Outdoor Kati: vaelluksia, ultrajuoksuja ja polkuja

Ennen NUTS Ylläs Pallaksen 134 km:n polkujuoksua oli siskon kanssa suunniteltu, että lähtisimme muutamaksi päiväksi Pallaksen maisemiin vaeltamaan, jokseenkin samaa reittiä takaisin kuin mistä olimme kisassa juosseet, mutta toiseen suuntaan k ohti Pallasta. Illalla isot rakot maaliin tullessa molemmille oli selvää, että näillä jaloilla ei vaelleta seuraavana päivänä. Olo kisan jälkeen oli niin uupunut, että maaliin tulon kunniaksi avattu skumppapullokin jäi koskemattomana pulloon. Ei vain maistunut eikä jaksanut. Toisaalta unikaan ei maistunut intensiivisen kisan jälkeen, vaikka yksi oli kisan aikana jäänyt välistä ja periaatteessa pitäisi olla väsy. Nukahdimme molemmat vasta kahden-kolmen maissa herätäksemme ennen aamu-viittä aivan virkeinä. Hotellin aamupalallekin olisi vielä yli kaksi tuntia.

Taas suunta pohjoiseen ja uusi yritys NUTS YlläsPallaksen 134 km:lla. Viime vuonna minulla matka jäi 97 km:iin ja siitä jäi sen verran hampaankoloon, että pakko oli ottaa reissu uusiksi, vaikka sisko oli todennut maaliin tultuaan viime vuonna, että sai olla viimeinen kerta: "Se oli ihan kamalaa, ikinä ei tulla uudelleen".. Tuttuun tapaan nämä päätökset oli taas purettu. Lähdimme viime vuodesta viisastuneina ajamaan pohjoiseen jo edellisenä päivänä, jottei tarvitsisi herätä aamuyöstä ja saisi nukuttua kisaa edeltävän yön normaalisti. Hiacen kyydillä matka sujui todella mukavissa merkeissä ja hyväntuulisesti. Sisko sanoi, että kyyti oli niin luksusta kuin olisi A370 airbus:n bisnesluokassa matkustanut; tarjoilu pelasi ja bonuksena hyvä seura. Hyvä fiilis oli lähteä kisaan, mutta sääennuste lupasi huolestuttavan sateista. Ja juuri pari tuntia ennen kisaa taivas todella repesi ja iski todella kova ukkosmyräkkä ja sää kylmeni varmaan muutamassa minuutissa 15 astetta...