Kairacross Vätsäri 2023 – TurtleMix: erämaaseikkailu 5 päivää: kylmää, nälkää ja erämaan kauneutta ja lumoa

Osallistuminen Kairacross Vätsärin 100 tunnin kisaan oli vaakalaudalla jo heti alkuunsa. Jaana ilmoitti jo hyvissä ajoin talvella, ettei pysty sijoittamaan kisaa omaan aikatauluunsa, joten Twin Turtles -joukkuetta (Kati & Jaana) ei saataisi kasaan Vätsäriin. Marko onneksi innostui hyvin nopeasti lähtemään, kun kävi ilmi, ettei Jaana pääse ja saimme näin ollen TurtleMix joukkueen lähtöviivalle.

Kävimme Markon kanssa testailemassa yhteistä kulkemista kisatunnelmissa kesäkuun alussa Kairacross Saimaalla 50 tunnin kisassa. Se sujui mukavasti, vaikkakin melkoisesti palellen yön pakkasessa ja pitkillä järvenselillä. Muutoin pitkät yhteiset kulkemiset ovat rajoittuneet vaellusreissuihin ja vastaaviin, joten kovin varmoissa tunnelmissa lähdössä ei oltu. Marko ei myöskään ollut ehtinyt harjoittelemaan yhtään suunnistusta (sitten armeija-aikojen), joten suunnistaminen olisi todennäköisesti yksin minun varassa. Saimaan kisan jälkeen olimme päivittäneet packraftimme uuteen kahden hengen Barracuda Pro -malliin, joka oli osoittautunut huomattavasti liukkaammaksi peliksi kuin kahden hengen Adventure, joka oli teipattu monesta kohtaa.

Saavuimme kisapaikalla lauantaina iltapäivällä muutamaa tuntia ennen kuin kisakartat jaettaisiin klo 18. Oli jännittävää odottaa karttojen saamista. Heti ensivilkaisulla kartat näyttivät todella kiinnostavilta, innostavilta ja haastavilta. Kartoissa oli vähän samaa henkeä kuin Kairacross Vätsärin edeltäjän vuoden 2020 Lapland Wilderness Challengen (LWC) reittikartoissa. Pitkiä siirtymiä ja tosi paljon vaihtoehtoisia reittejä rasteille. Eli paljon pohdintaa ja aivotyötä vaativaa. Heti näki, että selvästi vaativampi reissu tulossa kuin edeltävinä kahtena Kairacross kisavuotena ja todennäköisesti jossain mielessä enemmän samantyyppinen kuin vuoden 2020 LWC. Kairacrossin edeltäjä LWC erosi tosin siinä, että vene ei kuulunut pakollisiin varusteisiin. Tällöin vain yksi joukkue oli kuitenkin hoksannut ottaa puhallettavan veneen mukaan. Muilla kulku siis eteni tällöin pelkästään jalan, joskin kisan voittanut kaksikko (Juha Lehtonen ja Kaisa Reinius) oli vetänyt ilman venettä lähes kilometrin järvenylityksen tuulisen ja aallokkoisen Surnujärven poikki puhallettavan retkialustan avulla reppuineen ja yllättäneet ratamestarinkin täysin. Nyt käytössä olisi Kairacross-kisojen tapaan pakollisena varusteena kaikilla vesikulkuväline (käytännössä kaikilla packraft), mikä entisestään lisäisi reittivaihtoehtoja ja sitä kautta reittivalintojen merkitys erämaassa etenemisessä korostuisi.

1.     1. Kilpailupäivä 

Kisan startti oli sunnuntaina klo 14. Sääennuste lupasi erinomaista säätä koko kisaan. Ensimmäisille päiville noin 15-18 astetta ja korkeitaan pientä ripsottelua taivaalta. Viimeisiin päiviin täysin aurinkoista ja jopa hellettä. Hyvä sääennuste sai minut jättämään villapaidan pois varusteista, sille tuskin olisi tarvetta tauollakaan, kun toppatakki joka tapauksessa olisi mukana. Tämän kyllä karvaasti muistin myöhemmin kisan aikana.

