Vuodenvaihteen kaamosvaellus Pallakselle 26.12.-31.12.2018

Kaamosvaellus Pallaksella

26.12.2018
Nokka kohti pohjoista. Päädyimme taas Tammitupaan ensimmäiseksi yöksi.Juuri nukahdettuamme klo 23 saimme tuvalle seuraa revontuliretkellä olevasta australialaisseurueesta, heitä oli 12 ihmistä ja olivat liikkeellä moottorikelkoilla.LAsten kanssa oli hauska jutella poroista. Hauska oli kuunnella heidän juttujaan, olivat todella vaikuttuneita Lapista ja sanoivat, että paras reissu ikinä. 55 tunnin lennon jälkeen se on paljon sanottu. Itseäni väsytti taas ja oli vaikea pysyä hereille, joten seurusteli jäi enemmän Markon kontolle. Aamulla olisi tarkoitus lähteä 4 päivän lumikenkävaellukselle reittiä Pallas-Nammalakuru-Hannukuru-Rautuoja-Hannukuru-Vuontisjärvi. Matkassa jälleen Kati ja Marko.

27.12.2018


Aamulla lumikenkäreissu starttasi Pallakselta, Tai minun reissuni alkoi sieltä. Oli sovittu niin, että Marko ajaa auton Vuontisjärvelle ja lähtee sieltä ja tapaamme Nammalakurussa, jolloin palatessa auto on Vuontisjärvellä eikä tarvitse suunnata enää Pallakselle.


Olin etukäteen pelännyt, miten raskas nousu Pallakselle olisi lumikengillä ahkio perässä, mutta se sujui yllättävän helposti ja ongelmitta. Lunta ei ollut liikaa ja ahkio pysyi yhtä kaatumista lukuun ottamatta hyvin perässä. Sen sijaan ongelmat alkoivat, ylhäällä. Näkyvyys oli todella huono, pahimmillaan se oli noin 600 metrin korkeudessa, jossa se oli lähes nolla.

Tuuli tuiversi kylmästi ja maassa oli koko ajan vähemmän lunta. Isot ongelmat alkoivat, kun ylhäältä pohjoisrinne alkoi viettää alaspäin. Pohjoisrinteellä ei ollut juurikaan lunta, vaan tuuli oli tuivertanut lumet muualle. Ahkio kaatui koko ajan törmättyään kiviin ja epätasaiseen kulkuun. Kulkeminen oli hidasta ja raskasta.

Eikä aikaakaan, kun ahkio taas kaatui ja molempien aisojen kiinnikkeet hajosi. Minulla kädet oli niin jäässä, etten pystynyt korjaamaan sitä. Aikani ahkion kanssa taisteltuani päätin laittaa sen vapaaseen laskuun tunturirinnettä alas kohti Rihmakurua. Tietenkin ahkio otti matkalla kivenmurikasta suunnan oikealle, sen sijaan, että olisi laskenut suoraan alas ja ahkio ajautui aivan liian oikealle ja kauas Rihmakurusta. Vaikka Pallaksen pohjoisrinteellä ei juuri ollut lunta, kuruissa sitä oli senkin edessä. Kesti melko lailla kauan saada ahkio pois väärästä paikasta ja Rihmakuruun. Siinä vaiheessa olin niin väsynyt, että päädyin jättämään ahkion Rihmakuruun ja koittaisimme huomenna tulla hakemaan sen. 

 Pallaksen lähes lumeton pohjoisrinne 

Otin pikkureppuun roikkumaan makuupussit ja ruuat. Viimeinen väli Rihmakuru-Nammalakuru 3 km, meni 3 tuntia, siinä lunta taas sitten todella paljon. Nyt Nammalaurussa tuvan lämmössä ja elämä hyvin. 

28.12.2018
Lapin luonto tarjosi tänään taas jotain sellaista, että tunsi olevansa jossain satumaassa, jota ei oikeasti ole olemassa. Eilisen huonon kelin jälkeen näkymät olivat kerrassaan taivaalliset.

Palattiin Nammalakurusta Rihmakuruun korjaamaan ja hakemaan eilen hajonnut ahkio. Reissu sujui hyvin, sama matka mihin eilen meni 3 tuntia, ei nyt kestänyt kuin noin tunnin suuntaansa. Korjaus oli helppo ja maisemat taivaalliset.

Kolmantena päivänä tavoitteena oli päästä Hannukuruun ja saunaan, jonne alun perin tarkoitus oli mennä jo toisena päivänä, mutta ahkion hajoaminen ekana päivänä ja sen haku Rihmakurusta toisena päivänä sekoittivat suunnitelmat. Tehtiin päätös, että jätetään alkuperäisessä suunnitelmassa ollut Rautuoja pois suunnitelmista ja käydään vain Hannukurussa ja palataan samaa tietä takaisin. Yön aikana tunturiin nousi kuitenkin myrsky, joka jatkui koko seuraavan päivän ja seuraavan. Näkyvyys oli todella huono ja lunta pyrytti rankasti. Emme uskaltaneet lähteä Hannukurua kohden. Päädyimme vielä kahdeksi lisäpäiväksi jäämään Nammalakuruun. Seuranamme oli yksi nuori mies, entinen SM-tason kilpahiihtäjä, joka puolestaan oli suuntaamassa Pallakselle, mutta päätyi myös jäämään myrskyn suojiin Nammalakuruun. Lopputuloksena oli ehkä elämän leppoisimmat päivät ikinä. Ihana oli kuunnella myrskyn tuiverrusta lämpimässä tuvassa ja lisätä puuta kamiinaan.

30.12.2018

Neljän kivan metsäyön jälkeen päädyimme vielä yöksi Äkäslompoloon. Lappi tarjoni joka päiväksi muuttuneita reissusuunnitelmia (eli sitä, ettei ollenkaan päästy sinne minne aiottiin), lumituiskua ja upottavaa lunta, jossa ei vain pääse kulkemaan, ihania maisemia, revontulia, kaamoksen käsittämättömän upeita värejä, rakkoja kantapäihin, hajonneita varusteita, kivoja kohtaamisia autiotuvilla ja pakkasessa palaneita poskia. Huomenna kaiketi kohti etelää. Onnellista uutta vuotta ystävät