NUTS Karhunkierros 83 km 27.5.2017

NUTS Karhunkierros 83 km

Viime vuotiseen tapaan taas suunta kohti Kuusamoa ja Karhunkierroksen 83 km:n matkaa. Mukana oli tavallista enemmän jännitystä. Kevät Kuusamossa oli selvästi tavanomaista myöhemmässä ja tiedossa oli, että reitillä tulisi olemaan lunta.
Järjestäjien Instagramiin kisaa edeltävänä päivänä reittimerkinnöistä lataama kuva näytti kerrassaan mielenkiintoiselta (ks. ohessa).


Kisa-aamuna aamuviideltä bussilla Rukalta Hautajärvelle, jossa Klo 7 startti. Sää oli viileä ja olo innostunut. Lähdettiin taas loppupäässä letkaa liikkeelle ja alussa matka lähti ihan mukavasti. Mukana matkassa oli myös tuttu Heikki, jonka kanssa lähdettiin yhtä matkaa siskon kanssa. Jo aika alusta lähtien olo ei ollut erityisen hyvä. Syöminen tuntui vaikealta. Otin alkumatkasta geeliä, mutta hyvin pian kävi selväksi, että geeli ei mene alas ja samalla ei oikein mikään muukaan.


Aika nopeasti rupesi olemaan kylmä. Selkä tuntui alas asti aivan läpimärältä ja en ollut varma, olenko hikoillut niin paljon, vaikka oli kylmä, vai oliko juoksurepusta vuotanut juomaa selkääni. Selkä oli niin märkä, että pidin jälkimmäistä todennäköisempänä. Myöhemmin tosi kävi ilmi, ettei repussa ollut mitään pielessä, joten todennäköisesti olin kylmästä huolimatta hikoillut poikkeuksellisen paljon.

Siskolla oli niin ikään hankaluuksia ja vaikka itsellä tuntui tosi vaikealta ja tuntuu, etten pääse etenemään juuri mitenkään, sisko jäi minustakin jälkeen.

Alkumatkasta lumi oli sulanut ja reitti oli auki, joten hankaluudet eivät johtuneet lumesta, vaan jostain muusta. Keli sinällään oli monessa mielessä aika ideaalin viileä (tai kauhean viileä, pari astetta) sellainen, jossa ei tule liiaksi jano. Yleensä tuollaisessa säässä vatsakin vetää hyvin energiaa, mutta tällä kertaa jostain syystä ei ollut niin. 

Luminen maasto alkoi oikeastaan vasta Basecamp:n huollon jälkeen, josta maaliin 32 km. Tässä vaiheessa olo oli entisestään heikentynyt. Pari tuntia ennen Basecamp:a vatsa teki totaalisen stopin enkä pystynyt laittamaan mitään suuhuni. Sitä ennenkään syömisellä ei juuri herkuteltu ja vatsaan oli saanut uppoamaan todella vähän mitään, alkumatkan pari geeliä, muutamia karkkeja ja pähkinöitä, pari suolatablettia, Oulangan huollossa pieni annos nuudeleita, hieman tomaattikeittoa ja kourallinen sipsejä. Alkumatkasta kengät olivat myös tuntuneet epämukavilta ja tuntui, että rakkoa on tulossa nyt joka paikkaan. Oulangassa yritin teippailla pahimpia rakkoja ja vaihdoin drop bagista toiset kengät jalkaan.



Matka Basecampille tuntui taas paljon pidemmältä kuin kilometrit antaisi olettaa. Tässä huoltoväli on reissun pisin (32 km), joten kaipaus huoltopisteelle oli kova. Basecampin huollossa yritin laittaa edes jotain, ensisijassa mandariinia suuhuni, mutta se laukaisi heti oksennusrefleksin. En oksentanut, mutten myöskään saanut mitään suuhuni, en juomaa enkä ruokaa. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt väkisin vain ottaa jotain, ehkä se olisi pysynyt sisällä. Heikossa kunnossa kun ei vain ajattele järkevästi.