Kisan lähtöön tuli pieni muutamien minuuttien viive, kun osa gps-laitteista ei millään suostunut hakemaan yhteyttä ja lähtemään käyntiin. Laitteiden kanssa muutoinkin oli kisan myötä hankaluuksia ja kilpailijoiden gps-seuranta ei harmillisesti kaikilta osin toiminut yhtä hyvä kuin aiemmin.

TurtleMix:n matka alkoi mukavasti. Uusi Barracuda lipui kevyesti veden päällä. Kisan alussa oli kuusi varsin lähelle toisiaan sijoitettua rastia, joiden hakeminen oli vähän stressaavaa joukkueiden samanaikaisesti suunnatessa jonossa rasteille. Näiden jälkeen oli hieman pidempi taival rastille seitsemän ja sen jälkeen ensimmäinen selvästi pitkä taival rastille kahdeksan. Joukkueet hajosivat eri reittivaihtoehtoihin ja sen tuoma hiljaisuus ja yksinäisyys tuntui ihanalta. Olimme alun perin suunnitelleet suuntaavaamme oikealle rastista ja maantien kautta kulkevalle reitille jalan, mutta siinä tilanteessa ajatus pidemmästä jalan kulkemisesta ei yllättäen tuntunutkaan hyvältä, joten otimmekin vähän ex tempore suunnaksi vasemman kautta kulkevan reitin, jossa alussa vettä, sitten maata. Spontaani reittivalinnan muutos alkoi harmittaa heti, mutta yritin psyykata itseäni sillä, että huonoin reittivalinta on silti se, jota jää jahkaamaan ja ei etene mihinkään suuntaan. Ei siis muuta kuin eteenpäin. Reitti ei ollut optimaalisin, mutta ei huonokaan. Olimme etukäteen arvioineet olevamme rastilla klo 22 ja se oli melko lailla tarkka. Taisimme olla rastilla klo 21.50.

Rastilta 8 seurasi erittäin pitkä taival rastille 9. Päätimme valita tässä poroaidan viertä kulkevan pitkän maareitin, joka oli tuttu vuoden 2020 LWC:sta. Yö olisi edessä ja väsyneenä hämärässä helposti tapahtuvien suunnistusvirheiden minimoimiseksi päädyimme tähän reittiin. Se oli meille ihan hyvä valinta, vaikkakin jälkikäteen gps-seurannasta on nähtävissä, että järvihyppelyreitti olisi ollut nopeampi. Yö oli suhteellisen viileä ja tavoitteenamme oli kulkea koko yö ja pitää lepotauko vasta aamun valjettua ja lämmettyä. Päivällä pidettyjen lepotaukojen etuna olisi se, että lämpimänä pysyminen olisi levätessä helpompaa eikä tarvitsisi kuluttaa aikaa makuupussin, teltan tai muun majoitteen kuivaamiseen, jos vain ei sataisi. Yön viileydessä kaikkeen tarttuu aina kosteutta niin, että mikäli haluaa seuraavallakin kerralla nukkua kuivilla vaatteilla ja kuivassa makuupussissa, levon jälkeen tai jossain vaiheessa myöhemmin on pakko ainakin jonkin aikaa kuivatella varusteita. Meidän kulkeminen kuitenkin hyytyi varhain aamulla ja klo 5:30 päädyimme pitämään ruoka- ja nukkumistauon. Marko varsinkin kaipaisi unta. Marko pystytti teltan ja minä laitoin ruokaa. Tällä kertaa mukana oli myös teltta, viime vuonna Jaanan kanssa nukuttiin vain biwy-bageissa. Syötiin perunamuusia ja kuivattua jauheliha-papu-kasvis-fetajuustosekoitusta. Se on Jaanan kanssa ollut vakioruoka kisoissa, tosi kevyt kantaa ja valmistuu nopeasti. Erilaisilla kuivatuskombinaatioilla ja maustekombinaatioilla ruokaan saa myös jotain variaatiota, ettei ihan heti kyllästy.

