Kilpisjärvi - Abisko: Siskosten kesäkuun vaellus ke 17.6.-ke 23.6 (6 päivää) Pohjoiskalottireitillä Kilpisjärvi - Abisko 190 km
Siskosten kesäkuun vaellus ke 17.6.-ke 23.6 (6 päivää) Pohjoiskalottireitillä Kilpisjärvi - Abisko 190 km
Tiistaina viimeistä työpäivää ennen kesälomaa viimeistellessä vaelluksen kohde on vieläkin epäselvä. Rinkka on pakattu, mutta minne suunta? Alunperin ajatus oli mennä testaamaan Oslo-Bergen ultrajuoksunkisan reittiä, jonne olisi tarkoitus mennä vuoden päästä. Olimme ostaneet Osloon lennotkin. Tekee mieli kuitenkin selvästi enemmän pohjoiseen ja ostamme uudet lennot Tromssaan.
Sitten tulee mieleen kaikki se vaikeus, mikä lentokoneella kulkiessa tulee vastaan. Retkikaasua ei saa kuljettaa, ja entä jos rinkka ei saavu. Mukavaakaan lentäminen ei ole. Onneksi molemmat lentoliput ovat peruutuskelpoiset.
Rovaniemen yöjunaan saa vielä makuupaikkoja ja päädymme varaamaan lipun vain muutamaa tuntia ennen lähtöä. Jaanalla on iso nippu pohjoisen vaelluskarttoja mukana, mikä mahdollistaa joustavan reittivalinnan ihan viime metreillä. Ensisijaisesti toiveena olisi päästä Kilpisjärven ja Pohjois-Norjan polkujen suuntaan, mutta kesän ajankohta on vielä kovin varhainen ja reitit eivät välttämättä olisi vielä turvallisesti kuljettavissa. Emme uskalla oikein ääneenkään sanoa, että toiveena olisi noin 190 km mittainen Kilpisjärvi - Abisko -reitti, koska liian vuolaat sulamisvesien täyttämät joet tai hankalat lumen ja alla kulkevien sulamisvesien täyttämät väylät voisivat milloin tahansa katkaista reitin ja edessä olisi suunnitelmien muutos.
Päätämme aamulla Rovaniemellä kuitenkin ensisijaisen toiveen mukaisesti odottaa Kilpisjärven bussia. Sitä pitää odottaa kolmisen tuntia, Ivalon bussi lähtisi heti. Toiveena on, että lämmin alkukesä olisi jo riittävästi sulattanut lumet tunturireiteiltä.
1. vaelluspäivä Kilpisjärven Siilaskosken P-paikka - Goldahytta 14 km, 410 nousumetriä.
Keskiviikkoiltana pääsemme Eskelisen Linjan mukavien bussikuskien kyydillä perille Kilpisjärvelle ja sieltä polulle klo 18.15.
Rinkan paino tuntuu hartioilla. Jaana on punninnut rinkan kotona ennen lähtöä, se oli painanut 24 kg ennen viimeisten tuoreruokaostosten lisäämistä. Jaana kantaa rinkassaan omien varusteidensa lisäksi yhteisen teltan, ison karttanipun (ainakin kilo karttoja) sekä enemmän ruokia kuin minä, joten minun rinkan lähtöpaino ennen tuoreruokien lisäämistä lienee hieman alle 20 kg. Molemmilla on mukana talvimakuupussit, toppatakki ja toppahousut sekä retkikeittimet ja kaasupullot (Jaanalla kaksi keskikokoista kaasupulloa, minulla yksi iso), että varmasti saamme nopeasti lämmöt päälle, jos joudumme hätämajoittumaan jonnekin kylmille ja tuulisille tuntureille. Tuntureilla kesäkeleilläkin lämpötila on helposti nollan tienoilla ja sadekelissä kastuneena siellä voi tulla todella kylmä, jos ei pysty etenemään.
Rovaniemen Prismasta olimme ostaneet rinkan kyytiin vielä tuoretta leipää ja juustoa, kaksi pakettia Chorizo-makkaraa sekä useamman kilon omenoita ja päärynöitä. Niiden painot siis ovat tulleet vielä tuohon rinkan lähtöpainon päälle. Mistään kevytretkeilystä ei siis ole kyse.
Iltapatikka kolmen valtakunnan rajapyykin kautta 14 km ja reilu neljä tuntia myöhemmin saavumme Norjan puolella olevalle Goldahyttalle noin klo 22.30. Kolmen valtakunnan rajapyykki on polulta muutamia satoja metrejä sivuun. Siellä on tullut käytyä useampaan kertaan aiemmin, joten tyydymme vain kuvaamaan sitä järven rannalta.
Goldahyttan molemmat kaksi tupaa (uusi ja vanha tupa) ovat tyhjillään, joten saamme rauhassa syödä myöhäiset iltapuurot tuvalla.
Meillä ei tietenkään ole mitään varausta tupiin, koska koko reissu on aika ex-tempore. Ensisijaisesti olemme varautuneet majoittumaan teltassa, mutta jos tilaa tuvissa olisi, varsinkin sateella autiotupa olisi tervetullut. Norjalaiset tuvat ovat yleisesti ottaen paremmin varusteltuja kuin suomalaistuvat. Niissä on muun muassa isolle porukalle posliiniastiat, patjat ja peitot yms. Useimmat Norjan DNT:n noin 600 tuvasta on lukittuja ja niihin päästäkseen vähintään yhden vaellusseurueesta tulee olla Norjan DNT:n jäsen (jäsenmaksu vuonna 2026 oli 860 NOK eli noin 75 e).
Lisäksi tulee olla hankkinut avain tupiin (sama avain kaikkiin tupiin). Ennen myös Suomen Ladun jäsen sai käyttää tupia, mutta sopimus DNT:n ja Suomen Ladun välillä loppui vuoden 2025 keväällä. DNT:n jäsen voi ostaa avaimen (hinta noin 10 e) verkkokaupasta tai monin paikoin Norjan tunturialueilla olevilta huoltoasemilta, urheiluliikkeistä ja tunturiasemilta. Yöpyminen maksaa 250 NOK (noin 22 e) per yö jäseneltä ja 500 NOK ei-jäseneltä. Maksun voi omatoimisesti tehdä netissä ja systeemi perustuu luottamukseen.
