NUTS Karhunkierros 168 km (172 km) 23.-24.5.2026

 NUTS Karhunkierros 168 km 23.-24.5.2026

Klo 8.00 lähtö Rukalta. Tuulinen aamu, pari astetta plussalla. Tuntui sen verran kylmältä, että lisäsin startissa juoksurepusta merinohupparin juoksutakin alle. 226 juoksijan seurassa matkaan, 174 miestä ja 52 naista. 

Ruka oli lumen peitossa ja alkumatka oli kapealla lumipolulla rämpimistä ja alamäet jäisiä ja liukkaita. Jonon loppupäässä matkaan tuli isoja pullonkauloja ja pitkääkin odottelua varsinkin alamäkiin niin, että matka Konttaisten huoltoon kesti 15 minuuttia kauemmin kuin viimeksi, vaikka kulku muuten tuntui Valtavaaran nousuissa hyvältä ja mutkattomalta.

[kuva: Poppis Suomela]

Konttaisen huollossa 1 h 27 min startissa. Nopeasti puolityhjänä olevat juomapullot täyteen, toiseen vettä ja toiseen urheilujuomaa. Myöhemmin hieman harmittelin, että olisi pitänyt ottaa urheilujuomaa molempiin, kun se oli varsin laimeaa. Konttaisen nousut meni mukavasti ja olo tuntui perustekemiseltä. Jo alle kahden tunnin kohdalla jalanpohjissa alkoi tuntua pientä pistelyä, minkä arvelin kertovan suolan puutteesta. Koskaan ennen en muista näin aikaisin ottaneeni erikseen suolaa, en ainakaan tällaisella viileällä kelillä. Pistely loppui heti ja muutenkin olo keveni. 

Tasaista tekemistä Basecampin huoltoon. Olin Basecampin huollossa suunnilleen samassa ajassa kuin viime kerralla, mutta noin puoli tuntia perässä sitä aikaa, mitä sitä edellisellä kerralla. Suhteellisen nopea huolto (5 min), pullot täyteen, yksi puolikas banaani ja pari mandariinia ja hieman sipsiä ja kohti Oulangan huoltoa, jossa tavoitteena oli olla viimeistään 10 tunnin kohdalla.

Matka jatkui tasaisesti ilman suuria tunnekokemuksia. Mielessäni hahmottelin kesken olevia työjuttuja ja kirjoittelin ajatuksissani yhtä artikkelia ja jäsentelin aineistoa päässä. Pitkissä juoksuissa yksi vaihe on yleensä aina ns. ”kirjoitusvaihe”. Ajatukset ovat kirkkaita, niitä ei häiritse turha hälinä ja tasainen eteneminen saa ajatukset jotenkin hyperfokusoitumaan ja monta oivallusta tullut tehtyä juoksemalla. Joskus nauhoitankin kännykälle työjuttuja kesken juoksun, jotta ajatus ei katoaisi.

Jossain vaiheessa nämäkin ajatukset katoavat ja mieli on vain hienolla tavalla samalla kertaa ihan tyhjä – ei yhtään häiritseviä ajatuksia, mutta samalla jotenkin ihan täysi – ympäröivään luontoon sulautuminen tekee olosta hyvin rentoutuneen. Monesti liikutun juostessa ja nytkin kyyneleet alkoivat valua, kun mietin asioita. Myönteisiä, kauniita muistoja ja asioita. Mietin, että toivottavasti muut juoksijat ei luule, että minulla on jotain ongelmia. Ei ollut, oli vain jotenkin niin kaunista saada kulkea. Perjantaipäivän keli oli muuttunut kauniin aurinkoiseksi. Kitkajoen varrella varsinkin oli niin sykähdyttävän kaunista, että olo tuntui niin etuoikeutetulta. Kevään vihreää ei kuitenkaan vielä ollut ollenkaan, vaan juuri talvesta toipuvaa luontoa.