2.    2. Kilpailupäivä

Syömisen jälkeen kysyin, koska aikaisintaan voitaisiin herätä ja jatkaa matkaa. Marko vastasi, että anna nukkua kaksi tuntia. En itse saanut kuitenkaan nukahdettua, joten herätin Markon jo tunnin päästä. Marko aneli vielä vartin unia, 5 minuutin unia, 2 minuutin unia. Keittelin kahvia ja puuroa ja Marko heräili. Kuivattelimme aamupalaa syödessä telttaa ja makuupussia, vaihdoimme märät kosteat etenemisvaatteet ylle ja yöpymisvaatteet mahdollisimman kuivina kuivapussiin takaisin. Kaikkineen kolmen tunnin tauon jälkeen jatkoimme matkaa klo 8.30. Yöllä, märässä tai kylmässä pidetyissä lepotauoissa aikaa tuhraantuu helposti valtavasti kaikkeen muuhun kuin itse lepoon. Sen huomasi heti tälläkin kertaa.

Aamulla oli yllättävän viileää. Olin odottanut, että aamu olisi lämpimämpi ja odotin näkeväni aurinkoa. Se ei kuitenkaan näyttäytynyt, sen sijaan taivaalle alkoi kerääntyä uhkaavasti pilviä. Edessä olikin vastoin ennen kisaa katsottuja sääennusteita sateinen ja kylmä päivä. Onneksi olimme saaneet leirin kasaan ennen sateen alkamista. Takaisin poroaidan varten ja pitkä jalkapatikka jatkui rastia 9 kohden tasaisen varmasti. Useamman tunnin taivalluksen ja pitkän kävelytaipaleen jälkeen teki mieli päästä soutamaan ja teimme pienen muutoksen alkuperäiseen suunnitelmaan heti, kun pääsimme vesistön äärelle ja päätimme siirtyä soutamaan suunniteltua aiemmin ja kiertää hieman eri reittiä rastille kuin olimme suunnitelleet.

Rasti 9 sijaitsi Surnuaivin päällä, jonne melko jyrkkä nousu. Jätimme packraftin alas järven rantaan ja haimme rastin ilman venettä. Tämä olikin koko reitin ainoa kerta, kun haimme rastin ilman venettä. Ennen nousua söimme lounaaksi taas perunamuusia jauhelihalla, se maistui hyvältä ja vahvisti mukavasti oloa. Rastilla olimme noin klo 15, taivalta edelliseltä rastilta lepoineen takana noin 17 tuntia. Melkoisen pitkä rastiväli siis. Saimme kuulla rastilla olevamme sijalla 14 ja sekasarjan joukkueista sijalla 2.

Rasti 10 olisi pitkän vesitaipaleen päässä Surnujärven pohjoispäässä. Markoa alkoi väsyttää vesillä ja nukahteli tämän tästä meloessa. Gps-seurannasta on helppo nähdä, kun soutuvauhti puolittuu, Marko nukkuu takana. Yhden kerran minäkin nukahdin, sujuvasti melonta kuitenkin jatkui. Silmät avattuani maisema edessä näytti kuitenkin aivan toiselta kuin hetki sitten. Onneksi olin kiinnittänyt huomiota maisemaan, olimme nimittäin pyörähtäneet 180 astetta ympäri. Siitä olisi helposti saattanut vain jatkaa melomista täsmälleen väärään suuntaan katsomatta kompassia – en ollut edes tiedostanut nukahtaneeni.