Tupiin voi tehdä varauksen myös etukäteen netissä, mutta koska meidän suunnitelmat syntyivät aika lennosta, emme tietenkään ole varauksia tehneet ja joka yö varaudumme myös telttayöpymiseen. Muutoinkin telttaa on ehdottoman tärkeä kuljettaa mukana, vaikka olisikin majoittumassa tupiin. Tupavälit ovat pitkiä ja kulku voi pysähtyä milloin tahansa esimerkiksi loukkaantumisen tai myrskyn takia. Ennakkovarausten osalta on myös syytä huomioida, että ennakkovarattu petipaikka (netissä varataan tarkka sänky) tulee lunastaa ennen klo 21, sen jälkeen kuka tahansa voi ottaa tyhjän petipaikan. Meidän päivämatkat helposti saattavat kestää tuon klo 21 jälkeen, joten senkään puolesta ennakkovaraus ei mielekäs.
2. vaelluspäivä Goldahytta - Rostahytta 32 km, 1100 nousumetriä, 12 h
Heräämme aamulla ilman kelloa klo 5 ja klo 6.45 matka jatkuu Gappohyttan kautta eteenpäin kohti Rostahyttaa. Vasta myöhemmin tajuamme kellon siirtyneen yöllä automaattisesti Norjan aikaan, joten unta onkin tullut tunti enemmän kuin heräämisajan perusteella voisi päätellä.
Gappohyttalla 12 km kulkemisen jälkeen tapaamme norjalaisen vanhemman miehen kalastusvälineiden kanssa. Juttelemme tovin ja yhdessä pohdimme, onkohan Rostahyttan reitillä vielä liikaa lunta ja reitti jo kuljettavissa. Sanomme palaavamme takaisin, jos lunta on liikaa.
Lunta on monin paikoin runsaastikin, mutta pääosin reitti on kohtuuhyvin kuljettavissa. Aamusta alkaen lähdettyämme Goldahyttalta eteenpäin olemme kiinnittäneet huomiota noin 46 kokoiseen vaelluskengän jälkeen, joka kulkee edellämme. Mitään muita ihmisen kulkujälkiä ei näy maassa. Se, ettei 46-kokoinen kengänjälki palaa takaisin, antaa uskoa, että reitti on kuljettavissa. Lumikohdissa kengänjälkeä ei enää näy, jonka perusteella arvioimme kulkijan kulkeneen 2-3 päivää ennen meitä niin, että kengänjälki on haihtunut hangelta lumen auringossa sublimoitumisen myötä.
Jälkikäteen ajateltuna Gappohyttan ja Rostahyttan väli on ehkä koko reitin kaunein, myös fyysisesti vaativin (henkisesti vaativammat osuudet tulevat myöhemmin).
Muutamaan otteeseen minulle iskee pieni epävarmuus laajojen lumialueiden kanssa. Paljon kesälumella kulkenut Jaana vakuuttaa, ettei kesälumi ole samaa kuin talvilumi. Se on koostumukseltaan kuivempaa ja siksi helpommin ennustettavissa kuin talvilumi.
Onnistummekin joka kerta löytämään turvallisen ylityksen. Erityisesti lumen alla kulkevien purojen kanssa pitää kuitenkin olla erityisen varovainen.
Myös kaikki vesistön ylitykset sujuvat mutkattomasti. Kenkinä meillä on polkujuoksulenkkarit, jotka toimivat hyvin. Kulku niillä on selvästi kevyempää kuin vaelluskengillä ja pito niissä myös hyvä. Ne kuivuvat myös nopeasti jokien ylitysten jälkeen. Ei vaihdeta missään vaiheessa ylityksiin crocseja, vaikka crocsit ovatkin mukana iltakengiksi. Polkujuoksukengillä jokien ja purojen liukkailla kivillä kulkeminen on selvästi turvallisempaa ja vakaampaa kuin crocseilla ylitettäessä.
Rostahyttan kauniilla tuvalla paistamme iltaruuaksi paistinpannulla molemmat mukana olevat paketit Chorizo-makkaraa ja keitämme makaroonia. Ruoka maistuu pitkän päivän jälkeen erittäin hyvältä.
3. vaelluspäivä Rostahyttalta Dividalshyttalle 42 km, 1570 nousumetriä, 16 h (+2 h lounas- ja sateen odottelutauko)
Heräämme sattumalta molemmat reilun kolmen tunnin unien jälkeen klo 3.00 aamuyöstä Rostahyttan tuvalta. Olisi tarkoitus jatkaa unia, mutta erehdyn heittämään ilmaan ajatuksen, että voisihan joku lähteä kulkemaan tuonne jo nyt. Jaana innostuu ajatuksesta heti, joten ei muuta kuin aamupuuroa keittämään ja tavaroita kasaan.
Tänään olisi tiedossa hyvin pitkä päivä, yli 40 km, joten aikainen lähtö olisi viisastakin. Sääennuste lupaa runsasta sadetta myöhemmin aamupäivällä ja taas parempaa säätä taas iltaa kohti, joten olisi hyvä ehtiä ensimmäinen 17 km setti alas vuoristosta Daertahyttalle lounastauolle ennen sadetta.
Klo 4.00 lähdemme matkaan. Siltaa pitkin joen ylitys ja kohta vuorille nousun ylärinteessä kännykkä saa nettiyhteyden, joten pidämme pienen nettituon. Sääennusteen tsekkaus, viestien lähetys kotiin ja nopea uutiskatsaus ennen varsinaisesti matkaan lähtöä. Tsemppaanme itseämme pitkään päivään ja aikaiseen lähtöön toteamalla, että "pieni koiranpissatuslenkki" tähän aamuun vain ennen työpäivää. Tämä 17 km pätkä on norjalaisten reittiohjeessa kuvattu kuvauksella vaativa kesävaellusreitti, kun lähes kaikki muut osuudet on kuvattu hyvin vaativiksi. Osuus onkin aiempia osuuksia helpompi kulkea, paljon loivaa nousua tai laskua vuoristomaisemissa ja vesiylitykset ja lumiosuudetkin helppoja kulkea.
Saavumme kuuden tunnin patikan jälkeen klo 10.00 Daertahyttalle. Raskaat mustat pilvet ovat juuri saapumassa yllemme. Teemme jauheliha-papu-riisipataa ja hyvältä maistuu.
Lounastaukotuvalla selviää, että edellä kulkevat 46 kokoiset kengänjäljet kuuluvat Erik-nimiselle saksalaismiehelle, joka kulkee 3 päivää edellämme. Mietimme, että pitkien päivämatkojemme ansiosta voisimme vielä ehkä saavuttaa Erik:n ennen Abiskoa.