Oulangan huoltoon tullessa aika näytti 9.53 ja 58 km. Olin toivonut, että se olisi vähän vähemmän, mutta oli kuitenkin aikatavoitteen puitteissa (alle 10 h). Marko oli huoltamassa ja huolto meni mutkattomasti, kun sai omalta huoltajalta apuja. Marko toi järjestäjän bataattikeittoa ja täytti juomapullot. Heitin taas suolatabletin suuhun, kun bataattikeitto maistui aika suolattomalta. Hetken istuskelua, keitto maistui hyvältä ja matka jatkui 13 min jälkeen. Marko kertoi Jaanan tulleen Oulankaan jo tunnin aiemmin. Eli Jaanalla oli kulkenut tosi hyvin. Olin arvellut eron olevan noin 30 min, mutta se olikin tuplat siitä. Ei liikaa ajatusta sille, omaan juoksuun keskittyminen ja tavoite olla Napapiirillä viimeistään ajassa 15:30. Silloin olisi puoli tuntia huoltaa itsensä Napapiirillä ennen puolivälin cut-off:a (ulos pitää olla klo 24:00, ajassa 16.00). Jätin Markolle päälläni olleen mustan ja täysin märäksi hiestä kastuneen merinohupparin (jonka olin pukenut startissa) ja pyysin ottamaan sen autoon, jos kuivuisi siellä ja voisi antaa sen minulle takaisin Hautajärvellä mahdollisesti tulevaa kylmää yötä varten. Jos kylmä iskisi ennen Hautajärveä, minulla olisi repussa toinen ohuempi kuiva merinopaita.

Matka jatkui tasaisesti kohti Hautajärveä (Napapiirin huolto kääntöpaikalla). Laskeskelin, että jos matka jatkuu samaan tahtiin, olisin puolivälissä hieman ennen 15:30 tavoiteaikaa, joten olo tuntui suhteellisen luottavaiselta.

Puolivälissä Oulangan ja Napapiirin puhelin soi. Jaana soitti. Jaana ei yleensä juuri soittele, minä olen yleensä se, joka soittelee, kun alkaa heikottaa. Joten arvasin heti, että Jaanalla jotain vaikeuksia. Jaana oli vatsaongelmissa 4 km edelläni. Meidän välinen ero oli siis jonkin verran kaventunut Oulangan jälkeen. Kysyin, montako suolatablettia on ottanut ja sanoi, ettei yhtään, kun on juonut urheilujuomaa ja ottanut elektrolyyttitabletteja. Sanoin ottaneeni jo seitsemän suolatablettia urheilujuoman ja elektrolyyttitablettien lisäksi. Jostain syystä itsellä suolan tarve oli selvästi tavallista suurempi.  Tuntui, että urheilujuoman ja elektrolyyttitablettien suola ei mitenkään riittänyt. En tiedä, johtuiko siitä, että suurin osa lenkeistä toistaiseksi tehty viileässä ja aurinkoinen perjantaipäivä oli metsän suojissa odottamattoman lämmin. Shortsit ja t-paita olisi ollut oikeampi varustus kuin pitkät trikoot ja takki.

Juteltiin Jaanan kanssa tovi puhelimessa, mikä tuntui mukavalta. Enimmäkseen kuljin yksin, mikä oli ihan mukavaa sekin, kun sai mennä ihan omaa tahtia eikä tuntunut yksinäiseltä.  Eniten matkan aikana ehdin jutella Riitan (Viininpolkijat) ja Tommin (Sauvakävelijä) kanssa. Se aina virkisti, kun sai tovin jakaa matkaa jonkun kanssa.

Napapiirin huoltoon Hautajärvelle tulin ajassa 15:19 eli noin 10 minuuttia ennen arvioaikaa ja 41 minuuttia ennen cut-off:a. Suunnon kello näytti 86,5 km kuljettua matkaa. Marko oli jälleen huoltamassa ja siitä oli suuri apu. Söin järjestäjän tomaattikeittoa ja Fazerin pikkupullia drop-bagista. Marko antoi autossa kuivuneen merinohupparin takaisin ja laitoin sen paluumatkaa varten päälle. Oli alkanut sataa ja puin repusta kuoritakin ja sadehameen. Olin Oulangan huollossa jättänyt kuorihousut ja Ukuitin paksun merinopaidan siellä olevaan drop-bagiin, kun arvelin, että sadehame riittää tässä vaiheessa ja saisin Markolta takaisin mustan merinotakin. Sitten Oulangassa olisi kuivat kuorihousut ja lämmin merinopaita odottamassa, jos sateessa olisi ehtinyt kylmettyä. Ennen matkan jatkamista join vielä kuumaa teetä ja otin hedelmiä repun kyytiin paluumatkaa varten ja varmuuden vuoksi lisää irtokarkkeja drop-bagistä.

