Yllas-Pallas hiihtovaellus maaliskuu 2017
Maaliskuun hiihtovaellus Pallakselle
24.3.2017
Tämänkertaisen talvivaellukseni kohde oli jälleen Pallas-Yllästunturi kansallispuisto. Pikkuneiti 8 v. oli jälleen matkassa mukana. Ensimmäiseksi yöksi ajoimme auton Pyhäjärven parkkipaikalle, Aakenustunturin lähistölle tavoitteena viettää yö parkkipaikan vierellä olevassa kodassa. Ilta oli sen verran myöhäinen saapuessamme, ettei ollut mieltä suunnataan mihinkään, mikä vaatisi hiihtämistä.Ihana oli laittaa tulet nuotioon ja nauttia rauhallisesta illasta. Pakkasta oli melko paljon, yöllä mittari laski noin -24 asteen tuntumiin. Pikkuneidin kanssa hyvät unet Fjällräven Polar -30 makuupusseissa muiden palellessa ja hakeutuessa yön kuluessa yhä lähemmäs nuotiota. Tuon Polar -30-pussin miesten comfort -30, naisten -20, extreme -54. Itsestä tuntui, että tuo lämpötila oli jokseenkin siinä rajalla, että pussissa on miellyttävää, kohta olisi tullut kylmä, jos keli olisi hiemankaan viilentynyt, mikä on linjassa tuon naisten comfort-lämpötilan kanssa.
Teimme kotayön jälkeen vierailun Leville, jossa pääsimme yhdeksi yöksi oikeaan mökkiin yöksi, siis sellaiseen tavalliseen sähköistettyyn mökkiin. Sieltä oli kuitenkin kova polte päästä polun varteen Pallakselle. Sääennuste ei kuitenkaan näyttänyt suosiolliselta. Luvassa kovaa myrskytuulta ja lumisadetta. Päädyttiin sen vuoksi starttaamaan reissu Vuontisjärveltä, jossa keli vaikutti kohtuullisen tyyneltä. Hyvin pian tuuli kuitenkin yltyi ja alkumatkassa nousussa kohti Nammalakurua puu kaatui suoraan eteemme, vain 10 cm päästä suksistani. Kovin iso se ei ollut, mutta kyllä siinä ikävää jälkeä olisi tullut, jos se olisi päälle tullut.
Se tunne, kun Montellinmaja tuli näkyviin, oli todella odotettu. Pidimme pienen tauon Montellilla ja keräsimme voimia viimeiseen lyhyeeseen hiihtoon kohti Nammalakurua. Tuuli tuntui entisestään voimistuneen.
Seuraavana päivänä tuuli oli onneksi tyyntynyt ja lähdimme heti aamusta kohti Hannukurua. Aika taistelua oli hiihto taas, eilisen myrskyn jäljiltä lumi oli pakkautunut ties minne ja reiteistä ei näkynyt monin paikoin merkkiäkään. Pikkuneiti jaksoi paremmin kuin äiti, joka kyllä useamman kerran mietti, että tämä talven eka hiihto(reissu) saa jäädä kyllä samalla talven viimeiseksi. Tämä on siis samalla koko talven ensimmäinen hiihto, kun etelässä lumesta ei ollut juuri tietoakaan. Sauna, hyvä ruoka ja tuvan lämpö kuittasi taas kyllä kärsimykset. Aika valmiina nukkumaan päivän hiihdon jälkeen.
Tunnelma Hannukurussa oli todella mukana ja mietimme, josko jäisimme sinne toiseksikin päiväksi. Seuraavana päivänä fiilis oli kuitenkin toinen ja kulku tuntui taas mukavalta.
Tällä kertaa reissulle tuli kestoa neljän päivän verran. Paluu sivilisaation pariin tuntui ihan kelvolliselta. Metsässä elämä asettuu aina jotenkin syvällä tavalla uomilleen. Samalla kun kärsimys ja kipu on jollain syvällä tavalla läsnä jokaisessa päivässä ja päivän haasteissa, armollisella tavalla elämän realiteetit huuhtovat metsässä kivun alleen: ruoka, lämmin tupa, kuivat vaatteet ja lämmin makuupussi; tarvitseeko elämässä välttämättä mitään muuta
Pohjoisen voimaannuttava luonto teki taas tehtävänsä.