Sade saapuu juuri, kun nostamme rinkat selkään jatkaaksemme lounaan jälkeen matkaan ja jäämme odottamaan toiseksi tunniksi kovimman sateen ohimenoa.
Klo 12.00 matka jatkuu. Edessä pitkä ja kartan perusteella puuduttavakin 24 km taival Dividalshyttalle. Osuus on monella tapaa myös henkisesti haastava. Paljon märkiä suo-osuuksia, joilla myös hyttyset ovat sankoin joukoin heränneet. Todella Jumalan hylkäämän näköistä erämaata. Tulee mieleen, että tällainen sopisi paikaksi, jonne vietäisiin 40 päiväksi paholaisen kiusattavaksi.
Osuudella on myös paljon jokien ylityksiä, joista hankalin 9 km ennen Dividalshyttaa. Juuri sitä ennen vastaan tulee norjalainen kalastaja, joka myös varoittaa pian tulevasta joen ylityksestä. Siinä saisi kahlata puoleen reiteen ja vastapuolen lumijyrkänne vaikeuttaisi vedestä nousua.
Jaana kaatuukin juuri tässä vedenylityksessä liukkailla kivillä ja saa itsensä kokonaan märäksi. Vastapuolella oleva lumirinne todellakin tekee vedestä nousun haastavaksi. Jaana nousee edeltä seuraillen vastaan tulleen kalastajan jälkiä lumirinteessä. Kulku näyttää hurjalta vedestä katsottuna, joten itse yritän nousta ennen lumirinnettä maihin ja kiertää lumialueen yli jyrkkää, mutta sulaa rinnettä pitkin. Helppoa ei ole sekään. Jälkikäteen toteamme, ettei olisi yhtään pitänyt katsoa edeltä kulkeneen reittiä, vaan ohittaa lumirinne veden kautta kulkien pidemmälle ja etsiä vedestä käsin myöhemmin helpommaksi muuttuva rinne ylös.
Kylmässä vedessä vietettyä aikaa ei kuitenkaan tee mieli erityisesti pitkittää. Vuoristosta laskeutuva vesi on arviolta +2-3 asteista ja ilmakaan ei +8 astetta lämpimämpi. Jaana on kastunut nyt kokonaan kaaduttuaan vedessä. Ei auta kuin lähteä mahdollisimman reippaasti seuraavan nousuun ja toivoa, että vauhti lämmittäisi ja tuuli kuivaisi kastuneet vaatteet ennen seuraavaa lähestyvää sadetta. Onneksi tässä on juuri hyvä pitkä nousu korkeammalle tunturiin.
Matka jatkuu. Mielessä käy, että voisihan sitä helpompiakin harrastuksia olla. Lopulta kellon lähestyessä kymmentä Dividalenin upean näköinen laakso lähestyy ja näyttää todella kauniilta keitaalta erämaan keskellä. Tuvalta käsin on vaikea enää muistaa, miten karua maasto on vähän ylempänä.
Dividalshyttalla on kaksi tupaa, jossa toisessa on jo neljän hengen norjalaisperhe, joka on tullut tuvalle 15 km päässä olevalta tieltä. Toinen tupa on tyhjillään ja menemme tyhjään tupaan. Takana 16 tuntia ja 42 km patikkaa. Tupakirjassa ei ole muita kesäkävijöitä vielä. Edes saksalaisen Erik:n käyntiä ei näy tämän tuvan kirjassa, mietimme mahtaisiko olla yöpynyt toisessa tuvassa, jossa norjalaisperhe on nyt.
Perille tullessa olemme niin uupuneita, ettemme jaksa ajatella laittaa ruuaksi muuta kuin kaurapuuroa. Kamiinaan puut, märät vaatteet kuivumaan, veden haku ja pientä välppäystä. Päivän matkan tavararikkoina minulla rinkan oikean kantohihnan lähes kokonaan repeäminen ja lenkkereihin alkava repeämä, joten niiden jonkinlainen avustava korjailu gorillateipillä.
Ihana tupa taas, jonne nukahdamme vähän puolenyön jälkeen. Huomenna pitäisi ainakin kilometrien perusteella olla helpompi osuus.
4. vaelluspäivä: Dividalshytta - Gaskashytta 38 km, 1250 nousumetriä, vajaa 14 h.
Ei olisi ihan helppo matka tiedossa täksikään päiväksi. Heräämme ilman herätyskelloa taas klo 5. Hitaiden aamutoimien jälkeen lähdemme matkaan klo 7. Sadetta olisi tiedossa ja taas olisi pitkä matka, onneksi luulemme sitä kuitenkin karttaan merkittyjen kilometrien perusteella lyhyemmäksi kuin se oikeasti onkaan (38 km) ja ajattelemme, että matka olisi olennaisesti lyhyempi kuin eilinen 42 km.
Matka lähtee ihanaan mäntymetsään. Ensimmäistä kertaan koko matkan aikana reitillä on metsää. Tulee kotoisa ja mukava olo. Alkumatka sataa ja on märkää, upottavaa kosteikkoa, joenylitys kuitenkin pitkästä aikaa sillan yli eikä kahlaamalla.
Matka jatkuu soista ja mutaista polkua. Edellisten päivien sateet ja varmaan myös alkukesän yleinen lumien sulamisvesistä johtuva märkyys on tehnyt kaikista poluista tuskaisen märkiä ja upottavia. Välillä kahlaamme kilometrikaupalla suossa tai mudassa. Mieli pysyy kuitenkin erittäin hyvänä ja taipuu ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana meditatiiviseen tilaan. Mietimme, miten jokainen vaellus on ikään kuin pyhiinvaellus. Kuljemme pitkään hiljaa. Vaelluksella menee syvälle itseen ja elämän syviin kysymyksiin. Aina jotain muuttuu sisällä.
