Hölkkävaellus 122 km UKK-puistossa: lokakuun suunniteltua pidempi ja reippaampi pikavaellus 122 km (vajaa 3 vrk) UKK-puistossa (Kiilopää-Luirojärvi-Anterinmukka--Sarvioja-Porttikoski-Kiilopää)
2.-5.10.2022
Pe: Kiilopää -Tuiskukuru 27 km
La: Tuiskukuru - Luiro - Sokosti - Muorravaarakka - Anterinmukka 33 km
Su: Anterinmukka - Muorravaarakka - Pirunportti - Paratiisikuru - Sarvioja - Porttikoski 37 km
Ma: Porttikoski - Lankojärvi - Kiilopää 25 km
Lokakuun vaellukselle päiviä ei ollut käytettävissä kuin vähän aikaa, mutta päätimme siitä huolimatta lähteä UKK-puistoon. Lyhempikin vaellus tekee niin hyvää. Vaellusaikaa olisi käytettävissä perjantai-illasta maanantain iltapäivään, eli alle kolme vuorokautta. Tarkoitus olisi ehtiä maanantai-illan yöjunaan Rovaniemeltä ja tiistaiksi töihin. Realistisesti suunnittelimme reitiksi tuttua Kiilopää-Suomunruoktu-Luirojärvi-Lankojärvi-Kiilopää -reittiä.
Matkaan lähtö oli parjantaina aamujunalla kello 7 etelästä ja junalla töitä tehden Rovaniemelle. Tiedossa olisi työhön liittyviä palavereja jokseenkin koko matkaksi. Sisko tuli matkan varrelta samaan junaan ja saavuttuamme Rovaniemeltä sisko tarttui auton rattiin. Meidän Hiace oli ollut Rovaniemellä kausiparkissa hyvän aikaa niin, ettei ole tarvinnut ajaa pidempää matkaa, vaan auto odotti siellä. Päivän työhön liittyvät kokoukset jatkuivat niin, että kun auto vähän klo 18 jälkeen kurvasi Kiilopään pihaan, juuri viimeinen kokous oli päättymässä. Matka oli sujunut kokousten aikana mutkattomasti ja sitä oli lähes huomaamatta siirtynyt noin 1000 km matkaa pohjoiseen.
Kiilopäältä lähdimme polulle juuri auringonlaskun aikaan klo 18.40. Valoa riitti vielä jonkin aikaa niin, että taskulamppua ei heti tarvinnut. Noin tunnin vaelluksen jälkeen taskulamppu oli tarpeen. Alustavasti ajatuksena oli kävellä ensimmäiseksi yöksi Suomunruoktulle, jonne saavuimme 3 h 15 min vaelluksen jälkeen vähän ennen klo 22. Kuistilla juteltiin tovi autiotuvassa olevan miehen kanssa ja totesimme olon olevan sen verran virkeä, että päätettiin jatkaa Tuiskukuruun. Jalassa oli vaelluskengän sijasta polkujuoksulenkkarit, mikä kevensi kulkua hieman ja teki etenemisen helpommaksi.
Tuiskukuruun saavuimme yhteensä 6,5 tunnin vaelluksen (3 h 15 min Suomunruoktulta) jälkeen vähän yhden jälkeen yöllä. Tuvalla ei ollut onneksi ketään muuta, joten myöhäinen saapumisemme ei herättänyt ketään. Ei laitettu mitään isompaa ruokaa, vaan paistettiin vain syömättä jääneet eväsleivät paistinpannulla lämpimiksi ja nukkumaan. Nukuttiin kohtuullisen hyvin klo 02-08, tasan 6 tuntia.