Napapiirin huollon aikana oli alkanut sataa. Koko yön satoikin sitten tauotta ja polut muuttuivat koko ajan märemmiksi ja mutaisemmiksi.

Napapiirin huollosta yritin lähteä Tommin (Sauvakävelijä) ja muiden samaan aikaan lähteneiden perään, mutta jotenkin onnistuin kadottamaan heidät ja lähdin 20 minuutin tauon jälkeen ajassa klo 23.39 yksin jatkamaan matkaa, 21 minuuttia siis ennen cut-offia. Tarkoittaisi, että paljoa särkymisvaraa paluumatkalle ei olisi, mutta olo oli varsin luottavainen. Jaana oli lähtenyt huollosta tasan 30 minuuttia aiemmin ja Marko oli kertonut, että Jaana oli ollut tosi kalpea, joten arvelin, että saattaisin saada Jaanaa kiinni ennen seuraavaa huoltoa.

Lähdin yksin etenemään ja matka eteni tasaisesti. Noin 5 km myöhemmin Sauvakävelijä ja muut tulivatkin minun takaa ohitseni, eli olin sittenkin lähtenyt huollosta ennen heitä. Olivat kuulemma tulleet 5 km 100 metrin etäisyydellä minusta. En ollut ollenkaan huomannut. Jäin heidän peräänsä ja oli mukava saada kulkuseuraa. Jossain vaiheessa alkoi hieman taas pistelemään jalanpohjia ja lievää heikotusta ja aloin kaivella suolatabletteja. En löytänyt niitä mistään. Ne olivat ilmeisesti pudonneet ja samalla kun kaivelin reppua, menetin hyvän kulkuseuran ja jäin taas yksin. Suolaa ei löytynyt ja se kostautui kohta voinnin heikentymisenä. Putosin edellä olevien kyydistä ja kulku oli lievästi nihkeää.

Suunnon kello pimeni samoihin aikoihin. Yritin ladata sitä (ja olin yrittänyt jo Hautajärvellä), mutta mitään ei tapahtunut. Myös kännykästä virta oli tosi vähissä eikä sekään kosteudessa suostunut latautumaan. Kilometritolpat onneksi tulivat tasaisesti vastaan, joten matkamittarin puute ei juuri haitannut.

