UKK kansallispuisto juhannusvaellus 20.-25.6.2018

Juhannusvaellus Aittajärvi-Sudenpesä-Luirojärvi-Muorravaarakka-Aittajärvi

20.6.2018
Työpäivän päätteeksi Hiace startattiin Helsingistä kohti pohjoista. Matkassa Kati ja Marko. Yötä myöten ajettiin ja klo 6.00 oltiin Kiilopään tunturikeskuksella, josta tarkoitus hakea varaustupien avaimet. Parkkeeraus parkkipaikalla oli kielletty yön ajan klo 22-06, mutta nyt kello oli jo 6:00, joten ei muuta kuin auto parkkiin ja Hiecen takaluukkuun pienet aamu-unet ennen vaellukselle lähtöä.

Neljän tunnin päästä herättiin klo 10:00 ja haettiin avaimet Kiilopään keskuksesta ja juotiin teet/kahvit. Siitä ajettiin sitten Aittajärvelle, matka kesti varmaan kaksi tuntia, vaikka tie oli varsin hyvässä kunnossa, muuta oma auto alkoi hiipua uhkaavasti ja jouduttiin menemään tosi hiljaa. Jotain hämminkiä autossa oli ja pelättiin, että jäädään tien varteen. Päästiin kuitenkin parkkipaikalle ja päätettiin jättää autohuolet paluumatkan ongelmaksi ja suunnattiin polulle.






Ensimmäisenä edessä tuttu Aittajärven kohdalta Suomujoen ylitys. Vettä oli selvästi vähemmän kuin edellisenä vuonna ja ylitys sujui helposti.

Aittajärveltä suuntana oli Sudenpesä, josta olimme varanneet varauskammin yhdeksi  yöksi. Hetken mietimme, menemmekö Kuotmuttipään ja Kaarnepään kautta vai alakautta. Päädyimme menemään alakautta, mitä harmittelimme myöhemmin ja päätimme, että jatkossa menemme aina tunturin kautta (ja paluumatkalla tulimmekin).

Kulkeminen tuntui minulla ihmeen raskaalta, uudet Meindl:n vaelluskengät tuntuivat ihmeen kovilta ja kankeilta, Tuntui, että suorastaan polttelee jalanpohjia, kun kenkä oli niin kova. Vasta kotona huomasin (tai en minä huomannut, vaan sisko huomasi valokuvista), että minulla ei ollutkaan mukana uudenkarheat kenkäni, vaan 25 vuotta sitten äidiltäni saadut vanhat Meidl:t, joista puuttui kokonaan pohjalliset. Ei ihme, että kenkä painoi, mutta ihme, etten huomannut, että kengät on vanhat. Kertoo toisaalta siitä, että kengät ovat muutoin erittäin hyvässä kunnossa, kunhan siellä olisi pohjalliset.

Pidimme ensimmäisen tauon jossain ihan keskellä metsää Maantiekurun jälkeen. Minusta tuntui todella väsyneeltä ja päädyttiin keittämään teet keittimellä ja lämmitettiin nakit myös keittimellä. Mukana oli muovipullossa Suomujoesta otettua vettä (ja toisessa valkoviiniä), josta teen keitimme. Ihmettelin veden keittymistä katsellessa, että kas vain kun ei ole ihan kirkasta vettä. No, ei kai se mitään, kun veden keittää ja teepussi sekaan. Tee maistui todella oudolta. Tulikin keitettyä tee valkoviinistä. Sinne meni siis matkaviinit.

Sudenpesälle saavuimme viiden tunnin vaelluksen jälkeen ja olo oli varsin väsynyt. Hyvät ruuat laitettiin ja hyvät unet nukuttiin ja aamulla suunnaksi Luirojärvi. Paratiisikurun kauneutta ihaltiin ja pidettiin pieni tauko siellä.

Jatkettiin matkaa sieltä kohti Luirojärveä. Minun kengät painoi edelleen todella ikävästi ja tuntui, etten jaksa millään Luirojärvelle.





