jokunen jäävän yli. Tuvasta lähti samalla sekunnilla kuin elefanttilauma liikkeelle ja kaikki ryntäsivät nuotiolle. Onneksi taikinaa oli niin paljon, että kaikille riitti ja osalle vielä kaksikin.


Yötön yö näytti parastaan Luirojärvellä. Ohessa auringonlaskun (yöttömän yön) maisemia Luirojärvellä klo 23:00-01:00

Kuudentena päivänä tavoitteena oli suunnata Luirojärveltä Hammaskuruun. Noin 5-6 km vaelluksen jälkeen huomasin, että minulta puuttuu vaellussauvat. Muistin kyllä ottaneeni ne aamulla mukaan, eli ne on täytynyt jäädä matkan varrelle. Ei muuta kuin rinkka pois selästä ja paluu takaisin. Onneksi sauvan löytyvät 2 km päästä, joten ylimääräistä edestakaisin menoa tuli vain 4 km. Oikeastaan tuntui vain mukavalta hetki taivaltaa ilman rinkkaa ja juoksinkin pääosin tuon 4 km vaelluskengillä. Meno tuntui ihanan lennokkaalta, kun rinkkaa ei ollut selässä.

Hammaskuruun kertyi Luirojärveltä matkaa 16 km, plus se 4 km ylimääräinen sauvojen hakureissu. Hammaskurussa pienen tauon pidettyämme alkoi tuntua, että menohaluja vielä olisi ja päätimme jatkaa Siulanruoktulle. Hammaskurusta sinne oleva reitti oli kaunis, mutta siinä välillä oli todella paljon sääskiä. Muutoin niistä ei reissun aikana juuri ollut haittaa. Luirolla niitä näkyi illan viiletessä joitakuita, mutta tällä välillä niitä oli niin, että oli pakko laittaa huppu päähän ja ottaa hyttyssuihke käyttöön. Muutoin sitä ei viikon aikana tarvinnut.

Hammaskurusta Siulanruoktuun oli matkaa vielä 10 km, joten sauvanhakureissuneen päivälle tuli matkaa peräti 30 km. Aikaa siihen meni lähes 10 h (9 h 50 min).

Siulanruoktuun oli vähän ennen meitä tullut kolmen miehen seurue, mutta hyvin mahduimme kaikki tupaan. Paistoimme taas illalla lättyjä nuotiolla ja hyvät unet taas sai tuvassa.

19.6.2019

Viikon UKK-puiston vaelluksen jälkeen maantiellä. Palatessa autolle Marivaaraan reitti oli onneksi aurinkoisen ja lämpimän viikon aikana kuivunut todella paljon ja viimeinen taival oli selvästi helpompi kuin mennessä.

Mentiin siis reittiä:
1. päivä: Marivaara-Tahvontupa 20 km (taukoineen 7 h 30 min)
2. päivä: Tahvontupa-Vongoivan kammi (Vongoivan huipun kautta) 12 km (taukoineen 6 h)
3. päivä: Vongoivan kammi - Anterinmukka 8 km (taukoineen 5 h 30 min)
4. päivä Anterinmukka - Muorravaarakka 10 km, Muorravaarakka - Luirojärvi 15 km, yht. 25 km (taukoineen 11 h 30 min)
5. päivä Luirojärvellä hengailua, 0 km
6. päivä Luirojärvi - Hammaskuru 16 km + 4 km puron varrelle unohtuneiden sauvojen hakua, Hammaskuru - Siulanruoktu 10 km, yht. 30 km (taukoineen 9 h 50 min)
7. päivä Siulanruoktu - Marivaara 15 km (taukoineen 4 h 50 min)



Vielä pari päivää mahdollista olla pohjoisessa ja auton nokka on kohti Kilpisjärveä. Katsotaan minne päädytään.

21.9.2019
Päädyimme Senjan saarelle Norjaan ja pieni vaellus siellä. Kaksi mukavaa yötä vietettiin Hiacen takaluukussa. Ja olihan maisemat. Ohessa makupaloja maisemista valokuvissa.