Savilammen riippusiltaa ylittäessä kuulin Jaanan äänen laavun suunnalta: ”Kati, mä oon täällä vaihtamassa kuivaa paitaa ylle.” Olin puolessa välissä riippusiltaa niin en kääntynyt, mutta jäin hetkeksi odottamaan Jaanaa, mutta Jaanaa ei vielä kuulunut. Yritin soittaa Jaanalle, mutta kenttää ei ollut. Päädyin jatkamaan yksin, koska aikarajat olisivat joka tapauksessa tiukilla, joten minuutteja ei olisi hukattavaksi. Jälkeenpäin Jaana kertoi, että oli ollut iloinen, etten ollut kääntynyt ja miten vahvalla jalalla olin mennyt ohi. Ei se niin kovin vahvalta itsestä tuntunut, ei huonolta kuitenkaan. Vähän ennen Oulankaa muistin, että minulla olikin kaksi McDonaldsin pientä suolapussia lääkintäteipin kanssa samassa pussissa ja kaivoin ne esille ja heitin toisen suuhuni. Olo virkistyi heti ja kulku keveni.  Tulin Oulangan huoltoon klo 5:54 (ajassa 21:53). Eli aikamarginaalia maaliin noin 14 tuntia. Marko ei ollut täällä huoltamassa, koska oli valmistautumassa omaan 34 km juoksuunsa. Heti huomasi, miten paljon enemmän aikaa kuluu ilman huoltajaa. Söin bataattikeittoa ja dropbagista Coca-colaa ja Fazerin pikkupullia ja välppäilin tavaroiden kanssa koittaen samalla, josko dropbag:ssa olisi suolaa. Ei ollut. Siinä vaiheessa rohkaisin mieleni ja kysyin lähellä istuvilta miehiltä, ettei kenelläkään sattuisi olemaan ylimääräisiä suolatabletteja. Heti vieressäni oleva mies sanoi, että kyllä, saat vaikka kaikki, kun oli itse jäämässä Oulankaan. Kiitti paljon! Jaana tuli kohta sitten myös Oulankaan (12 minuuttia minun jälkeeni) ja sanoi heti, että jättää matkan Oulankaan, kun vatsan kanssa on isoja ongelmia ja mikään ei imeydy. Jaana oli oksentanut matkan päällä ja näytti hyvin kalpealta. Samaan aikaan huoltoon saapuneista tosi moni muukin keskeytti siihen. Olosuhteet olivat haastavat tänään. Minultakin muutama kysyi, olenko jatkamassa vielä, että meinaanko, että voisi ehtiä vielä maaliin. Totesin, etten pysty keskeyttämään, kun kumpikaan keskeyttämiskriteeri ei täyty: 1) en ole törmännyt cut-off:iin ja 2) pystyn etenemään eikä ole mitään terveydellisiä juttuja. Tarpeeksi monta kertaa on tullut keskeytettyä ”muilla kriteereillä”, kuten sillä, että tuntuu hirveän vaikealta tai että en varmaan ehdi cut-off:iin. Se on harmittanut niin paljon jälkikäteen, että tiedän, että paljon vähemmän harmittaa se, jos törmää cut-off:iin.

Jonkin aikaa Jaanan kanssa juteltuani lähdin jatkamaan matkaa, mutta käännyin vielä nopeasti takaisin, kun huomasin, miten kylmältä tuntui. Sade jatkui ja asteet nippanappa plussan puolella. Minulla oli dropbag:ssa ylimääräinen lämmin Ukuit:n merinopaita ja vaihdoin sen vielä ylle huoltoteltassa. Ihanan kuiva ja lämmin olo, tuntui heti paljon paremmalta. Jaana antoi minulle myös lisää hedelmiä mukaan. Otin drop-bagista myös Jaffapullon ja Coca-cola-pullon mukaan ja jätin urheilujuomapullot dropbagiin. Reppuun vielä yksi extra-limppari. Ollaan siinä vaiheessa kulkua, että urheilujuoma oli alkanut tökkiä ja limppari maistuu paljon paremmalta. Uusi startti ja matkaan. Huolto kesti kaikkiaan 27 min, mikä liian kauan ottaen huomioon maalin cut-off:iin olevan ajan tiukkuus.

Oulangasta olisi 58 km jäljellä maaliin ja aikaa jäljellä noin 13,5 tuntia. Eli kovin isoon vauhdin hidastumiseen ei olisi varaa, vaikka marginaali saattaa kuulostaa reilulta, mutta tosiasiassa sellainen aika katoaa hyvin nopeasti, jos jotain pientäkään ongelmaa tulee ja vauhti hidastuu. Pienikin ongelma kulkemisessa tuo nopeasti pari tuntia lisää kulkemiseen. Ei auta, ei muuta kuin askelta toisen eteen. Juoksu kulki nihkeästi, mutta yritin silti juosta helpommilla osuuksilla. Ei ollut helppoa, mutta matka eteni tasaisesti. Yritin vähän väliä syödä taskusta pikkupullia tai mandariineista muutamia palasia.

