Outdoor Kati: vaelluksia, ultrajuoksuja ja polkuja

13.7.2018 Nuts Ylläs Pallas 134 km starttiin siskokset taas valmistautumassa. Pientä draamaa, Kati iski kisareppua täytellessä päänsä asuntovaunun avoinna olleeseen ikkunaan, joten haavan teippausten kautta starttia kohden. Kovin on erilainen starttikeli kuin viimeksi, jolloin ukkosmyrskyssä lämmiteltiin saunassa ennen starttia. Toissa vuonna metsä oli supermärkä ja sai suorastaan uida poluilla ja puolimatkan jälkeen iski kova myrsky ja näkyvyys muutamia metrejä. Nyt yritetään sisätiloissa suojautua helteeltä. Huomiseen puoleen yöhön mennessä toivottavasti maalissa (klo 24 lauantai-iltana sulkeutuu maali).

Taas suunta pohjoiseen ja uusi yritys NUTS YlläsPallaksen 134 km:lla. Viime vuonna minulla matka jäi 97 km:iin ja siitä jäi sen verran hampaankoloon, että pakko oli ottaa reissu uusiksi, vaikka sisko oli todennut maaliin tultuaan viime vuonna, että sai olla viimeinen kerta: "Se oli ihan kamalaa, ikinä ei tulla uudelleen".. Tuttuun tapaan nämä päätökset oli taas purettu. Lähdimme viime vuodesta viisastuneina ajamaan pohjoiseen jo edellisenä päivänä, jottei tarvitsisi herätä aamuyöstä ja saisi nukuttua kisaa edeltävän yön normaalisti. Hiacen kyydillä matka sujui todella mukavissa merkeissä ja hyväntuulisesti. Sisko sanoi, että kyyti oli niin luksusta kuin olisi A370 airbus:n bisnesluokassa matkustanut; tarjoilu pelasi ja bonuksena hyvä seura. Hyvä fiilis oli lähteä kisaan, mutta sääennuste lupasi huolestuttavan sateista. Ja juuri pari tuntia ennen kisaa taivas todella repesi ja iski todella kova ukkosmyräkkä ja sää kylmeni varmaan muutamassa minuutissa 15 astetta...

NUTS Karhunkierros 83 km Viime vuotiseen tapaan taas suunta kohti Kuusamoa ja Karhunkierroksen 83 km:n matkaa. Mukana oli tavallista enemmän jännitystä. Kevät Kuusamossa oli selvästi tavanomaista myöhemmässä ja tiedossa oli, että reitillä tulisi olemaan lunta. Järjestäjien Instagramiin kisaa edeltävänä päivänä reittimerkinnöistä lataama kuva näytti kerrassaan mielenkiintoiselta (ks. ohessa). Kisa-aamuna aamuviideltä bussilla Rukalta Hautajärvelle, jossa Klo 7 startti. Sää oli viileä ja olo innostunut. Lähdettiin taas loppupäässä letkaa liikkeelle ja alussa matka lähti ihan mukavasti. Mukana matkassa oli myös tuttu Heikki, jonka kanssa lähdettiin yhtä matkaa siskon kanssa. Jo aika alusta lähtien olo ei ollut erityisen hyvä. Syöminen tuntui vaikealta. Otin alkumatkasta geeliä, mutta hyvin pian kävi selväksi, että geeli ei mene alas ja samalla ei oikein mikään muukaan.

Syksyllä olimme Karhunkierroksen 80 km:n ohella ilmoittautuneet NUTS Pallaksen 53 km:lle. Karhunkierroksen reissun jälkeen alkoi tuntua, että 53 km tuntuisi kovin lyhyeltä. Sisko alkoi kysellä, josko vaihtaisimme ilmoittautumisen pitkälle matkalle. Kuten aiemmin jo tullut havaittua, useimmiten sisko saa ylipuhuttua.  Perjantaiaamulla klo 4 lähdimme ajamaan Hiacella kohti pohjoista. Matka sujui mukavasti. Sisko piti seuraa ja minä ajoin. Olimme hyvissä ajoin alkuiltapäivästä perillä Ylläksellä, josta startti olisi klo 18. Yritimme nukkua autossa, mutta sen verran kisa jännitti, ettei uni tullut. Keli oli kaunis ja aurinkoinen ja lupasi hyvää juoksua ajatellen, varsinkin ajatellen edessä olevaa yötä. Klo 18 kisa starttasi. Jäimme jonon hännille nousemaan kohti Yllästunturin huippua. Keli oli todella kaunis ja aurinkoinen kuten oheinen järjestäjien kuvaajan ottama kuva kohta startin jälkeen osoittaa. Pirunkurun noususssa fiilis oli hyvä ja kulku tuntui mutkattomalta. Alavat alu...

Ensimmäinen ultrajuoksukisa. Sisko oli muutaman vuoden ajan yrittänyt houkutella minua lähte mään. Olin ehdottomasti sitä mieltä, että ei tule onnistumaan. Puhuminen oli kuitenkin tehnyt tehtävä nsä ja perjantaina 27.5. auto kohti pohjoista. Lauantaiaamulla klo 4 aamupalalle, klo 5 lähti bussi kohti Hautajärveä, jonne noin tunnin matka. Paikalla oli joitakuita pitkän matkan (160 km) ultrajuoksijoita, iso hatun nosto heille.