Rasti 10 haettuamme illalla noin klo 21 Marko toivoi illan ruokataukoa. Minulla oli todella kylmä sateessa ja pysähtyminen tuntui vaikealta. Marko sanoi, että eihän siinä nyt mene kuin 10-15 min, kun laitamme lämmintä ruokaa. Markolla itsellään ei ollut missään vaiheessa kisaa yhtään kylmä, minulla sen sijaan vedessä toistuvasti. 10-15 minuuttiakin tuntui kuitenkin aivan mahdottoman pitkältä ajalta pysähtyä kylmissään. Totesin, että ainoa vaihtoehto, jos pitää syödä lämmintä, on laittaa teltta pystyyn ja vaihtaa kuivat vaatteet ylle. Noin klo 22 leiriydyimme, söimme taas perunamuusia, joskin tällä kertaa jauhelihasekoituksen ohella myös väkevillä salamimakkaroilla höystettynä. Itseäni alkoi huolestuttaa ruuan riittävyys. Sitä kului kylmässä säässä paljon enemmän kuin olin olettanut ja lähes kaksimetrinen Marko myös tarvitsi ruokaa selvästi enemmän olin laskenut sen perusteella, mitä Jaana ja minä olimme aiempina vuosina syöneet. Kahtena edeltävänä vuonna ruuasta oli aina kannettu takaisin maaliin suunnilleen puolet. Nyt näytti jo toisena iltana siltä, että ruoka ei tule riittämään maaliin asti. Ryhdyin vaivihkaa puolittamaan omia annoksiani, jotta ruokaa voisi riittää maaliin asti. Minä kyllä pystyisin kulkemaan tarvittaessa vaikka pelkillä turkinpippureilla.

3.      3. Kilpailupäivä

Päätimme samalla pitää nukkumistauon klo 23 jälkeen. Marko toivoi taas kahden tunnin unia. Minäkin sain nukahdettua ja nukuin vajaa kaksi tuntia, Marko vähän yli. Puuroa ja kahvia aamupalaksi ja noin klo 2 yöllä matka jatkui. Oli tarkoitus soutaa rastille 11 asti ja hakea pienen tunturikukkulan päällä oleva rasti jättämällä vene rantaan. Kello 3 maissa järvelle nousi kuitenkin niin sankka sumu, että näkyvyys hävisi täysin. Vettä satoi ja oli todella kylmä. Päätimme nousta maihin ja hakea rastin tunturin kautta venettä kantaen. Se oli lämpimänä pysymisen kannalta ehdottomasti oikea ratkaisu. Minulla oli veneessä ollessa koko ajan kylmä, vaikka kuinka yritti meloa mahdollisimman voimakkaasti.

Rastin 11 haettuamme pohdimme hetken tarkenisinko soutaa pienen matkaa, jolloin saisimme helpomman suunnan rastille 12. Sankka sumu järveltä oli tässä vaiheessa hälvennyt ja tuulikaan ei painanut niin voimakkaasti veteen, joten soutu tuntui ihan mukavalta. Rasti 12 vaikutti etukäteen todella vaikealta, se oli keskellä sekalaista ”ei mitään”, mutta onneksi suuntasimme suoraan rastille. Mitään muitakaan pummeja rasteilla ei omaksi yllätykseksi tullut, paitsi maaliin tullessa juuri ennen maalirastia, kun lähdimme hakemaan bonusrastia. Siinä tuli hetki pyörittyä ja etsittyä rastia väärän niemen päästä.