Mietin, miten isoa osaa luonnollisen luontosuhteen katkeaminen mahtaa näytellä valtavasti lisääntyneissä masennus-, ahdistus- ja muissa nykyaikana kasvaneissa mielenterveyden diagnooseissa. Nykyelämä pyörii niin voimakkaasti itsen ympärillä. Lapset ja nuoret kasvatetaan jo varhain ajatukseen, että elämässä voi saavuttaa mitä vain. Media viestittää, miten aina tulee ajattella ensin itseä. Elämä on myös monin tavoin siloteltua, jolloin arkisista pettymyksistä tulee valtavia ja ylitsepääsemätömiä. Harva myöskään pystyy saavuttamaan sitä, mitä olisi toivonut. Luonnossa on armollisella tavalla pieni. Mitätön osa maailmankaikkeutta. Luonnon voimien keskellä tietää, ettei minusta ole kovin paljoon. Se on lohduttavaakin. Minun pettymykseni, epäonnistumiseni tai suruni ei murra luonnon keskellä mitään tai ketään. Luonnon syli kantaa. Pienuuden kokemus on hämmentävälläkin tavalla vahvistavaa.
Olimme ajatelleet pitävämme lounastauon matkan puolivälissä 18 km ja 6 tunnin patikan jälken olevalla Vuomahyttalla, mutta päädymmekin vain hetkeksi riisumaan mutaiset kengät ja tuuletamme jalkoja. Otamme leipäviipaleet rinkasta ja jatkamme saman tien matkaa. Tuvalla on ainakin neljä-viisi henkeä kalastamassa viereisellä järvellä.
Matka jatkuu hyvällä mielellä. Vastaan tulee nuori norjalaispariskunta, jonka kanssa juttelemme tovin, ja vähän myöhemmin koiran kanssa kulkeva, ujosti hymyilevä, hiljainen nuori mies. Tuntuu melkein ruuhkaiselta. Eilen ja toissapäivänä olimme nähneet kunakin vain yhden kalastajamiehen ja etäältä yhden vaeltajan.
Päivän toinen etappi alkaa hyvin kuljettavalla tunturimaastolla, joka nousee edelleen ylemmäs monen kilometrin kivikkoalueelle. Maisemasta tulee monin paikoin mieleen Sveitsin SwissPeaks -kisan maisemat. Vain kaikkialla Alpeilla lojuvat lehmänlantakasat puuttuivat. Ylhäällä tunturissa kivikkomaasto ja lumialueet vuorottelevat.
Gaskashyttaa lähestyessä pidämme peukkuja pystyssä, että tuvassa olisi tilaa. Varaudumme myös telttayöpymiseen, mutta 14 tunnin patikan jälkeen tuvan helppous olisi mukava. Matka on ollut usemman kilometrin pidempi kuin olimme etukäteen laskeneet reitin kilometrimerkinnöistä ja jalka on alkanut painaa.
Tuvalla on ennestään yksi isompi norjalaisseurue, mutta täälläkin on kaksi tupaa ja pihan toinen tupa oli vapaa, joten saamme tällekin yölle tyhjän tuvan. Juttelen tovin pihalla toisessa tuvassa olevan norjalaismiehen kanssa. Ovat porukalla tekemässä huoltoremonttia tuvalla. Käy ilmi, että aiemmin tapaamme koiran kanssa kulkenut nuori mies olikin ollut suomalainen. Ei ihme, ettei ollut innostut meidän ruotsin-/norjankielisistä keskusteluyrityksistä.
Tänään jaksamme taas laittaa kunnon ruokaa (herkullista papu-jauheliha-kaurattoa) ja jämistä teemme vielä täydettyjä tortilloja huomiseksi lounasevääksi. Aiempina päivinä päiväeväänä olleet ruisleivät ja juustot ovat loppumassa, joten hyvä saada jotain muuta evääksi. Voileipien lisäksi olemme matkan varrella syöneet kuivattuja aprikooseja, pähkinää, Pantteri-pussin ja vähän lakua. Lisäksi mukana ollut pari annospussia urheilujuomaa joka päiväksi.
Vieraskirjasta luemme 46 kokoa olevilla vaelluskengillä kulkevan saksalaisen Erikin olleen taas meitä edeltävä kävijä tuvalla. Hän on jatkanut matkaa tuvalta eilen aamulla ja kirjoittaa toivovansa saavansa seuraa viimeisen yön tuvalle noin 40 km päähän jakamaan 30-vuotispäivänsä kunniaksi koko matkan kantamaansa suklaakakkua. Oivoi, myöhästyisimme vähintään vuorokaudella.
Huomenna tiedossa taas pitkä taival.
5. vaelluspäivä: Gaskashytta - Lappfjordhytta 38 km
Heräämme taas ilman herätyskelloa aamulla klo 5. Aamupuuron ja hitaiden aamutoimien jälkeen lähdemme matkaan taas klo 7. Tiedossa taas suunnilleen saman mittainen reitti kuin eilen, 37 km. Päivät saattavat kuulostaa identtisiltä, mutta joka päivä reitti on niin omanlaisensa, että jokainen päivä on hyvin uniikki. Samalla päivissä on sellainen levollinen ikiaikaisuuden tuntu. Näin ovat sukupolvet ennen meitä tuhansia vuosia täällä kulkeneet ja etsineet parempia metsästysmaita ja elinolosuhteita ja myös seikkailuhengellä kartoittaneet, mitä kaikkea luonnosta löytyy.
Alkumatka kulkee ensimmäisten kilometrien märkien polkujen jälkeen helpossa matalassa tunturimaastossa. Koko reitin tähän asti helpointa kulkua. Kohtaamme ensimmäistä kertaa toisen pitkän matkan kulkijan, 78-vuotias norjalaismies on matkalla saman reitin toiseen suuntaan, Abiskosta Kilpisjärvelle. Kunpa itsekin saisi vielä 78-vuotiaana kulkea näitä polkuja.
Ohitimme 12 km päässä olevan Altevashyttan tien kautta ilman pysähdystä. Edessä on pitkä loiva nousu tunturimaastoon. Reitti kulkee usean kilometrin ajan kapeaa hiekkatietä. Osuudelle näkyy kartassa yli 20 tunturipuron tai joen ylitystä. Koska aiempina päivinä vastaan tulevia vesistön ylityksiä on ollut ehkä sateisten lähipäivien ja alkukesän vuoksi enemmän kuin kartassa näkyy, niitä olisi tänäänkin todennäköisesti enemmän. Ja tuleehan niitä monta. Kahdella ensimmäisellä on silta, muutoin saamme kahlata. Suurin osa menee ilman sen kummempaa pohdintaa, mutta pari ylityksistä on sellaisia, joissa joudumme hetken voimakkaan virtauksen keskeltä katselemaan optimaalista ylityspaikkaa. Missään paikassa vedenkorkeus ei kuitenkaan ylitä reiden keskiosaa.