 Yritin katsella Basecampiltä taaksepäin, josko sisko näkyisi. Basecampin cut off -aikarajaan oli siinä vaiheessa vain reilu puoli tuntia, joten pieni huoli, ehtiikö sisko ajoissa. Jälkikäteen selvisi, että sisko oli ehtinyt ajoissa, noin vartti minun sieltä lähdön jälkeen ja 20 min ennen cut off:a, mutta oli väsyneenä missannut kohta Basecampin jälkeen vasemmalle kääntymisen ja jatkanut liian pitkään ohi. Todennäköisesti sisko olisi ollut paremmassa kunnossa kuin minä ja olisi saanut minut kohta kiinni, mutta oli harhaan kulkeminen oli tuntunut niin musertavalta siinä vaiheessa, että oli hypännyt ohiajavaan autoon ja pyytänyt kyytiä raatobussille.

Minulla olo alkoi Basecampin jälkeen olla tosi heikko. En edelleenkään pystynyt juomaan tai syömään mitään ja keli oli nollan molemmin
puolin. Tuntui todella kylmältä ja kaivoin kuoritakin laukusta juoksutakin päälle. Se helpotti oloa. Maa todella märkä, lunta joka puolella, mutta polun varrelta lumi oli sulanut jäiseksi vedeksi ja polulla jalat uivat jäisessä vedessä. Takaa tuli koko ajan virkeän ja iloisen näköistä juoksijaa, sekä 33 km, 53 km että 83 km:n juoksijoita. Se tuntui lamaannuttavan omaa menoa entisestään.

Matka Konttaisten huoltoon 17 km päähän kesti lähes neljä tuntia. Mielessä oli oikeastaan vain ja ainoastaan ajatus keskeyttämisestä. Ajatus Raatobussista Konttaisella tuntui äärimmäisen houkuttelevalta. Oli kylmä ja en ollut viiteen tuntiin saanut laitettua suuhuni yhtään mitään, en juomaa enkä ruokaa. Haaveilin takaa tulevista turvajuoksijoista, jotka aikanaan saisivat minut kiinni, kun olen jäänyt kaikkein viimeisimmäksi. Jostain syystä Konttaisten nousu ja toisella puolella oleva lasku eivät kuitenkaan tuntuneet erityisen pahalta, sen sijaan siinä lämpeni mukavasti ja ajatus alkoi muuttua siihen, että kyllä voisinkin yrittää jatkaa maaliin, jos vain ehdin aikarajan puitteissa Konttaiselle. Olin kuin olinkin ajoissa siellä ja pääsin jatkamaan matkaa. Olin kuitenkin epävarma, onko minun heikolla kunnollani mitään mahdollisuuksia ehtiä maaliin cut off:n puitteissa. Konttaiselta Rukalle väli on jatkuvaa nousua ja laskua, ja vaikka kilometrejä ei ole kuin 7 km, taival on rankkuudessaan hidas.

En Konttaisellakaan saanut laitettua mitään suuhuni, mutta nappasin mukaani kaksi Domino-keksiä huollosta. Konttaisen jälkeisessä nousussa laitoin pienen palan Domino-keksistä suuhuni ja kuinka ollakaan, se ei tullut ulos. Hissun kissun murustellen söin yhden Domino-keksin ja sen jälkeen hörppäsin vettä juomarepusta. Juomakin meni ongelmitta alas. Vau! Olo alkoi hyvin  nopeasti tuntua odottamattoman hyvältä. Söin toisenkin Domino-keksin ja join lisää vettä. Sen jälkeen ei oikeastaan tarvinnut kuin edetä kohti maalia. Tässä vaiheessa olin jo varma, että ehdin ja olinkin lopulta maalissa noin tunnin ennen cut-off:n sulkeutumista, kaksi tuntia huonommalla ajalla kuin viime vuonna.

Kokonaisuudessa on todettava reissusta, että kunto oli huono, vielä huonompi kuin ajattelin, mutta hienoa oli päästä maalin, mutta todella lähellä oli, etten olisi kivunnut viimeiseltä juottopisteeltä raatobussiin. Kiitos järjestäjille hienoista järjestelyistä!