Seuraavat rastit olisivat Routasen katedraalissa ja Routasenkurun maisemissa. Marko oli eniten odottanut näiden maisemien näkemistä. Harmillisesti satoi edelleen ja näkymät eivät olleet parhaita. Ei saatu otettua yhtään valokuvaakaan sateessa. Tapasimme Poppiksen vähän ennen Routasen katedraalin rastia 13 aamuvarhaisella (olisiko ollut klo 5 tai 6 aamulla) ja oli mukava jutella tovi. Sieltä meloimme rastia 13 kohden ja rastille laskeuduimme kurun oikeaa laitaa viime vuoden kisasta tuttua loivaa reittiä. Rastilla 14 Routasenkurussa oli myös mukava jutella tovi rastivahtien kanssa klo 10-11 maissa. Pohdimme sielläkin tovin reittiä, meloisimmeko Routasenkurua pitkin vai kulkisimmeko yläkautta. Minulla oli edelleen kuitenkin sellainen olo, etten tarkenisi vedessä, että päädyimme yläreittiin. Rastilla 15 olimme noin klo 13 ja olisi lounasaika. Taas minulla sama ongelma kuin edellisellä kertaa syödessä. Tuntui, etten millään tarkene pysähtyä, minulle riittäisi karkkien syönti pikaenergiaksi, mutta Marko kaipasi lämmintä ruokaa. Taas ainoa vaihtoehto lämpimän ruuan saamiseksi oli se, että pystytämme teltan, vaihdan kuivat vaatteet ylle ja kietoudun apteekin lämpöpeitteeseen samalla kun syödään. Pienikin stoppi märissä vaatteissa tuntui palelluttavan heti. Pidimme samalla päivälevon, minä nukuin tunnin, Marko puolitoista, kaikkineen tauko kesti kolme tuntia. Heräämisen jälkeen kahvia ja suklaapatukka ja matka jatkui rastille 16. Rastin 16 jälkeen pohdimme taas reittiä ja olimme jonkin aikaa epävarmoja, mikä suunta olisi mielekkäin. Vesireittipainotteinen alareitti olisi nopein, mutta minua huoletti taas paleleminen vedessä. Päätimme ottaa suunnaksi polun, joka näkyi kartassakin vahvana ja suunnata rastille sen kautta. Valinta osoittautui varsin huonoksi, polku oli monin paikoin erittäin heikko ja käytimme turhaa aikaa sen etsimiseksi moneen kertaan sen sijaan, että olisimme menneet vain suunnalla eteenpäin. Sade onneksi matkalla taukosi ja saimme pidettyä myös yhden leppoisan ruokatauon ilman sadetta. Maisemat tätä kautta tullessa olivat paikoin maagisen kauniit. Välillä tuntui, että olemme siirtyneet ajanlaskun alkuun tai Marsin pinnalle.

4.      4. Kilpailupäivä

Olimme rastilla 17 kello 3 yöllä. Fiilis oli hyvä ja tapasimme jälleen Poppiksen. Rastivahti olisi ohjeen mukaan pitänyt herättää tällä rastilla, mutta emme yrityksistä huolimatta saaneet häntä hereille. Teltasta kuului tasainen tuhina ja herätysyrityksemme eivät tuottaneet mitään tulosta. Poppis oli joka tapauksessa rastilla kuitannut meidän käynnin. Samalla Poppis oli käynnistänyt uudelleen gps:mme, joka oli jäänyt nukkumaan Routasenkurun maisemiin.

Olimme etukäteen suunnitelleen pitävämme pienen nukkumistauon Iso Rovijärven rantaan laskeuduttuamme, mutta päätimme kuitenkin leiriytyä noin klo 4:00 jo muutamaa kilometriä aiemmin vastaan tulevalle pienelle järvelle. Juuri kun olimme saaneet leiriydyttyä huomasimme leiriytyneemme aivan toisen joukkueen viereen. Joukkue osoittautui samassa sarjassa kilpailevaksi Artidentiksi, joka oli ohittanut meidät edellisellä rastivälillä ja saapunut edelliselle rastille pari tuntia ennen meitä. Pystytimme teltan, söimme, menimme nukkumaan. Minä nukuin tunnin verran, keitin aamukahvit ja puuroa ja herätin Markon. Noin klo 7 jatkoimme matkaa, vieressämme nukkunut Artident lähti samoihin aikoihin. Vihdoinkin keli näytti siltä, että aurinko voisi paistaa. Oli vihdoin ihana olla vesillä. Rastin 18 haku aamulla noin klo 9.30 ja sieltä suhteellisen pitkä taival kohti rastia 19. Aurinko paistoi ja oli todella kaunista. Kaikki näytti niin koskemattomalta. Sellaiselta, mitä ihmisen käsi ei ole pilannut. Tuli mieleen luomiskertomus: ”Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä , kaikki oli hyvää.” Oli uskomattoman kaunista ja samalta kaikki näytti niin täydellisen suunnitellulta. Tuntui, että jokainen kivikin oli oikeassa paikassa. Ihan kuin joku olisi halunnut isolle pihalleen kauniit pihakivetykset, sitten vähän nurmikkoa, sitten puita sopivin välimatkoin ja avotunturia.

