Nuorttijoen ja Korvatunturin vaellus syyslomalle vk 42 13.-17.10.2019

Nuorttijoen ylitys

Syyslomavaellus Nuortille ja Korvatunturille lokakuussa 2019

Lokakuun myötä kaipuu pohjoiseen nosti päätään taas tasolle, että asialle pakko tehdä jotain. Lokakuu alussa lauantaina avattiin Markon kanssa skumppapullo ja otettiin Lapin kartta esille ja minne mentäisiin? Kovin pitkään reissuun työkiireet eivät antaneet taaskaan mahdollisuutta, mutta jonnekin olisi pakko päästä. Arpa osoitti Nuorttijoelle, jossa ei olla aiemmin käyty ja siellä onnistuisi luontevasti neljän päivän reissu.

Lähtökohtaisesti suunnitelmaksi otettiin reitti Haukijärvenoja-Saiho-Karhuoja-Haukijärvenoja. Ajatuksena oli yöpyä kaksi yötä Karhuojalla ja retkeillä välipäivä lähimaastossa. Hiacen kyytiin siis taas ja kohti pohjoista. Etelästä ajon jälkeiseksi yöksi olimme varanneet Tikkasen Vieriharjun varaustuvan Kemihaaran läheltä, jonne pääsee autolla viereen asti. Siinä oli hyvä viettää vaellusta edeltävä yö.

Seuraavana aamuna suuntasimme kohti Nuorttijoen rantaa, jossa olimme valinneet Haukijärvenojan lähtöpisteeksi. Siinä vaiheessa tajusimme, että unohdimme Savukoskella tankata auton. Polttoainemittari näytti dieseliä olevan autossa huolestuttavan vähän. Pääsisimme kyllä Haukijärvenojalle, mutta pääsimme sieltä vielä vaelluksen jälkeen Savukoskelle tankkaamaan. Matkaa parkkipaikalta olisi huoltoasemalle 100 km, joten hieman huolestutti.

Näissä tunnelmissa jätimme auton parkkiin, vaelluskengät jalkaan ja Nuorttijoen varteen ja kohti Saihon tupaa. Matkaa Saihon tuvalle olisi 21 km. Saihon tupa on pieni tupa, luontevasti sinne mahtuu kahdelle laverille 4 henkeä, mutta matkalla sinne tuli porukkaa vastaan, jotka kertoivat viime yönä Saiholla yöpyneen yhteensä 11 henkeä. Hieman jännitti, millainen tilanne mahtaa olla tänä yönä. Vieraskirjaan joku oli kirjannut edellisen yön tunnelmia lyhyesti: "Kamalaa!"

Meillä oli hyvä tuuri ja seurassamme oli vain kaksi ensimmäistä kertaa vaelluksella olevaa nuorta mukavaa tyttöä, jotka jäivät juttelemaan meidän nukahtaessa jo joskus todella varhain.

Aamulla heräsimme kahdeksan maissa. Suunnon kello ranteessa näytti unimääräksi 11 h 30 min, mikä on todella harvinaista minulle. Söimme aamupalan ja rinkka selkään ja menoksi. Yön aikana maahan oli satanut lisää lunta ja sää näytti epävakaalta.
Jossain vaiheessa oli ollut ajatuksena, josko pääsisimme reissun aikana Korvatunturille käymään ja Marko olikin meille hankkinut sinne luvat. Säätila aamulla näytti sen verran epämääräiseltä. Lunta oli satanut noin 10 cm ja paikoin selvästi enemmänkin. Minusta oli itsestään selvää, ettemme sinne lähde, että emme edes puhuneet asiasta. Markolle puolestaan samaan aikaan oli niin täysin itsestään selvää, että sinne menemme, ettei hänkään kokenut tarpeeksi ottaa asiaa mitenkään esille. Asia kävi vain ilmi siinä vaiheessa, kun reitiltä piti kääntyä kohti rajalinjaa.

Muutama kilometri Nuorttijoen sillan ylityksen jälkeen tarkoitus oli kääntyä oikealle ja etsiä rajalinja ja sinne mahdollisesti vievä polku. Lumesta huolimatta maassa näkyi hennosti pienen polun jäljet, joita oli hyvä lähteä seuraamaan ja kohta rajalinjan merkit tulikin vastaan.