 [Kuva: Poppis Suomela]

Laskeskelin tunteja, minuutteja ja kilometrejä. Tiukkaa tekee ehtiä, mutta periksi ei anneta. Reilu 30 km ennen maalia reitti liittyy 34 km reittiin, joten yhtäkkiä reitillä onkin runsaasti elämää. Se on sekä virkistävää, että jossain määrin myös masentavaa, kun vasta juoksunsa aloittaneet 34 km juoksijat menevät kevyellä jalalla ohi. Oma hitaus oikein korostuu. Kellon ohella myös kännykkä pimenee tässä vaiheessa, joten minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kysellä ohi tulevilta 34 km juoksijoilta, mitä kellotilanne mahtaisi olla.

Ehtiminen maaliin alkaa näyttää haastavalta. Basecamp:a lähestyessä juttelen useammankin 34 km:n juoksijan kanssa. Sanoin useammallekin, että en taida ehtiä maaliin ajoissa, mutta täytyy silti yrittää. Mielessä mietin, että joka tapauksessa mieluummin tulen myöhässä maaliin asti kuin jätän kesken. Basecamp:in huoltoon tulen ajassa 29:41, eli 6 h 19 minuuttia aikaa maalin cut-off:iin. Ilokseni Jaana-siskoni oli tullut huoltamaan ja se oli aivan ratkaisevaa. Myös siskon kollega Susanna oli siellä ja oli niin virkistävää. Sisko antoi lisää Jaffaa ja Cokista. Ja lisäksi tonnikalamakaroonisekoitusta, joka osoittautui aivan loistavaksi voinnin palauttajaksi ja energian antajaksi. Se täytyy jatkossakin ottaa listalle. 7 minuutin tauon jälkeen matkaan. Cut-off:iin aikaa 6 h 13 min. Jaana huutaa perään, että ilman muuta ehdit maaliin. Se oli niin tarmokkaasti sanottu, että alan itsekin uskoa. Olin etukäteen sanonut, että Basecamp:ssa pitää olla viimeistään niin, että aikaa jäljellä 6 h 30 min, jotta voisi luottaa ehtivänsä maaliin. Eli tiukilla mennään.

Basecamp:n ja Konttaisen välillä oli jälleen mukava jutella useammankin 34 km:n juoksijan kanssa. Välillä olo notkahteli ja jäin jälkeen, mutta sitten taas virkistyin ja askel keveni. Lopulta Konttaisen nousut edessä, ne menevät mukavasti ja letkeä laskettelu Konttaisen huoltoon. Alamäet sujuivat loppuun asti rennosti, ylämäissä sen sijaan piti välillä puhaltaa. Jaana – ihanaa! – oli myös Konttaisen huollossa vastassa. Nopea huolto, limpparipullojen vaihto, uusi Jaffa ja uusi Cokis juomaksi, kaksi lihapullaa suuhun ja pari mandariinilohkoa. Jälleen kyytiin lisää varalle hedelmiä.

Reilun 3 minuutin huoltotauon jälkeen takaisin reitille. Cut-off:iin aikaa 2 h 12 minuuttia. Edellisellä kerralla, kun täällä päässyt maaliin, tähän välin oli mennyt noin 2,5 tuntia. Joten tiukilla mennään. Työn kautta tuttu Paulus on samaan aikaan huollossa, todella virkistävää nähdä myös Paulusta. Paulus katoaa vahvalla askeleella jo ensimmäisessä nousussa samalla, kun itse jään puhaltamaan pariin otteeseen. Tiukille menee. Silti jostain syystä minulla ei ollut hetkeäkään epäilystä, ettenkö ehtisi maaliin. Jaana oli nyt antanut minulle oman Suunnon kellonsa, joten saatoin siitä nyt seurata reitin etenemistä. Olin menosuuntaan katsonut, että Rukan ja Konttaisen väli olisi 7,5 km. Lasken minuutteja. Viimein viimeinen nousu. Kisa-aika on 35.30. Eli tasan puoli tuntia aikaa cut-off:iin. Lasken mielessäni, että maksimissaan 15 minuuttia menee nousuun, joten eiköhän tämä tästä. Joudun muutaman kerran taas puhaltamaan ylämäessä. Viimein ylhäällä. Tosiasiassa siihen taisi mennä vähän enemmän kuin 15 minuuttia. Kuulen Sami-kuuluttajan äänen jo kauas ylös, kertoo minun olevan tulossa. Hieno fiilis. Maalissa 35.52.05. Vajaa 8 minuuttia jäi varaan.