Söimme matkalla lounaan noin klo 13 auringon paistaessa lämpimästi ja kuivattelimme samalla märkiä vaatteita ja muita tavaroitamme, jotta ne olisivat kuivia viimeistä yötä ja mahdollista yöpymistarvetta varten. Tämä olisi viimeinen ruoka ennen maalia, enää jäljellä olisi hieman Ässämixiä ja puurohiutaleita. Lisäksi Markon rinkasta löytyi yksi litistynyt Fazer Cruchy -patukka. Kisaa olisi siis jäljellä reilu vuorokausi, mutta ruokaa periaatteessa vain muutamaksi tunniksi. Joten ei auttanut kuin säännöstellä syömistä ja yrittää tilaisuuden tullen syödä mustikoita. Hillaa matkalla näkyi vain vähän.

Olimme rastilla 19 illalla noin klo 20. Maalin sulkeutumiseen olisi nyt aikaa 22 tuntia, mikä tarkoitti sitä, että piti alkaa harkitsemaan sitä, mitä rasteja ehtisi hakea ennen sitä ja vielä ehtiä maaliin. Ettei vain kävisi niin, ettei ehdi maaliin ajoissa. Meille oli selvää yrittää ehtiä rasteille 20 ja 21, jotka olisivat vierekkäin. Edessä olisi taas pitkä vesitaival, ensin Kyyneljärven halki, sitten järvihyppelyä ja sitten Suolisvuonon yli ja taas järvihyppelyä. Laskeuduimme rastilta vesille ja melomaan. Marko nukahti packraftiin melko pian kuin vauva kehtoon ja nukkui noin tunnin packraftissa samalla kuin meloin hiljalleen eteenpäin. Gps-seurannasta näkee, kuinka vauhti puolittuu, silloin melon yksin. Oli alun perin ollut tarkoitus tässä kohden kävellen oikaista yhden niemen poikki, mutta en viitsinyt herättää Markoa, joten tuli vähän pidempi melontalenkki.

5.     5. Kilpailupäivä – viimeinen yö ja päivä

Puolenyön jälkeen havahduimme siihen, että olimme molemmat nukahtaneet packraftiin kesken Kyyneljärvellä melomisen ja hetken aikaa oli epäselvää, missä olemme. Piti tehdä pieni kierros järvellä ja etsiä sijaintiamme. Onneksi löysimme itsemme kartalle suht nopeasti ja matka jatkui kohti saarihyppelyä ja Suolisvuonoa. Suolisvuonolle tullessa tuuli yltyi. Järvi näytti todella valtavalta, ihan kuin olisimme valtameren rannalla. Emme uskaltaneet ylittää järveä suorinta reittiä avoimimman selän ylin, vaan hieman pidempää reittiä kapeammasta kohdasta. Vastarantaa lähestyessä tuuli muuttui todella puuskittaiseksi ja aallot pelottavan vaativiksi. Päätimme rantautua aiemmin kuin olimme suunnitelleet. Edessä oli kivirakkaa, pusikkoa ja suota. Tuntui, että matka eteni yksi askel eteen, kaksi taakse. Suoraa menemällä jalan tästä olisi huomattavasti lyhyempi matka rastille 20 kuin pienten järvien kautta, mutta päädyimme silti hakemaan järvet, eteneminen oli niin hidasta. Vesillä alkoi taas väsyttää ja auringon paistaessa lämpimästi oli pakko pitää pieni nukkumistauko packraftissa ennen rantautumista. Väsytti niin, ettemme jaksaneet rantautua. Tuuli painoa packraftia rantaa vasten ja arvelimme, ettemme ajautuisi väärään suuntaan tuulen painaessa meitä rantaan. Sanoin Markolle, että laittaa herätyskellon varmuuden vuoksi soimaan. 

Heräsimme kuitenkin ilman kelloa jo vartin päästä ja matka jatkui selvästi virkistyneenä. Saavuimme rastille 20 klo 9 aamulla. Rastivahti kertoi meidän olevan sijalla 14 kaikista joukkueista. Arvelimme, että olisimme saattaneet ohittaa edellämme olleen saman sarjan Artidentin, joka edellisillä rasteilla oli edellämme ja olimme sijalla 15. Emme kuitenkaan olleet varmoja, joten ei auttanut kuin yrittää pitää mahdollisimman hyvää vauhtia. Maalin sulkeutumiseen olisi aikaa 9 tuntia. Ajatus oli hakea vielä rasti 21, mutta rastivahdin kanssa juttelun jälkeen päätimme kuitenkin suunnata suoraan maalille. Samalla huoletti, entä jos Artident takaamme kuitenkin hakee rastin. Arvelimme kuitenkin, etteivät hekään uskaltaisi lähteä hakemaan, kun aika oli sen verran tiukilla.