Kivirakkaa rajalinjalla

Rajalinjan reitti oli kohtuullisen vaikea. Se oli sekä paikoin märkä ja soinen, että paikoin kivirakkainen. Välillä kadotimme merkit ja ajauduimme myös raja-alueelle, jonne ei saisi mennä. Kompassi myös välillä otti suuntaa ties mistä ja suunnassa oli hieman vaikea pysyä. Lopulta rajalinjalta pääsimme Korvatunturille vievän polun varteen. Matkaa Korvatunturille olisi siitä noin 5 km. Jätimme rinkat kuusen juurelle. Oli helpottavaa jatkaa matkaa ilman rinkkaa ja vauhti nopeutui selvästi.
Oli oivallinen päivä Korvatunturilla käyntiin. Vaikka oli vasta lokakuun puoliväli, keli oli todella jouluinen ja luminen kuten oheisista kuvista näkee.

Joulupukkia siis käytiin moikkaamassa Korvatunturilla. Korvatunturi itsessään on söpö pieni töppäre. Sinällään ansiokasta, että se on saanut nimekseen "tunturi", enemmän se on sellainen pikkupulkkamäen kokoinen. Sellainen herttainen, mutta samalla salaperäinen, sopii hyvin joulupukin kodiksi.

Korvatunturilla käynnin jälkeen suuntasimme Rakitsanojan uudelle kammille. Siellä oli entuudestaan yksi perhe koirien kanssa. Koirat onneksi menivät isännän kanssa telttaan yöksi, joten allergisenakin saatoimme jäädä kammiin yöksi. Vaellusmatkaa päivälle kertyi kaikkiaan 31 km ja 10 tuntia, joten tuvalle saapuessa olo oli aika puhki..

Seuraavana päivänä tavoitteena olisi jaksaa Karhuojalle. Matkaa olisi siis taas paljon ja lumi maassa ei tekisi matkasta yhtään sen helpompaa.

Lähdimme suhteellisen kevyellä aamupalalla liikkeelle tavoitteena pitää lounastauko jo Vieriharjun tuvalla noin 8 km päässä. Siellä oli entuudestaan yksi vanhempi mies niin ikään tauolla. Laitoimme kuivatun jauhelihakeiton tulemaan ja valkosipulla ja chilillä höystetyn keiton tuoksu oli huumaava. Tarjosimme seurassamme olevalle miehelle myös ke

ttoa ja hän söikin ilolla.

Keiton jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa. Tiedossa olisi vielä noin 20 km, joten pitkään iltaan menisi taivallus tänäänkin. Noin 10 km ennen Karhuojaa maassa oli todella paljon karhun jälkiä ja muiden eläinten jälkiä. Oli kuin olisi ollut jossain satumaassa, jota ei ole oikeasti ole olemassa. Isoja karhuja, pikkukarhuja ja keskikokoisen karhun jälkiä, aivan tuoreena. Lumi oli satanut juuri viime yönä ja normaalia aiemmin, joten karhut eivät olleet ehtineet vielä talviunille. Minua pelotti siinä määrin karhujen läheisyys, että oli pakko lauleskella koko ajan. Jälkikäteen harmitti, ettei tullut otettua kuvia. Jäljet olivat siinä määrin harvinaisen vahvoja ja niitä oli aivan joka paikassa.

Karhuojalla pääsimme taas saunaan. Hyvien unien jälkeen edessä olisi viimeinen päivä ja Nuorttijoen ylitys ennen autolle pääsyä. Joki näytti kylmältä ja sitä se olikin. Vaellussauvojen kanssa ylitys kuitenkin sujui ongelmitta, mutta olihan vesi kylmää ilman ollessa noin -2 C.

Autolle tullessa jännitti eniten, riittääkö diesel Savukoskelle tankkaamaan. Riittihän se. Huh. Joten ei muuta kuin suunta kohti etelmää. Reittinä tällä kertaa siis:

1. päivä Haukijäjärvenoja-Saiho 21 km (6 h)

2. päivä Saiho-Korvatunturi-Rakitsanoja 31 (10 h)

3. päivä Rakitsanoja-Vieriharju-Karhuoja 26 km (7:30 h)

4. päivä Karhuoja-Kärekeoja-Haukijärvenoja 10 km (2:20 h)

i