Outdoor Kati: vaelluksia, ultrajuoksuja ja polkuja

100-vuotiaan Suomen kunniaksi suunnattiin Repoveden kansallispuistoon tavoitteena kolmen päivän vaellus 5.-8.12.2017. Vähän ennen reissua kävi ilmi, että pe 7.12 pitäisi olla reilun 300 km:n päässä työpaikkahaastattelussa. Hetken mietittiin, että peruutetaanko reissu. Päädyttiin, että mennään silti ja tehdään Repovedeltä kesken retken perjantaina päiväreissu työhaastatteluun. Oltiin varattu Kuutinkämppä, minne noin 3 km kävely parkkipaikalta. Käveltiin ensin sinne ja jätetiin rinkat sinne ja lähdettiin sitten erikseen retkeilemään maastoon. Tehtiin 4 tunnin lenkki maisemia ihaillen.

1.9.2017 Huomenna klo 6.00 mennään taas 🏃 🏃 🏃 Nuuksio Trail Ultra 70 km. Lähtöasetelmissa annetaan molemmat toisillemme tasaisesti tasoitusta: Sisko ollut juuri Lapissa vaelluksella ja valmiiksi jo uupunut. Itsellä vasen akilles tosi kipeänä ja alkuviikosta naksahti selkä; osteopaatin kautta mennään. Erittäin hyvä fiilis silti ja odotetaan mukavaa päivää

Ennen NUTS Ylläs Pallaksen 134 km:n polkujuoksua oli siskon kanssa suunniteltu, että lähtisimme muutamaksi päiväksi Pallaksen maisemiin vaeltamaan, jokseenkin samaa reittiä takaisin kuin mistä olimme kisassa juosseet, mutta toiseen suuntaan k ohti Pallasta. Illalla isot rakot maaliin tullessa molemmille oli selvää, että näillä jaloilla ei vaelleta seuraavana päivänä. Olo kisan jälkeen oli niin uupunut, että maaliin tulon kunniaksi avattu skumppapullokin jäi koskemattomana pulloon. Ei vain maistunut eikä jaksanut. Toisaalta unikaan ei maistunut intensiivisen kisan jälkeen, vaikka yksi oli kisan aikana jäänyt välistä ja periaatteessa pitäisi olla väsy. Nukahdimme molemmat vasta kahden-kolmen maissa herätäksemme ennen aamu-viittä aivan virkeinä. Hotellin aamupalallekin olisi vielä yli kaksi tuntia.

Taas suunta pohjoiseen ja uusi yritys NUTS YlläsPallaksen 134 km:lla. Viime vuonna minulla matka jäi 97 km:iin ja siitä jäi sen verran hampaankoloon, että pakko oli ottaa reissu uusiksi, vaikka sisko oli todennut maaliin tultuaan viime vuonna, että sai olla viimeinen kerta: "Se oli ihan kamalaa, ikinä ei tulla uudelleen".. Tuttuun tapaan nämä päätökset oli taas purettu. Lähdimme viime vuodesta viisastuneina ajamaan pohjoiseen jo edellisenä päivänä, jottei tarvitsisi herätä aamuyöstä ja saisi nukuttua kisaa edeltävän yön normaalisti. Hiacen kyydillä matka sujui todella mukavissa merkeissä ja hyväntuulisesti. Sisko sanoi, että kyyti oli niin luksusta kuin olisi A370 airbus:n bisnesluokassa matkustanut; tarjoilu pelasi ja bonuksena hyvä seura. Hyvä fiilis oli lähteä kisaan, mutta sääennuste lupasi huolestuttavan sateista. Ja juuri pari tuntia ennen kisaa taivas todella repesi ja iski todella kova ukkosmyräkkä ja sää kylmeni varmaan muutamassa minuutissa 15 astetta...

NUTS Karhunkierros 83 km Viime vuotiseen tapaan taas suunta kohti Kuusamoa ja Karhunkierroksen 83 km:n matkaa. Mukana oli tavallista enemmän jännitystä. Kevät Kuusamossa oli selvästi tavanomaista myöhemmässä ja tiedossa oli, että reitillä tulisi olemaan lunta. Järjestäjien Instagramiin kisaa edeltävänä päivänä reittimerkinnöistä lataama kuva näytti kerrassaan mielenkiintoiselta (ks. ohessa). Kisa-aamuna aamuviideltä bussilla Rukalta Hautajärvelle, jossa Klo 7 startti. Sää oli viileä ja olo innostunut. Lähdettiin taas loppupäässä letkaa liikkeelle ja alussa matka lähti ihan mukavasti. Mukana matkassa oli myös tuttu Heikki, jonka kanssa lähdettiin yhtä matkaa siskon kanssa. Jo aika alusta lähtien olo ei ollut erityisen hyvä. Syöminen tuntui vaikealta. Otin alkumatkasta geeliä, mutta hyvin pian kävi selväksi, että geeli ei mene alas ja samalla ei oikein mikään muukaan.

Maaliskuun hiihtovaellus Pallakselle 24.3.2017 Tämänkertaisen talvivaellukseni kohde oli jälleen Pallas-Yllästunturi kansallispuisto. Pikkuneiti 8 v. oli jälleen matkassa mukana. Ensimmäiseksi yöksi ajoimme auton Pyhäjärven parkkipaikalle, Aakenustunturin lähistölle tavoitteena viettää yö parkkipaikan vierellä olevassa kodassa. Ilta oli sen verran myöhäinen saapuessamme, ettei ollut mieltä suunnataan mihinkään, mikä vaatisi hiihtämistä. Ihana oli laittaa tulet nuotioon ja nauttia rauhallisesta illasta. Pakkasta oli melko paljon, yöllä mittari laski noin -24 asteen tuntumiin. Pikkuneidin kanssa hyvät unet Fjällräven Polar -30 makuupusseissa muiden palellessa ja hakeutuessa yön kuluessa yhä lähemmäs nuotiota. Tuon Polar -30-pussin miesten comfort -30, naisten -20, extreme -54. Itsestä tuntui, että tuo lämpötila oli jokseenkin siinä rajalla, että pussissa on miellyttävää, kohta olisi tullut kylmä, jos keli olisi hiemankaan viilentynyt, mikä on linjassa tuon naisten comfort-lämpöt...