Sataa ja komeat maisemat eivät näytä oikein miltään. Mietin, että aurinko tekee maisemalle vähän saman kuin hymy kasvoille. Kauniitkaan kasvot eivät näytä miltään, jos ilme on tympeä. Vastaavasti karummatkin kasvot kaunistuvat hymyllä.
Tunturiylängöllä sade ja tuuli voimistuu, kylmä viima ja märkä painaa vasten kasvoja (asteita ehkä +4) ja ensimmäistä kertaa kaivamme rinkasta kuoritakin ja sadehameen lisäksi myös Haglöfsin urheilusadetakin ja kuorihousut. Perussateella kuoritakki ja sadehame riittää, mutta tunturissa piiskaavassa sateessa ei. Jatkuvat vesistöjen ylitykset lisäävät myös kehon kylmää. Lämmin virtaa sadetakin alla kehoon.
Reitti kulkee pitkään ylhäällä tunturimaastossa ja olemme kiitollisia sadetakin tuomasta lämmöstä.
38 km ja 13,5 tunnin patikan jälkeen saavumme Lappfjordhyttan tuvalle klo 20.30. Saamme jälleen tyhjän tuvan. Syömme illallista ja jalkoihin alkaa ilmestyä hermokipua useamman peräkkäisen pitkän kulkupäivän myötä. Pakko ottaa Buranaa ennen nukkumaan menoa. Huomenna vielä yksi pitkä pätkä (reilu 25 km) Abiskoon.
6. vaelluspäivä
Lappfjordhytta - Abisko 27 km (+ 1 km majoitukseen), 771 nousumetriä, 8,5 h
Viimeinen vaelluspäivä edessä. Olimme etukäteen katsoneet huolimattomasti karttaa ja arvioineet, että jäljellä oleva matka olisi vain pieni ja helppo lopputaival reissulle. Vasta eilen iltapäivällä lähestyessämme edellisen päivän tupaa, Jaana lueskelee samalla tarkemmin tämän päivän reittikarttaa ja toteaa tämänkin pätkän olevankin pitkä ja alkumatkan siitä myös vaativaa pienipiirteistä maastoa. Ainakin 25 km olisi tänäänkin edessä.
Muutaman ensimmäisen kilometrin jälkeen yritämme rajan Norjasta Ruotsiin. Kohta Ruotsin rajan ylittämisen jälkeen vastaan tulee ruotsalaistupa Pålnostugan, jonne 46 kokoisilla vaelluskengillä kulkeva saksalainen Erik oli kertonut toivovansa seuraa syntymäpäiväkseen. Menemme tuvan sisään lukaisemaan vieraskirjasta, miten Erikin on käynyt. Ei ole ollut muita kävijöitä kuin Erik. Erik on lähtenyt tuvalta eilen aamulla ja joutunut syömään yksin suklaakakkunsa.
Ensimmäiset 9 km matkasta on jatkuvaa pientä nousua ja laskua. Pientä sadetta, joka kastelee kiviset nousut. Muistutamme muutamaankin otteeseen toinen toistamme, että pitää olla varovainen kivillä. Joenylitys kulkee onneksi vahvaa metallisiltaa pitkin.
Reilun 9 km jälkeen reitti ohittaa Narvik-Luulaja -tien ja kääntyy vasemmalle kohti Abiskoa. Reittipohja helpottuu huomattavasti. Polku on tässä nimeltään Rallarvägen ja se on selvästi kaikkia aikaisempia polkuja enemmän kuljettu. Abiskosta reitille lähtiessä tämä pätkä saattaisi tuntua tylsältä, nyt se tuntuu ihanan helpolta.
Matkalla tulee vastaan yksi laavu ja mietimme, että se voisi olla hyvä paikka majoittua, jos matkaisi toiseen suuntaan ja pääsisi Abiskosta lähtemään vasta iltapäivällä.
Reilu 15 km taival Abiskoon on pääosin helppoa ja aiempia polkuja nopeampaa. Lapporten:n vierekkäistä tuntureista muodostuva portti näyttää komealta Abiskoa lähetyttäessä. Abiskoon tullessa käymme Godisfabriken-nimisessä kaupassa. Nimestään huolimatta kaupasta saa myös kaikkea perusruokaa irtokarkkien lisäksi ja ostammekin sieltä hedelmiä, leipää, juustoa ja vähän makeisia iltapalaksi tai huomiseksi bussimatkan evääksi riippuen siitä, jaksammeko illalla mennä syömään jonnekin.
Olemme aiemmin päivän aikana varanneet netin kautta majoituksen Abisko Mountain Lodgesta, jossa kohtuuhintainen kerrossängyllinen huone näytti meille sopivalta. Kohde osoittautuukin erittäin viehättäväksi. Paikassa on iloksemme sauna lämpimänä ja myös paikan ravintola osoittautuu myös erittäin hyväksi.
190 km ja kuusi vaelluspäivää takana. Ihana reissu. Tavoitteena jatkaa reissua ensi vuonna Abiskosta kohti Nikkaluoktaa.
Kokonaisuudessaan reitti oli seuraava:
1. pv Kilpisjärvi - Goldahytta 14 km, 4 h (lähtö illalla klo 18)
2. pv Goldahytta - Rostahytta 32 km, 12 h
3. pv Rostahytta - Dividalshytta 42 km, 16 h
4. pv Dividalshytta - Gaskashytta 37 km, 13,5 h
5. pv Gaskashytta - Lappfjordhytta 38 km, 13,5 h
6. pv Lappfjordhytta - Abisko 27 km, 8,5 h (majoitukseen 28 km)
Ihana kun on nämä jalat ❤️
----
---
----
Laitan vielä tähän loppuun listauksena Kilpisjärvi - Abisko -välin tuvists ja reittivälit sen mukaan, miten oma GPS näytti:
Kilpisjärven Siilaskoski - Kolmen valtakunnan rajapyykki: Kuohkimäjärven tupa Suomen puolella 10 km tai Norjan puolella Goldahytta 14 km
Goldahytta - Gappohytta 12 km
Gappohytta - Rostahytta 20 km
Rostahytta - Daertahytta 17 km
Daertahytta - Dividalshytta 25 km (tämä raskas väli maastoltaan varsinkin henkisesti)
Dividalshytta - Vuomahytta 19 km
Vuomahytta - Gaskashytta 18 km
Gaskashytta - Altevashytta 12 km (Altevas-hyttalta pitää petipaikka varata etukäteen ja netin kautta saa ovikoodin, muihin tupiin käy DNT:n avain)
Altevashytta - Lappfjordhytta 26 km
Lappfjordhytta - Pålnostugan (Ruotsi) 3 km
Pålnostugan - Abiskon turistiasema 23 km - Abiskon keskusta + 2,5 km
Sitten tulee mieleen kaikki se vaikeus, mikä lentokoneella kulkiessa tulee vastaan. Retkikaasua ei saa kuljettaa, ja entä jos rinkka ei saavu. Mukavaakaan lentäminen ei ole. Onneksi molemmat lentoliput ovat peruutuskelpoiset.