Olo on ihan mielettömän hieno. 226  juoksijasta maaliin selvisi aikarajojen puitteissa tasan 100 eli 44 %. Eli alle puolet. Miehistä maaliin tuli 71/174 eli 41 %. Naisista maaliin pääsi 29/52 (56 %).

Hieno fiilis. Iso kiitollisuus kun sai olla mukana. Hieno polkujuoksuyhteisö, joka täynnä toinen toistaan upeampia ihmisiä, jotka kannattelevat toinen toistaan ja tukevat heikolla hetkellä. Kiitos kaikille teille ja kiitos NUTS-organisaatiolle taas hienosta kisasta.

 ---

Jälkikirjoitus: 

Syöminen ei ollut helppoa reitin varrella. Olin ottanut matkasyömiseksi ennen kaikkea Jolloksia ja erilaisia karkkeja. Jolloksia sain koko matkan aikana syötyä 4 pikkupalleroa siten, että toinen puoliska piti aina sylkäistä ulos. Ne maistuivat aivan liian makealta. Myöskään karkit eivät uponneet. Muutamia Panttereita sain syötyä siten, että laitoin karkin poskeen ja annoin se rauhassa imeytyä. Parhaiten upposi Välipala-kaurakeksit, Fazerin pikkupullat ja päärynät. Niitä oli kuitenkin harmillisen vähän mukana. Yritin jotain laittaa suuhun vähintään puolen tunnin välein ja se piti kulun kohtuullisen virkeänä, vaikka määrät eivät päätä huimanneet, lähinnä join joko urheilujuomaa tai haukkasin omenaa tai päärynää. Repun ja takin taskuihin kertyi jokaiselta huoltopisteeltä drop-bageista lisää erilaista syötävää, mitä jätin syömättä. Maaliin aikanaan tullessa niitä oli useiden kilojen verran: Jolloksia vaikka kuinka paljon, useampi karkkipussi, pari omenaa, yksi litistynyt banaani, mandariineja, appelisiinmehuja ja kuivattuja hedelmiä. Kuivatut hedelmat olisi reitin varrella maistunut, mutta taskuissa oli niin paljon muuta tavaraa, etten koskaan onnistunut löytämään niitä taskuistani.

Mitä sitten söin matkan aikana? Oulangassa bataattikeittoa lautasellinen molempiin suuntiin ja Napapiirillä lautasellinen tomaattikeittoa. Kaikki mukana olleet päärynät (3 kpl) ja mandariineja ehkä 8 kpl, 2 puolikasta banaania, neljä Välipala-keksiä (kaikki mitä oli, olisi mennyt enemmänkin), 2 Sukulakua, puoli litraa mustikkamehua, 4 puolen litran Jaffaa ja 4 puolen litran kokista, 3 valmista puolen litran urheilujuomapulloa (eri merkkejä K-kaupasta), noin 6 elektrolyyttitablettia, noin 15 suolatablettia, vajaa pussillinen Fazerin pikkupullia, ehkä 10 Pantteri-karkkia, 4 Jollosta, 2 lihapullaa ja kaksi kertaa kourallisen sipsejä. Sitten lisäksi urheilujuomaa järjestäjän kanistereista kolmelta huoltopisteeltä kahteen puolen litran pulloon yht. noin 2 litraa ja vettä puroista viisi kertaa. Neljä mukana/drop-bagissa ollut omenaa oli liian kovia, ne jäi osin syömättä ja reppuun painoksi sen vuoksi. Kuten iso määrä muita painoa tuovia eväitä. Maalissa reppu painoikin sitten todella paljon, kun sisällä oli valtava määrä joka huoltopisteeltä lisää ja lisää otettua ruokaa, jota ei tullut koskaan syötyä.

Kiitos jos luit tänne asti. Kaikkea hyvää.