Edessä olisi vielä 25 km taival maaliin ja väsymys painoi. Molempien maha kurni ihan äänekkäästi. Söimme säästeliäästi viimeisiä ÄssäMixejä ja puurohiutaleita. Vaihtoehtona oli lähes maaliin asti melominen tai 25 km asfalttitie. Vaikka lähtökohtaisesti miten tahansa laskemalla tuntuu selvältä, että ehtisimme ajoissa maaliin, väsyneenä voi tapahtua mitä vain. Kolmen vuoden takaisessa Lapland Wilderness Challengessa viimeisenä yönä väsymys kävi niin kovaksi, että suunnistaminen sekosi täysin, Jaana oli lopulta nukahtanut pystyyn ja kaatunut mättäälle ja oli pakko tehdä telttaleiri ja emme ehtineet ajoissa maaliin. Nyt emme uskaltaneet valita melomisvaihtoehtoa, ettemme nukahda veneeseen. Jotenkin packraftin kellunta kerrassaan houkuttelee nukkumaan. Kävelemällä pysyisi varmemmin hereillä. Laskimme, että se olisi myös ajallisesti varmempi. Väsyneenäkin kävelyvauhti asfaltilla venettäkin kantamalla olisi todennäköisesti noin 6 km/h. Melomalla emme todennäköisesti yltäisi samaan vauhtiin edes virkeänä. Joten vene rinkan kyytiin ja 25 km asfalttipatikkaa maaliin.

Aurinko paistoi puolipilviselvältä taivaalta ja matka eteni mukavasti. Jossain vaiheessa Markon herätyskello soi, se olisi herättänyt meidät vasta nyt, jos olisimme nukahtaneet pidemmäksi aikaa järven rannassa lipuvaan packraftiin ennen rastia 20. Hyvä, että olimme heränneet ilman kelloa huomattavasti aiemmin. Muutoin nyt olisi kiire.

Molempien vatsa kurni yhä vain äänekkäämmin. Yritimme talojen numeroiden perusteella päätellä etenemisvauhtiamme ja se vaikutti lupaavalta. Haimme matkalla puolivälin jälkeen veneellä bonusrastin 33. Ihana oli pieneksi aikaa mennä veteen, jalkoja oli tässä vaiheessa alkanut ikävästi kuumottaa, joten veteen laskeutuminen teki hyvää. Sen jälkeen jatkoimme Sevettijärveä kohden taas jalkaisin. Viimeinen 3 km oli todella pitkä. Marko alkoi nukahdella kävellessäkin. Olin yrittänyt säästeliäästi jaella viimeisiä Ässämixejä ja pikapuurohiutalepussin hiutaleita, että saisimme edes jotain energiaa tasaisin väliajoin. Yksi Ässämix oli jäljellä. Kävelimme Sevetin baarin rantaan ja viritimme packraftin vesille. Tavoitteena oli hakea bonusrasti 37 ja siitä maalirastille. Marko nukahti hetimiten veneen kyytiin ja minulla oli suunta hukassa. Matkan arviointi vedessä tuntui väsyneenä vaikealta ja haimme bonusrastia väärän niemen päästä. Marko sanoi jo, että jätetään hakematta, mutta en uskaltanut jättää, jos sijoitus olisi siitä kiinni. Maaliin tullessa kuulimme olevamme sekasarjan mitalikolmikossa, mutta vasta jonkin aikaa maaliin tulon jälkeen saimme kuulla, että Artident oli jättänyt menemättä rastille 20 siinä uskossa, ettei mekään mentäisi ja sen sijaan oli hakenut monta bonusrastia. Lopputuloksissa TurtleMix oli siten sekasarjan toinen. Se oli iloista ja virkistävää. Koko reissu oli ollut niin elämyksellinen. Reitti oli ollut haastava, sateinen ja kylmä keli oli tehnyt kisasta entistä haastavamman. Oli ihana olla maalissa, mutta jotenkin samalla olisi ollut ihana jäädä erämaahan. Marko oli Vätsärin ensikertalaisena todella vaikuttunut maastosta. Sanoi, ettei mikään paikka Suomessa, missä käynyt (Käsivarsi, Halti, UKK, Pallas yms.) vedä mitenkään vertoja Vätsärille. Olen samaa mieltä. Vätsärissä on jotain kertakaikkisen lumoavaa. Sitä on vaikea kuvailla. Se on jollain tavoin niin erämaata.