Rovaniemen yöjunaan saa vielä makuupaikkoja ja päädymme varaamaan lipun vain muutamaa tuntia ennen lähtöä. Jaanalla on iso nippu pohjoisen vaelluskarttoja mukana, mikä mahdollistaa joustavan reittivalinnan ihan viime metreillä. Ensisijaisesti toiveena olisi päästä Kilpisjärven ja Pohjois-Norjan polkujen suuntaan, mutta kesän ajankohta on vielä kovin varhainen ja reitit eivät välttämättä olisi vielä turvallisesti kuljettavissa. Emme uskalla oikein ääneenkään sanoa, että toiveena olisi noin 190 km mittainen Kilpisjärvi - Abisko -reitti, koska liian vuolaat sulamisvesien täyttämät joet tai hankalat lumen ja alla kulkevien sulamisvesien täyttämät väylät voisivat milloin tahansa katkaista reitin ja edessä olisi suunnitelmien muutos.
Päätämme aamulla Rovaniemellä kuitenkin ensisijaisen toiveen mukaisesti odottaa Kilpisjärven bussia. Sitä pitää odottaa kolmisen tuntia, Ivalon bussi lähtisi heti. Toiveena on, että lämmin alkukesä olisi jo riittävästi sulattanut lumet tunturireiteiltä.
1. vaelluspäivä Kilpisjärven Siilaskosken P-paikka - Goldahytta 14 km, 410 nousumetriä.
Keskiviikkoiltana pääsemme Eskelisen Linjan mukavien bussikuskien kyydillä perille Kilpisjärvelle ja sieltä polulle klo 18.15.
Rovaniemen Prismasta olimme ostaneet rinkan kyytiin vielä tuoretta leipää ja juustoa, kaksi pakettia Chorizo-makkaraa sekä useamman kilon omenoita ja päärynöitä. Niiden painot siis ovat tulleet vielä tuohon rinkan lähtöpainon päälle. Mistään kevytretkeilystä ei siis ole kyse.
Iltapatikka kolmen valtakunnan rajapyykin kautta 14 km ja reilu neljä tuntia myöhemmin saavumme Norjan puolella olevalle Goldahyttalle noin klo 22.30. Kolmen valtakunnan rajapyykki on polulta muutamia satoja metrejä sivuun. Siellä on tullut käytyä useampaan kertaan aiemmin, joten tyydymme vain kuvaamaan sitä järven rannalta.
Goldahyttan molemmat kaksi tupaa (uusi ja vanha tupa) ovat tyhjillään, joten saamme rauhassa syödä myöhäiset iltapuurot tuvalla.
Lisäksi tulee olla hankkinut avain tupiin (sama avain kaikkiin tupiin). Ennen myös Suomen Ladun jäsen sai käyttää tupia, mutta sopimus DNT:n ja Suomen Ladun välillä loppui vuoden 2025 keväällä. DNT:n jäsen voi ostaa avaimen (hinta noin 10 e) verkkokaupasta tai monin paikoin Norjan tunturialueilla olevilta huoltoasemilta, urheiluliikkeistä ja tunturiasemilta. Yöpyminen maksaa 250 NOK (noin 22 e) per yö jäseneltä ja 500 NOK ei-jäseneltä. Maksun voi omatoimisesti tehdä netissä ja systeemi perustuu luottamukseen.
Tupiin voi tehdä varauksen myös etukäteen netissä, mutta koska meidän suunnitelmat syntyivät aika lennosta, emme tietenkään ole varauksia tehneet ja joka yö varaudumme myös telttayöpymiseen. Muutoinkin telttaa on ehdottoman tärkeä kuljettaa mukana, vaikka olisikin majoittumassa tupiin. Tupavälit ovat pitkiä ja kulku voi pysähtyä milloin tahansa esimerkiksi loukkaantumisen tai myrskyn takia. Ennakkovarausten osalta on myös syytä huomioida, että ennakkovarattu petipaikka (netissä varataan tarkka sänky) tulee lunastaa ennen klo 21, sen jälkeen kuka tahansa voi ottaa tyhjän petipaikan. Meidän päivämatkat helposti saattavat kestää tuon klo 21 jälkeen, joten senkään puolesta ennakkovaraus ei mielekäs.
2. vaelluspäivä Goldahytta - Rostahytta 32 km, 1100 nousumetriä, 12 h
Heräämme aamulla ilman kelloa klo 5 ja klo 6.45 matka jatkuu Gappohyttan kautta eteenpäin kohti Rostahyttaa. Vasta myöhemmin tajuamme kellon siirtyneen yöllä automaattisesti Norjan aikaan, joten unta onkin tullut tunti enemmän kuin heräämisajan perusteella voisi päätellä.
Gappohyttalla 12 km kulkemisen jälkeen tapaamme norjalaisen vanhemman miehen kalastusvälineiden kanssa. Juttelemme tovin ja yhdessä pohdimme, onkohan Rostahyttan reitillä vielä liikaa lunta ja reitti jo kuljettavissa. Sanomme palaavamme takaisin, jos lunta on liikaa.
Muutamaan otteeseen minulle iskee pieni epävarmuus laajojen lumialueiden kanssa. Paljon kesälumella kulkenut Jaana vakuuttaa, ettei kesälumi ole samaa kuin talvilumi. Se on koostumukseltaan kuivempaa ja siksi helpommin ennustettavissa kuin talvilumi.
Onnistummekin joka kerta löytämään turvallisen ylityksen. Erityisesti lumen alla kulkevien purojen kanssa pitää kuitenkin olla erityisen varovainen.
