Outdoor Kati: vaelluksia, ultrajuoksuja ja polkuja

Syksyllä olimme Karhunkierroksen 80 km:n ohella ilmoittautuneet NUTS Pallaksen 53 km:lle. Karhunkierroksen reissun jälkeen alkoi tuntua, että 53 km tuntuisi kovin lyhyeltä. Sisko alkoi kysellä, josko vaihtaisimme ilmoittautumisen pitkälle matkalle. Kuten aiemmin jo tullut havaittua, useimmiten sisko saa ylipuhuttua.  Perjantaiaamulla klo 4 lähdimme ajamaan Hiacella kohti pohjoista. Matka sujui mukavasti. Sisko piti seuraa ja minä ajoin. Olimme hyvissä ajoin alkuiltapäivästä perillä Ylläksellä, josta startti olisi klo 18. Yritimme nukkua autossa, mutta sen verran kisa jännitti, ettei uni tullut. Keli oli kaunis ja aurinkoinen ja lupasi hyvää juoksua ajatellen, varsinkin ajatellen edessä olevaa yötä. Klo 18 kisa starttasi. Jäimme jonon hännille nousemaan kohti Yllästunturin huippua. Keli oli todella kaunis ja aurinkoinen kuten oheinen järjestäjien kuvaajan ottama kuva kohta startin jälkeen osoittaa. Pirunkurun noususssa fiilis oli hyvä ja kulku tuntui mutkattomalta. Alavat alu...

Ensimmäinen ultrajuoksukisa. Sisko oli muutaman vuoden ajan yrittänyt houkutella minua lähte mään. Olin ehdottomasti sitä mieltä, että ei tule onnistumaan. Puhuminen oli kuitenkin tehnyt tehtävä nsä ja perjantaina 27.5. auto kohti pohjoista. Lauantaiaamulla klo 4 aamupalalle, klo 5 lähti bussi kohti Hautajärveä, jonne noin tunnin matka. Paikalla oli joitakuita pitkän matkan (160 km) ultrajuoksijoita, iso hatun nosto heille.

7.4.2016 aamulla auton nokka kohti Leviä, jossa hiihtovaellusta edeltävä yö mukavasti Levin kylpylässä. Käytiin uimassa ja saunomassa ja fiilistelemässä ihanaa pohjoisen tunnelmaa. Seuraavana aamuna ajettiin autolla Hotelli Pallakselle, auto parkkiin ja nelihenkinen seurueemme sukset jalassa kohti pohjoista. Mukana jälleen pikkuneiti 7 v., tällä kertaa ensimmäisellä talvivaelluksellaan. Haaveena olisi ollut lähteä ylittämään Pallas yläkautta, mutta pikkuneidin ollessa mukana päädyimme alakautta tunturin länsipuolella olevaa talvireittiä pitkin. Reittiä oli kuljettu varsin vähän ja se oli todella upottava heti alkumatkasta. Matka Nammalakuruun tuntui paljon pidemmältä kuin tunturin kautta, ja niinhän se onkin, mutta hyvissä ajoin ennen iltaa päästiin Nammalakuruun. Pikkuneidin pisin hiihto toistaiseksi.

Päivän virkistyksenä ex-tempore lähtö Kauhahiihdon 60 km:lle.

Pikainen visiitti pohjoiseen. Tuli siskon kanssa mieleen, että eiköhän mennä Hannukuruun saunomaan. Ei sitten muuta kuin yöjunaan ja nokka kohti pohjoista viikonlopuksi. Kolariin yöjunalla (junan ravintolavaunun lihapullat maistui taivaalliselta!). Kolarissa aamulla ja sieltä saatiin kyyti Pallashotellille.

Ensimmäistä kertaa Hetta-Pallas-reitillä. Pikkuneidin 7 v. ensimmäinen vaellus. Jätettiin auto Pallashotellille, josta mittariautolla reitin lähtöpaikalle Hettaan. Sieltä venekyydillä mukavasti alkumatka ja sitten polulle. Rinkka tuntui painavan lohduttoman paljon. Ensimmäinen tauko Pyhäkeron tu valla noin 5 km vaelluksen jälkeen. Tuntui, että olisi ollut viisasta suunnitella ensimmäinen yöpyminen siihen, pikkuneiti jaksoi nippa nappa. Ei silti, ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa kohti Sioskurua, josta olimme varanneet varaustuvasta petipaikat. Pikkuneitiä piti kantaa Pyhäkeron ylityksessä, onneksi sisko on vahva ja jaksoi. Hyvillä mielin päästiin Sioskuruun ja hyvät unet varaustuvassa.