Helmikuun hiihtovaellus UKK-puistossa (Kiilopää-Luirojärvi- Muorravaarakka-Sudenpesä-Jyrkkävaara - Raja-Jooseppi
UKK-puiston hiihtovaellus 12.-17.2.2022
1. pv Kiilopää-Tuiskukuru
2. pv Tuiskukuru-Luiro
3. pv Luirojärvi-Muorravaarakka (tunturin yli)
4. pv Muorravaarakka-Pirunportti-Sudenpesä
5. pv Sudenpesä-Jyrkkävaara
6. pv Jyrkkävaara-Raja-Jooseppi
Lauantaina aamulla tultiin yöjunalla Rovaniemelle, josta tultiin bussilla Kiilopäälle klo 12. Siellä rinkka selkään, sukset jalkaan ja maastoon. Pakkasta oli noin -20 astetta, taivas selkeä ja upea tuuleton ilma.
Hiihdettiin ensin 13 km Suomunruoktuun, kesti 3 h 20 min. Siellä myöhäinen lounas ja parin tunnin lepo. Klo 19 rinkka uudelleen selkään ja yöhiihdolle kuutamon valossa maastoon ja kohti Tuiskukurua, jonne toinen 13 km. Noin tunnin hiihdon jälkeen alkoi upea once-in-a-lifetime revontulinäytös taivaan jokaiseen suuntaan. Pakko oli pysähtyä ottamaan pitkäksi aikaa valokuvia. Harmitti, ettei ollut kunnon kameraa eikä edes mitään tukea kännykälle, jotta olisi saanut kunnon revontulikuvia. Näytös oli niin upea, etten tajunnut lainkaan, että pakkanen on kiristynyt. Tuiskukurun autiotuvalle tultiin klo 23 ja mittari näytti -33 astetta.
Aamulla herättiin klo 7 ja hitaasti aamutoimia. Pakkanen oli hieman hellittänyt, mutta edelleen -24 astetta. Tiedossa olisi vain lyhyt hiihto Luirojärvelle 10 km, josta olimme varanneet Kuuselan varauskämpän täksi yöksi.
Luirojärven saunaa lämmittäessä katseltiin karttaa ja tehtiin reittisuunnitelmia. Oltiin lähdetty aika avoimella suunnitelmalla, joko sellaisella, että palataan jotain reittiä Kiilopäälle tai sitten suunnataan Raja-Jooseppia kohden. Kartanluvun jälkeen päätettiin jatkaa tästä maanantaiaamuna Muorravaarakkaan ja sieltä Sudenpesän ja Suomun Ville kautta (jos saadaan varaus tehtyä niihin, muussa tapauksessa autiotuvissa tai maastossa) eteenpäin siten, että torstaina oltaisiin Raja-Joosepissa aamulla 10 ehtiäksemme Ivalosta bussiin torstaina puolenpäivän aikaan ja töiden äärelle perjantaiksi. Yritetään saada Raja-Jooseppiin torstaiaamuksi taksi.
Maanantaiaamuna klo 10 lähdettiin aamulla Luirojärveltä rauhallisen aamun ja hyvien unien jälkeen tunturiin vähän ennen kymmentä päivän taipaleelle. Luirolla oli ollut hiljaista, ketään muuta ei näkynyt kuten ei ollut edellisenä yönä Tuiskukurussakaan. Hiihdettiin Pälkkimäojan kautta ja siitä ylös tunturiin kohti Muorravaarakkaa. Helppo oli nousta ylös, metsäsuksien alla oli täyspitkät nousukarvat. Tunturin yli upeassa aurinkoisessa säässä, laskua helpotti pehmeä puuterilumi, yöllä oli tullut 20 cm uutta lunta.
Matkaa tuli 15,7 km, kesto 6 h 15 min. Keskivauhdiksi siis 2,5 km/h, tunturissa oli suht nopea kulkea, mutta alavilla mailla rämpimistä.
Yöksi oli varanneet Muorravaarakan tunnelmallisen kammin. Taaskaan ei nähty ketään ei muita. Aamulla matka jatkuisi Pirunportin kautta kohti Sudenpesän kammiin seuraavaksi yöksi. Sen jälkeiseksi yöksi yritettiin varata Suomun Villen kämppä, mutta sinne tarvitaankin eri avain. Joten viimeinen yö Jyrkkävaarassa tai laavulla.