Klo 18 maalin sulkeutumisen jälkeen oli mukava palkintojenjakoseremonia ja oli mukava jutella kanssakilpailijoiden ja järjestäjien kanssa. Ensi vuonna uudelleen. Täältä ei voi olla pois. Kiitokset ihanille järjestäjille ja kanssakilpailijoille. Tämä kisa on kyllä jotain, mille mikään kokemus ei vedä vertoja.  

 

Kairacross Vätsäri 2023

TULOKSET

1. 1. Team Melomo                     KOKO RATA      86:59  Miehet 1.

2. 2. VHS                             KOKO RATA      87:05  Miehet 2.

3. 3. Sky Pole Walkers                KOKO RATA      87:32  Miehet 3.

4. 4. Brokebäkit                      KOKO RATA      97:51  Miehet 4.

5. 5. Juntit                          27 + 1 rastia  98:46  Miehet 5.

6. 6. SK Eräpirkot                    26 + 1 rastia  97:41  Naiset 1.

7. 7. Konsulit                        25 + 0 rastia  93:17  Miehet 6.

8. 8. JEES                            24 + 1 rastia  95:03* Miehet 7.

9. 9. Tuuliajolla                     22 + 3 rastia  92:16  Sekasarja 1.

10. 10. Herkut matkassa                21 + 2 rastia  82:54  Naiset 2.

11. 11. Team Xwander                   21 + 2 rastia  89:29  Miehet 8.                   

12. 12. ExtraMile                      21 + 2 rastia  95:08* Miehet 9.

13. 13. On The Rocks                   21 + 1 rastia  96:11  Naiset 3.

14. 14. TurtleMix                      20 + 2 rastia  97:58  Sekasarja 2.

15. 15. Artident Endurance Team        19 + 4 rastia  98:50  Sekasarja 3.

16. 16. Pubin puRo, Inno International 18 + 5 rastia  88:43  Sekasarja 4.

17. 17. Team REAR                      18 + 5 rastia  94:55  Sekasarja 5.

18. 18. Oho ja Hupsis                  18 + 5 rastia  95:47  Naiset 4.

19. 19. Veikkolan Vetelät              18 + 3 rastia  99:58  Sekasarja 6.

20. 20. Team Vison                     18 + 1 rastia  96:39  Miehet 10.

21. 21. Duo Tremolo                    17 + 2 rastia  90:46  Miehet 11.

22. 22. Hillastajat                    17 + 1 rastia  99:27  Naiset 5.

23. 23. Ketterät kivet                 13 + 2 rastia  99:17  Naiset 6.

24. 24. Sedät                          13 + 0 rastia  95:53  Miehet 12.

25. 25. Hamatocaulis                   11 + 4 rastia  90:48  Naiset 7.

26. 26. Kairattaret                     9¤+ 2 rastia 100:07  Naiset 8.

27. 27. Ensikertalaiset                 8 + 1 rastia  77:20  Miehet 13.

28. PaHe                                          KESK   Sekasarja

*Loppuaika sisältää 2 h aikasakon (JEES: ei ea-varusteita rastilla 9, ExtraMile: ei permanent-tussia, koodit kirjoitettu rastinmääritteisiin).

¤Yksi käyty rasti vähennetty määräajan ylittämisen vuoksi.