Aamulla söimme puuroa ja kello 9 matka jatkui Luirojärveä kohden, jonne alkuperäisen suunnitelmaan mukaan olisi ollut tarkoitus jäädä yöksi ja sanomaan. Matka Tuiskukurusta Luirolle kesti tasan kaksi tuntia. Lounasta Luirolla syödessä katselimme karttaa ja pohdimme vaihtoehtoja. Matkaa teki vielä mieli jatkaa jonnekin. Ensisijainen vaihtoehto olisi ilman rinkkaa Sokostilla käynti ja paluu yöksi Luirolle, mutta tuli tunne, että tekisi mieli kunnolla jatkaa matkaa jonnekin muualle. Toisaalta sauna Luirolla huokuttelisi. Pohdinnan jälkeen päädyimme kuitenkin vain pitämään lounastauon Luirolla ja kokeilla, josko jaksaisimme siirtää illan saunomisen Anterinmukkaan. Tarvittaessa, jos matka tuntuisi liian pitkältä, voisimme jättää saunan välistä ja jäädä yöksi jo Muorravaarakkaan. Söimme lounaaksi katkarapukeittoa nuudeleilla vahvistettuna ja jatkoimme matkaa reilun tunnin tauon jälkeen vähän yli klo 12 lauantaisauna Anterinmukassa toiveissa.
Matka jatkui mutkattomasti. Nousimme tunturiin Jaurutuskurua pitkin ja alas Lumikurua pitkin alas. Muorravaarakkaan matka kesti Luirolta neljä tuntia ja 20 min, josta lämpimän mehun ja voileipätauon jälkeen ohi jatkoimme matkaa edelleen. Kaksi ja puoli tuntia ja 10 km lisää vaellusta ja klo 19 olimme perillä perillä. Ynteensä matkaa kertyi 33,4 km ja matka kesti taukoineen 10 tuntia.
Anterinmukassa oli meitä ennen saapuneet kaksi miestä, toinen oli lähtenyt noin viikko sitten Kiilopään suunnalta ja toinen oli samana päivänä lähtenyt juoksuvaelluksena Raja-Joosepista ja tullut siis suunnilleen samanmittaisen matkan kuin me Tuiskukurusta.
Anterinmukassa saunoimme ja söimme perunamuusia kuivatuilla kasviksilla, pavulla ja jauhelihalla ja suht varhain nukkumaan. Tavoitteena olisi aamulla lähteä matkaan varhain, kun matkaa olisi tiedossa vähintään saman verran kuin tänään, jotta pääsisimme tarpeeksi lähelle Kiilopäätä, jossa pitäisi olla maanantaina iltapäivällä, eli seuraavan yön jälkeen.
Aluksi olimme ajatelleet palaavamme samaa reittiä, mutta katsottuamme illalla syönnin jälkeen karttaa, ehdotin, josko yrittäisimme ehtiä mennä Pirunportin ja Sarviojan kautta Porttikoskelle ja sieltä sitten seuraavana aamuna Kiilopäälle. Matkaa tällä reittivalinnalla kertyisi jonkin verran enemmän kuin samaa reittiä Luiron kautta palaamalla. Etuna olisi se, että saisi bongattua yhden tuvan, jossa ei aiemmin oltu yövytty, nimittäin Porttikosken tuvan ja niin ikään reitillä voisi käydä katsomassa upouuden Rautuojan tuvan ennen Kiilopäälle saapumista seuraavana päivänä.
Emme laittaneet kelloa herättämään, oletimme joka tapauksessa heräävämme varhain. Niin heräsimmekin molemmat klo 5.30, unta oli urheilukellon mukaan kertynyt tasan 8 tuntia. Tasan kello 6 matka jatkui, tavoitteena siis Muorravaarakka-Pirunportti-Sarviojan kautta toivon mukaan Porttikoskelle yöksi. Pitkä päivä patikkaa olisi tiedossa, että ehtii maanantaina autolle. Ajatuksena oli lähteä matkaan ilman aamupalaa ja syödä vasta Muorravaarakassa. Teimme eväsleivät matkaan ja lämmitimme mehua ja joimme samalla teetä. Totesimme, että samalla vaivalla tässä puurot tekee ja syö. Oli vielä pimeää, joten taskulampuilla lähdimme matkaan.
