Hetta-Pallas 22.6-25.6.2015
Ensimmäistä kertaa Hetta-Pallas-reitillä. Pikkuneidin 7 v. ensimmäinen vaellus.
Jätettiin auto Pallashotellille, josta mittariautolla reitin lähtöpaikalle Hettaan. Sieltä venekyydillä mukavasti alkumatka ja sitten polulle. Rinkka tuntui painavan lohduttoman paljon. Ensimmäinen tauko Pyhäkeron tu
valla noin 5 km vaelluksen jälkeen. Tuntui, että olisi ollut viisasta suunnitella ensimmäinen yöpyminen siihen, pikkuneiti jaksoi nippa nappa. Ei silti, ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa kohti Sioskurua, josta olimme varanneet varaustuvasta petipaikat. Pikkuneitiä piti kantaa Pyhäkeron ylityksessä, onneksi sisko on vahva ja jaksoi. Hyvillä mielin päästiin Sioskuruun ja hyvät unet varaustuvassa.
Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Hannukurua. Pikkuneidin vaellusjalka uupui välillä, mutta hätä keinot keksi ja matka eteni. Pitkospuilla oli hyvä edetä kärrynpyöriä tehden.
Hannukurussa päästiin saunomaan ja mukava muutenkin. Tuvassa pikkuneiti kaivoi repusta värityskirjat, jossa sai väritellä muotinukeille vaatteita, Se oli mukavaa puuhaa.
Kolmas päivä taivallettiin Hannukurusta Nammalakuruun. Se matka meni mukavasti ja mutkattomasti. Nammalakurussa säätiedotus kertoi päivälle poikkeuksellisen kovaa ukkosmyräkkää alkaen heti varhaisesta aamusta. Se pisti miettimään, mitä tehdä. Pikkuneidin kanssa Pallaksen ylitys ukkosmyrskyssä ei kuulostanut houkuttelevalta. Päädyttiin siihen, että kaksi meistä neljästä lähtee yöllä kohti Pallasta toiveena päästä yli ennen ukkosta ja autolle. Minä ja pikkuneiti aamulla laskeuduimme Nammalakurusta Vuontisjärvelle, josta saatiin kyyti yöllisiltä Pallaksen ylittäjiltä.
Neljä päivää vaellettiin, kolme yötä tuvissa, joka yöksi oli varattu varaustuvasta peti. Pikkuneiti 7 v. oli parasta mahdollista matkaseuraa. Matka eteni pienen tytön unelmia ja mietteitä kertoillen: pupukasvattajaksi ryhtymisestä ja shetlanninponileiristä haaveillen ja kaksi viikkoa sitten kuollutta pupua muistellen. Kaikkineen reissu, joka jää kultaisimpien muistojen joukkoon.
Jätettiin auto Pallashotellille, josta mittariautolla reitin lähtöpaikalle Hettaan. Sieltä venekyydillä mukavasti alkumatka ja sitten polulle. Rinkka tuntui painavan lohduttoman paljon. Ensimmäinen tauko Pyhäkeron tu
valla noin 5 km vaelluksen jälkeen. Tuntui, että olisi ollut viisasta suunnitella ensimmäinen yöpyminen siihen, pikkuneiti jaksoi nippa nappa. Ei silti, ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa kohti Sioskurua, josta olimme varanneet varaustuvasta petipaikat. Pikkuneitiä piti kantaa Pyhäkeron ylityksessä, onneksi sisko on vahva ja jaksoi. Hyvillä mielin päästiin Sioskuruun ja hyvät unet varaustuvassa.
Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Hannukurua. Pikkuneidin vaellusjalka uupui välillä, mutta hätä keinot keksi ja matka eteni. Pitkospuilla oli hyvä edetä kärrynpyöriä tehden.
Tämähän
on ihan niin kuin olisi jotain erämaata!" Pikkuneiti 7 v. Hetta-Pallas
vaellusreitti edennyt viimeiseen yöpymiseen Nammalakurun autiotuvalla. Tosi
hieno retki ollut. Huomenna illalla kotiin.
Neljä päivää vaellettiin, kolme yötä tuvissa, joka yöksi oli varattu varaustuvasta peti. Pikkuneiti 7 v. oli parasta mahdollista matkaseuraa. Matka eteni pienen tytön unelmia ja mietteitä kertoillen: pupukasvattajaksi ryhtymisestä ja shetlanninponileiristä haaveillen ja kaksi viikkoa sitten kuollutta pupua muistellen. Kaikkineen reissu, joka jää kultaisimpien muistojen joukkoon.