UKK puisto elo-syyskuu 2016

Aittajärvi Suomujoen ylitys elokuu 2016

Alkusyksyn vaelluksemme starttasi aivan elokuun lopussa 28.8.2016 Aittajärveltä UKK-puiston pohjoisosista. Ajoimme autolla sinne. Mukana reissussamme oli jälleen pikkuneiti, nyt jo 8 vuotta, lisäksi siskon työkaveri ja hänen vuoden-pari vanhemmat pojat.

Edessä oli siis heti alkumatkasta Suomujoen ylitys Aittajärvellä. Vettä joessa oli kuulemma selvästi enemmän kuin yleensä elokuussa. Tulimme reitin varrella huomaamaan, että märän ja sateisen kesän jäljiltä kaikki joet, purot ja ojat olivat todella täynnä vettä ja useat normaalisti toimivat puron ylityspaikat olivat haastavia.


Siskoni ylitti joen ensimmäisenä rinkkoineen ja palasi sitten takaisin ja auttoi pikkuneidin ja pojat joen yli. Kaikilla meillä oli crocsit, joilla ylitys sujui ilman isompia hankaluuksia.
Vastarannalla kuivattiin jalat ja laitettiin vaelluskengät takaisin jalkaan ja aloitettiin matka kohti ensimmäiseksi yöpaikaksi suunniteltua Sarvijärven tupaa. Alkoi sataa ja matka tuntui heti alussa raskaalta ja rinkka painavalta. Päädyimme pitämään taukoa Maantiekurun tulipaikalle. Oli kuitenkin niin märkää ja sateista ja puut märkiä, ettei edes yritetty sytyttää nuotiolta. Tauko kuitenkin teki hyvää. Huolestuttavaa oli kuitenkin se, että sisko alkoi tuntea olonsa tosi flunssaiseksi ja keuhkot olivat selvästi kovilla ja tukkoiset. Jatkoimme rauhallisesti matkaa kohti Sarviojaa. Sinne saavuttua sisko oli edelleen selvästi kipeä, lapset sen sijaan olivat hyvävoimaisia. Nukkumaan mennessä arvelutti, miten siskon vointi kehittyy, keuhkot tässä vaiheessa kuulostivat todella huolestuttavilta.



Aamulla siskon vointi oli kuitenkin onneksi selvästi parempi ja matkamme lähti kulkemaan kohti Paratiisikurua ja sieltä kohti Luirojärveä. Sää oli selvästi parempi kuin eilen, aurinko paistoi ja maisemat hellivät. Suuntasimme Paratiisikurun jälkeen kohti Pälkkimäojaa. Sitä lähestyessä lapset löysivät kaikki kolme komeat poronsarvet, jotka halusivat ottaa mukaansa. Ne sidottiin rinkkaan. Pidimme lettujenpaistotauon Pälkkimäojan laavun lähellä toisella puolen olevalla nuotiopaikalla. Maastosta löytyi kanttarelleja. Saimme melkoisen herkkuvälipalan: lättyjä ja kanttarelleja. Tämä oli niitä hetkiä, jolloin todella kiitteli itseään siitä, että oli kantanut valurautapannua (tai molemmat, sekä minä, että siskoni oli, minkä seurauksella letut voitiin paistaa toisella pannulla samalla, kun kanttarellit toisella).

Tauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Luirojärveä. Viimeiset kilometrit tuntuivat taas loputtoman pitkiltä Matkaa kertyi kaikkiaan reilu 20 km. Luirolla oli ihana päästä saunaan ja uimaan. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut mukava viettää lasten kanssa toinenkin yö Luirojärvellä ja ottaa rennosti.

Aamulla jatkoimme vaellusta suunnitellun mukaisesti Jaurutuskurua pitkin kohti Sokostia ja sieltä kohti Muorravaarakkaa. Keli oli kaunis, ehkä 17 astetta ja aurinkoa ja tyyntä. Ylösnousu oli tiukka, useampi tauko piti pitää nousussa. 

 

Muorravaarankanjoki oli Suomujoen tavoin sateisen kesän jäljiltä poikkeuksellisen vuolas. Illalla paistettiin taas lättyjä ja tupa tarjosi hyvät unet.

 Aamulla matka jatkui Muorravaarakanjoen vartta kohti Jyrkkävaaraa. Taival oli selvästi reitin tylsin ja tasaisuudesta huolimatta raskas. Jyrkkävaaran tupaa tovi etsittiin, onneksi oltiin kuultu etukäteen, että tupa sijaitsee hieman eri paikassa kuin ainakin vanhempiin karttoihin on merkitty.

Reitillä vettä oli niin ikään runsaasti ja kaikki vesistön ylitykset olivat odotettua haastavampia. Teimme vielä kaiken lisäksi muutaman turhan ylityksen, kun polku toisella rannalla näytti paremmalta ja toisella kertaa epähuomiossa ylitimme puron sellaisesta kohdasta, missä päädyimmekin puron keskellä olevan saaren ja mutkan keskelle.

Aamulla matka jatkui Jyrkkävaarasta kohti Aittajärveä ja autoa kohden. Pikkuneiti totesi aamulla pukevansa uikkarit päällensä, kun oli kyllästynyt jatkuvaan riisumiseen vesistöjä ylittäessä. 120 senttinen kun on jo melko matalassa purossa syvällä vedessä. 

Matka autolle sujui reippaasti, lapset vetivät joukkoamme reippaalla tahdilla. 

Aittajärvellä viimeinen joen ylitys. Lisäksi sisko sai auttaa yli toisesta suunnasta tulleen vanhemman pariskunnan, joka kauhistui veden määrää ja arkaili ylitystä.

Pikkuneiti taas niin parasta seuraa: "Tykkäätkö sä Lapista? Mä en tykkää, mä rakastan." Paitsi oli jokunen heikkokin hetki: "Äiti, olisitko sä mieluummin täällä vaelluksella vai Berliinissä ostoskeskuksessa? Mä olisin kyllä siellä ostoskeskuksessa.

 Sitten ei muuta kuin autoa kohden ja suunta etelään.