Matka lähti liikkeelle hyvin. Alkumatkasta sateli lievästi vettä tämän tästä ja vedimme kuorivaatteet päälle. 10 km:n ja vajaan 2 h 30 min päästä olimme eväsleipiä syömässä Muorravaarakassa. Lämmitimme jälleen niitä pannulla ja ne olivat herkullisia. Muorravaarakassa ei ollut ketään (paitsi Anterinmukasta pian meidän jälkeemme lähtenyt juoksijamies) joten saatoimme rauhassa puuhastella tuvassa. Tauon jälkeen Muorravaarakan yli kahlaus ja jatkoimme kohti Pirunporttia, joka oli ihan yhtä vaikuttava kuin aina ennenkin. Neljä tuntia patikkaa ja olimme Sarviojalla, jossa pidimme lounastauon. Kello oli siinä vaiheessa vajaa yksi iltapäivällä, aamun lähdöstä aikaa oli kulunut vajaa 6 h 46 min, matkaa takana reilu 21 km.
Tunnin lounastauon jälkeen matka jatkui kohti Porttikoskea klo 13.50. Siellä emme olleet kumpikaan käyneet, joten ei täysin ollut tiedossa, millainen reitti olisi edessä. Seurailimme Sotavanganojaa, mikä oli monin paikoin kaunista aluetta. Joitain kilometkejä ennen Suomujokea ylitimme Sotavanganojan ja löysimme polun, joka oikaisi reittiä Suomujoen rantaan lähemmäs Porttikoskea.
Viimeiset kilometrit tuntuivat puuduttavan pitkiltä. Hämärä alkoi laskeutua. Lopulta klo 18 tupa näkyi. Anterinmukasta matkaa oli kertynty 37 km ja aikaa kulunut taukoineen aikalailla 12 tuntia.
Maukas iltaruoka ja nukkumaan vähän ennen kymmentä. Uni ei ollut yhtä hyvää kuin aiempina öinä. Vähän katkonaiset unet, jalkoja hieman särki alla olevat kilometrit ja katsoin parhaaksi ottaa buranaa yöllä, jotta saisi nukuttua. Aamulla nousimme klo 7, aamupala ja aamutoimet ja matka jatkui vähän ennen kahdeksaa kohti Kiilopäätä.
Noin puolitoista kilometriä ennen Lankojärveä totesimme, että hyvää ylityspaikkaa ei näytä tulevan, joten mennään yli, kun on edes kohtalainen paikka. Päätimme pitää lenkkarit jalassa (eikä siis vaihdettu crockeseihin), kun ylitys näytti aika vaikealta. Lenkkarit kuitenkin pitäisivät liukkailla kivillä paremmin kuin crocksit. Aluksi vettä oli vähän yli polven, lopussa noin pakaroihin asti, mikä tarkoitti, että polven yli vedetyt housut kastuivat reilusti. Tuntui kylmältä. Onneksi Lankojärven tupa olisi lähellä (1,5 km). Siellä olisi tarkoitus pitää pieni tauko. Tuon matkan aikana kroppa kuitenkin lämpeni mukavasti ja tuntui, että voisimme jatkaa ilman taukoa. Päätimme siitä huolimatta pitää tauon. Eväät oli siinä vaiheessa jo kutakuinkin syötynä, kun matka oli muuttunut pituudeltaan noin kaksinkertaiseksi suunnitellusta. Joku oli jättänyt ylijämänään tuvalle brockolipasta-kuivapaketin ja hetken pohdittuamme, päätimme syödä sen. Tuvillehan ei saisi jättää mitään syötävää, ettei se houkuttele hiiiriä ja myyriä, mutta täytyy sanoa, että mieli oli kyllä erittäin kiitollinen, että joku oli sen sinne jättänyt. Se maistui todella hyvältä. Kiitos tuntemattomalle lahjoittajalle.
Noin 40 min tauon jälkeen matka jatkui kohti Rautuojaa ja Kiilopäätä. Rautuojan uusi tupa näytti upealta. Todella tyylikäs ja maastoon sopiva kokonaisuus. Isosti ilahdutti. Pienen sightseeing-kierroksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Kiilopäätä. Saavuimme sinne yhteensä 25,5 km:n ja 7 h 40 min vaelluksen jälkeen. Siitä matka jatkui ilosin mielin autolla kohti Rovaniemeä ja junaa kohden. Vaellusta takana yhteensä 122 km vajaassa kolmessa vuorokaudessa. Se oli lähes tuplat siitä, mitä olimme suunnitelleet.