Myös kaikki vesistön ylitykset sujuvat mutkattomasti. Kenkinä meillä on polkujuoksulenkkarit, jotka toimivat hyvin. Kulku niillä on selvästi kevyempää kuin vaelluskengillä ja pito niissä myös hyvä. Ne kuivuvat myös nopeasti jokien ylitysten jälkeen. Ei vaihdeta missään vaiheessa ylityksiin crocseja, vaikka crocsit ovatkin mukana iltakengiksi. Polkujuoksukengillä jokien ja purojen liukkailla kivillä kulkeminen on selvästi turvallisempaa ja vakaampaa kuin crocseilla ylitettäessä.
3. vaelluspäivä Rostahyttalta Dividalshyttalle 42 km, 1570 nousumetriä, 16 h (+2 h lounas- ja sateen odottelutauko)
Tänään olisi tiedossa hyvin pitkä päivä, yli 40 km, joten aikainen lähtö olisi viisastakin. Sääennuste lupaa runsasta sadetta myöhemmin aamupäivällä ja taas parempaa säätä taas iltaa kohti, joten olisi hyvä ehtiä ensimmäinen 17 km setti alas vuoristosta Daertahyttalle lounastauolle ennen sadetta.
Klo 4.00 lähdemme matkaan. Siltaa pitkin joen ylitys ja kohta vuorille nousun ylärinteessä kännykkä saa nettiyhteyden, joten pidämme pienen nettituon. Sääennusteen tsekkaus, viestien lähetys kotiin ja nopea uutiskatsaus ennen varsinaisesti matkaan lähtöä. Tsemppaanme itseämme pitkään päivään ja aikaiseen lähtöön toteamalla, että "pieni koiranpissatuslenkki" tähän aamuun vain ennen työpäivää. Tämä 17 km pätkä on norjalaisten reittiohjeessa kuvattu kuvauksella vaativa kesävaellusreitti, kun lähes kaikki muut osuudet on kuvattu hyvin vaativiksi. Osuus onkin aiempia osuuksia helpompi kulkea, paljon loivaa nousua tai laskua vuoristomaisemissa ja vesiylitykset ja lumiosuudetkin helppoja kulkea.
Lounastaukotuvalla selviää, että edellä kulkevat 46 kokoiset kengänjäljet kuuluvat Erik-nimiselle saksalaismiehelle, joka kulkee 3 päivää edellämme. Mietimme, että pitkien päivämatkojemme ansiosta voisimme vielä ehkä saavuttaa Erik:n ennen Abiskoa.
Klo 12.00 matka jatkuu. Edessä pitkä ja kartan perusteella puuduttavakin 24 km taival Dividalshyttalle. Osuus on monella tapaa myös henkisesti haastava. Paljon märkiä suo-osuuksia, joilla myös hyttyset ovat sankoin joukoin heränneet. Todella Jumalan hylkäämän näköistä erämaata. Tulee mieleen, että tällainen sopisi paikaksi, jonne vietäisiin 40 päiväksi paholaisen kiusattavaksi.
Kylmässä vedessä vietettyä aikaa ei kuitenkaan tee mieli erityisesti pitkittää. Vuoristosta laskeutuva vesi on arviolta +2-3 asteista ja ilmakaan ei +8 astetta lämpimämpi. Jaana on kastunut nyt kokonaan kaaduttuaan vedessä. Ei auta kuin lähteä mahdollisimman reippaasti seuraavan nousuun ja toivoa, että vauhti lämmittäisi ja tuuli kuivaisi kastuneet vaatteet ennen seuraavaa lähestyvää sadetta. Onneksi tässä on juuri hyvä pitkä nousu korkeammalle tunturiin.
Perille tullessa olemme niin uupuneita, ettemme jaksa ajatella laittaa ruuaksi muuta kuin kaurapuuroa. Kamiinaan puut, märät vaatteet kuivumaan, veden haku ja pientä välppäystä. Päivän matkan tavararikkoina minulla rinkan oikean kantohihnan lähes kokonaan repeäminen ja lenkkereihin alkava repeämä, joten niiden jonkinlainen avustava korjailu gorillateipillä.
Ihana tupa taas, jonne nukahdamme vähän puolenyön jälkeen. Huomenna pitäisi ainakin kilometrien perusteella olla helpompi osuus.
4. vaelluspäivä: Dividalshytta - Gaskashytta 38 km, 1250 nousumetriä, vajaa 14 h.
Ei olisi ihan helppo matka tiedossa täksikään päiväksi. Heräämme ilman herätyskelloa taas klo 5. Hitaiden aamutoimien jälkeen lähdemme matkaan klo 7. Sadetta olisi tiedossa ja taas olisi pitkä matka, onneksi luulemme sitä kuitenkin karttaan merkittyjen kilometrien perusteella lyhyemmäksi kuin se oikeasti onkaan (38 km) ja ajattelemme, että matka olisi olennaisesti lyhyempi kuin eilinen 42 km.
Matka lähtee ihanaan mäntymetsään. Ensimmäistä kertaan koko matkan aikana reitillä on metsää. Tulee kotoisa ja mukava olo. Alkumatka sataa ja on märkää, upottavaa kosteikkoa, joenylitys kuitenkin pitkästä aikaa sillan yli eikä kahlaamalla.
Matka jatkuu hyvällä mielellä. Vastaan tulee nuori norjalaispariskunta, jonka kanssa juttelemme tovin, ja vähän myöhemmin koiran kanssa kulkeva, ujosti hymyilevä, hiljainen nuori mies. Tuntuu melkein ruuhkaiselta. Eilen ja toissapäivänä olimme nähneet kunakin vain yhden kalastajamiehen ja etäältä yhden vaeltajan.
Päivän toinen etappi alkaa hyvin kuljettavalla tunturimaastolla, joka nousee edelleen ylemmäs monen kilometrin kivikkoalueelle. Maisemasta tulee monin paikoin mieleen Sveitsin SwissPeaks -kisan maisemat. Vain kaikkialla Alpeilla lojuvat lehmänlantakasat puuttuivat. Ylhäällä tunturissa kivikkomaasto ja lumialueet vuorottelevat.
Tänään jaksamme taas laittaa kunnon ruokaa (herkullista papu-jauheliha-kaurattoa) ja jämistä teemme vielä täydettyjä tortilloja huomiseksi lounasevääksi. Aiempina päivinä päiväeväänä olleet ruisleivät ja juustot ovat loppumassa, joten hyvä saada jotain muuta evääksi. Voileipien lisäksi olemme matkan varrella syöneet kuivattuja aprikooseja, pähkinää, Pantteri-pussin ja vähän lakua. Lisäksi mukana ollut pari annospussia urheilujuomaa joka päiväksi.