Hiljaista oli koko päivän eikä taaskaan nähty koko päivän aikana ketään ja toissaöinen lumisade oli myös peittänyt mahdollisten aiempien hiihtäjien jäljet. Sarviojan autiotuvalla edellinen merkintä vieraskirjassa oli uudenvuoden tienoilta. Sydäntalvella puiston kauemmissa osissa kulkijoita ei liiaksi ole ja nekin, joita normaalisti näkee, ovat pääasiassa ulkomaalaisia. Alkumatkasta nähtiin 9 hengen belgialaisryhmä Suomunruoktulla, lisäksi aivan alkumatkasta lähellä Kiilopäätä tuli vastaan kaksi ulkomaalaisryhmää, ilmeisesti noin 10-henkinen saksalaisryhmä ja noin samankokoinen ilmeisesti brittiryhmä. Lisäksi Luiron vieraskirjan perusteella siellä oli muutamaa päivää aiemmin ollut myös iso tsekkiryhmä.
Sudenpesän viihtyisässä kammissa vietettiin leppoisa ilta. Huomaa, että vaelluspäivien myötä paitsi, että tukka alkaa olla takussa, myös nälkä alkaa lisääntyä. Syötiin kaksi lämmintä ruokaa iltapäivällä, kun tuntui, ettei nälkä lähtenyt. Ensin, vähän niin kuin myöhäiseksi lounaaksi perunamuusia ja kuivattua jauhelihaa ja pari tuntia myöhemmin vähän kuin päivälliseksi pasta carbonaraa. Illalliseksi salamimunakasta ja jälkiruuaksi pari palaa suklaata. Koska lähteissä reittisuunnitelmat eivät olleet lainkaan selvillä, olimme myös ottaneet mukaan parin varapäivän verran ruokaa, jos suunnitelmat menee kovin villiksi. Ja muutenkin, talvella keli voi milloin tahansa mennä niin huonoksi, että eteneminen on paljon hitaampaa kuin toivoisi.
Keskiviikkoaamuna lähdettiin Sudenpesästä kohti Jyrkkävaaraa. Alavia maita olisi tiedossa, joten olettavasti tiedossa olisi rämpimistä. Reitillä olikin muutamia päiviä sitten ollut Metsähallituksen huoltomiehet, joten toissapäivänä sataneen uuden lumen alla olikin vahva kelkkaura, joten eteneminen oli uudesta lumesta huolimatta helppoa. Puolessa matkaa vastaan tuli vielä poromies isolla kelkalla Raja-Joosepista, joten päästiin ihan tuoreella uralla kohti Jyrkkävaaraa. Sen myötä matka-aika lähes puolittui oletusta. Matka kesti vain 4 h 10 min (14 km). Olisi voinut samaan hengenvetoon jatkaa Raja-Jooseppiin, jonne pitäisi seuraavaksi aamuksi.
Jäätiin kuitenkin yöksi Jyrkkävaaran tuvalle ja leppoisa ilta. Vähän villapaidan kutomista ja kartasta seuraavien reissujen suunnittelua. Ajoissa illalla nukkumaan ja kello herättämään klo 4, jotta aamulla pääsemme liikkeelle niin, että olemme ajoissa Raja-Joosepissa.
Olimme tilanneet taksin klo 10:ksi, mutta matka-aikaa oli todella vaikea arvioida. Vieraskirjasta luimme Raja-Joosepista Jyrkkävaaraan matkalla rämpimiseen käytetyn 20 tuntia ja 16 tuntia. Oletimme nyt kuitenkin pääsevämme vahvaa uraa pitkin, joten arvelimme selviävämme noin 15 km matkasta noin 4 tunnissa, aivan maksimmissaan 5 tunnissa. Talvivaelluksen yksi hienous on siinä, ettei matkan pituus kerro mitään. Joskus 3 km matkaan saattaa mennä 6 tuntia, toisinaan alle tunti.
Matka sujui oletetusti. Aamun pimeässä oli oma tunnelmansa lähteä matkaan, pimeässä luontoa aistii ihan eri tavalla ja eläinten jälkiä tulee tarkkailtua otsalampun valossa intensiivisesti.
Päästiin hyvää uraa pitkin Raja-Jooseppiin asti, ja matkaan kului 3 h 50 min, eli aikalailla juuri ennakoimamme 4 tuntia.
Ihanista ihanin reissu taas. Miten pohjoinen voi olla niin syvälle sieluun käyvä. Kateeksi käy sitä poromiestä, joka sai keskellä omaa arkeaan kulkea siellä puistossa. Me lomaillaan siellä, missä hän elää.
Etelää kohden. Bussilla kohti Rovaniemeä ja sieltä junaan. Haikeus ❤