Päädyttiinkin sitten jäämään yöksi Pälkkimäojan laavulle. Siellä oli lisäksemme yksi mies, joka kertoi, että edellisenä yönä laavulla oli ollut ainakin 50 partiolaista. Nyt oli rauhallista. Muutama hyttynen häiritsi, mutta todellakin vain muutama.

Teltassa oli hyvä nukkua ja Pälkkimäoja kaunis paikka. Viime vuonna näiltä huudeilta löydettiin todella herkullisia korvasieniä elokuussa. Nyt maastossa näkyi paikoin korvasieniä.

Aamulla otimme sitten suunnaksi Luirojärven, jonne siis alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus tulla jo edellisenä päivänä.
Luirolla oli lisäksemme noin 5-6 henkeä autiotuvassa ja pari telttaa.

Illan keli Luirojärvellä oli todella kaunis ja kesäyön aurinko tarjosi parastaan. Taivaalla oli pieniä kesäisiä pilviä, jotka tekivät maisemasta entistä kauniimma.

Seuraavana aamuna pohdimme, josko lähdemme tästä kohti Tahvontupaa, jonne oli suunnitelma päästä. Satoi kuitenkin aika rankasti ja myös seuraavalle päivälle luvattiin sadetta, joten päädyimme jäämään Luirolle toiseksi päiväksi ja jättää Tahvolla käymisen seuraavaan kertaan.

Päädyimme sitten huiputtamaan välipäivänä Sokostin, mistä tosin ei ole paljoa kerrottavaa, koska näkyvyys oli sateen takia huono. Kivistä oli.

Seuraavana päivänä arvoimme jälleen, minne suuntaan lähtisimme. Sää ei ollut enää sateinen ja yritimme laskea, onko meillä aikareserviä ehtiä Tahvontuvalle asti. Emme uskaltaneet ottaa riskiä, kun olimme jo nyt kaksi päivää myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Päädyimme suuntaamaan kohti Muorravaarakkaa. Joten aamulla siis uusi nousu Sokostin suuntaan, joskin emme kiivenneet huipulle asti, vaan Jaurutuskurun suunnalta suoraan yli toiselle puolen tunturia.


Matkalla Lumikurussa pieni lounastauko.

Syötiin kuppikeittoa (tomaatti) ja pikkuisia näkkäreitä tuorejuustolla.


Muorravaarakassa taas hyvät unet ja aamulla kuudes vaelluspäivä ja aamulla otettiin suunta Pirunkurua kohden. Siellä syötiin taas kuppikeittolounas ja tovi chillailtiin tunturin rinteellä.

Ajatuksena oli suunnata Sarviojalle ja viettää vaelluksen viimeinen yö siellä. Tulimmekin kahden maissa Sarviojalle. Tupa oli hämmästyttävän epäsiistissä kunnossa ja siivoiltiin vähän. Syötiin kunnon lounas, pastaa ja jauhelihaa sekalaisilla kasviksilla. Tovin lepäiltyämme tuli fiilis, että tekisi vielä mieli jatkaa kävelyä. Suuntasimmekin siitä sitten Kaarnepään ja Kuotmuttipään kautta kohti Aittajärveä. Reitti oli todella miellyttävä ja jatkossa päivänselvää, että Aittajärveltä etelään kulkeva reissu tulee kulkemaan tunturien yli eikä alakautta. Matka Aittajärvelle kulki hyvissä fiiliksissä ja olimme nopeasti joen rannassa ja joen yli ja autolla. Päivän vaellukselle tuli matkaa siten yli 30 km.

Jännityksellä starttasimme auton, joka huh! käynnistyi kyllä. Mutta kulku oli todella heikkoa ja hidasta. Pääsimme Saariselälle ja mietimme, josko jäisimme sinne yöksi. Teki mieli ravintolaan syömään, mutta yllätyksemme todella vähän mikään paikka oli auki. Löysimme kuitenkin lopulta kivan avoinna olevan paikan ja parkkeerasimme Hiacen sopivalle lähietäisyydelle ravintolasta ja vietimme viimeisen yön mukavasti Hiacen takaluukussa (jossa on muuten erittäin hyvä nukkua!).
Auton ongelmat myös ratkesivat myöhemmin ja saatiin auto kuntoon.

Hieno reissu.