Vieraskirjasta luemme 46 kokoa olevilla vaelluskengillä kulkevan saksalaisen Erikin olleen taas meitä edeltävä kävijä tuvalla. Hän on jatkanut matkaa tuvalta eilen aamulla ja kirjoittaa toivovansa saavansa seuraa viimeisen yön tuvalle noin 40 km päähän jakamaan 30-vuotispäivänsä kunniaksi koko matkan kantamaansa suklaakakkua. Oivoi, myöhästyisimme vähintään vuorokaudella.
Huomenna tiedossa taas pitkä taival.
5. vaelluspäivä: Gaskashytta - Lappfjordhytta 38 km
Heräämme taas ilman herätyskelloa aamulla klo 5. Aamupuuron ja hitaiden aamutoimien jälkeen lähdemme matkaan taas klo 7. Tiedossa taas suunnilleen saman mittainen reitti kuin eilen, 37 km. Päivät saattavat kuulostaa identtisiltä, mutta joka päivä reitti on niin omanlaisensa, että jokainen päivä on hyvin uniikki. Samalla päivissä on sellainen levollinen ikiaikaisuuden tuntu. Näin ovat sukupolvet ennen meitä tuhansia vuosia täällä kulkeneet ja etsineet parempia metsästysmaita ja elinolosuhteita ja myös seikkailuhengellä kartoittaneet, mitä kaikkea luonnosta löytyy.
Alkumatka kulkee ensimmäisten kilometrien märkien polkujen jälkeen helpossa matalassa tunturimaastossa. Koko reitin tähän asti helpointa kulkua. Kohtaamme ensimmäistä kertaa toisen pitkän matkan kulkijan, 78-vuotias norjalaismies on matkalla saman reitin toiseen suuntaan, Abiskosta Kilpisjärvelle. Kunpa itsekin saisi vielä 78-vuotiaana kulkea näitä polkuja.
Tunturiylängöllä sade ja tuuli voimistuu, kylmä viima ja märkä painaa vasten kasvoja (asteita ehkä +4) ja ensimmäistä kertaa kaivamme rinkasta kuoritakin ja sadehameen lisäksi myös Haglöfsin urheilusadetakin ja kuorihousut. Perussateella kuoritakki ja sadehame riittää, mutta tunturissa piiskaavassa sateessa ei. Jatkuvat vesistöjen ylitykset lisäävät myös kehon kylmää. Lämmin virtaa sadetakin alla kehoon.
Reitti kulkee pitkään ylhäällä tunturimaastossa ja olemme kiitollisia sadetakin tuomasta lämmöstä.
38 km ja 13,5 tunnin patikan jälkeen saavumme Lappfjordhyttan tuvalle klo 20.30. Saamme jälleen tyhjän tuvan. Syömme illallista ja jalkoihin alkaa ilmestyä hermokipua useamman peräkkäisen pitkän kulkupäivän myötä. Pakko ottaa Buranaa ennen nukkumaan menoa. Huomenna vielä yksi pitkä pätkä (reilu 25 km) Abiskoon.
Lappfjordhytta - Abisko 27 km (+ 1 km majoitukseen), 771 nousumetriä, 8,5 h
Viimeinen vaelluspäivä edessä. Olimme etukäteen katsoneet huolimattomasti karttaa ja arvioineet, että jäljellä oleva matka olisi vain pieni ja helppo lopputaival reissulle. Vasta eilen iltapäivällä lähestyessämme edellisen päivän tupaa, Jaana lueskelee samalla tarkemmin tämän päivän reittikarttaa ja toteaa tämänkin pätkän olevankin pitkä ja alkumatkan siitä myös vaativaa pienipiirteistä maastoa. Ainakin 25 km olisi tänäänkin edessä.
Ensimmäiset 9 km matkasta on jatkuvaa pientä nousua ja laskua. Pientä sadetta, joka kastelee kiviset nousut. Muistutamme muutamaankin otteeseen toinen toistamme, että pitää olla varovainen kivillä. Joenylitys kulkee onneksi vahvaa metallisiltaa pitkin.
Matkalla tulee vastaan yksi laavu ja mietimme, että se voisi olla hyvä paikka majoittua, jos matkaisi toiseen suuntaan ja pääsisi Abiskosta lähtemään vasta iltapäivällä.
Reilu 15 km taival Abiskoon on pääosin helppoa ja aiempia polkuja nopeampaa. Lapporten:n vierekkäistä tuntureista muodostuva portti näyttää komealta Abiskoa lähetyttäessä. Abiskoon tullessa käymme Godisfabriken-nimisessä kaupassa. Nimestään huolimatta kaupasta saa myös kaikkea perusruokaa irtokarkkien lisäksi ja ostammekin sieltä hedelmiä, leipää, juustoa ja vähän makeisia iltapalaksi tai huomiseksi bussimatkan evääksi riippuen siitä, jaksammeko illalla mennä syömään jonnekin.
2. pv Goldahytta - Rostahytta 32 km, 12 h
3. pv Rostahytta - Dividalshytta 42 km, 16 h
4. pv Dividalshytta - Gaskashytta 37 km, 13,5 h
5. pv Gaskashytta - Lappfjordhytta 38 km, 13,5 h
6. pv Lappfjordhytta - Abisko 27 km, 8,5 h (majoitukseen 28 km)
Ihana kun on nämä jalat ❤️
----
---
----
Laitan vielä tähän loppuun listauksena Kilpisjärvi - Abisko -välin tuvists ja reittivälit sen mukaan, miten oma GPS näytti:
Kilpisjärven Siilaskoski - Kolmen valtakunnan rajapyykki: Kuohkimäjärven tupa Suomen puolella 10 km tai Norjan puolella Goldahytta 14 km
Goldahytta - Gappohytta 12 km
Gappohytta - Rostahytta 20 km
Rostahytta - Daertahytta 17 km
Daertahytta - Dividalshytta 25 km (tämä raskas väli maastoltaan varsinkin henkisesti)
Dividalshytta - Vuomahytta 19 km
Vuomahytta - Gaskashytta 18 km
Gaskashytta - Altevashytta 12 km (Altevas-hyttalta pitää petipaikka varata etukäteen ja netin kautta saa ovikoodin, muihin tupiin käy DNT:n avain)
Altevashytta - Lappfjordhytta 26 km
Lappfjordhytta - Pålnostugan (Ruotsi) 3 km
Pålnostugan - Abiskon turistiasema 23 km - Abiskon keskusta + 2,5 km