1.-5.4.2021 Pääsiäisvaellus Käsivarren erämaa-alueella Ropin seudulla

 

Pääsiäisvaellusreissu alkoi etelästä asuntoautolla kohti pohjoista keskiviikkona alkuiltapäivästä. Matkassa mukana Kati ja Marko. Työkiireiden vuoksi reissun suunnittelu oli lähes nollassa. Nopeasti rinkka kasaan, ahkio kyytiin ja toistakymmentä karttaa mukaan. Ensisijainen ajatus oli ollut suunnata Puljun erämaahan, mutta olimme kuulleet hankikannon olevan monin paikoin erittäin huono. Samaa olimme kuulleet UKK-puistosta, jossa sisko oli parhaillaan vaeltamassa. Lähtökohtaisesti pitäisi siis yrittää suunnata mahdollisimman tunturiin, jotta ahkion kanssa kulku onnistuu.

Varsin nopeasti teimme päätöksen suunnata Käsivarren erämaa-aluetta kohden. Kilpisjärven ja Haltin suuntaan ei kuitenkaan tehnyt mieli mennä, kun edellisen vuoden aikana sinne oli tullut tehtyä useampi reissu. Päätettiin melko nopeasti suunnata Ropin alueelle, jonne myös saisi mukavanmittaisen ympyräreitin tehtyä.  Ajoimme asuntoautolla pitkään iltaan ja jäimme yöksi tien varteen Muonion lähistölle, josta matka jatkui aamulla Ropinsalmea kohden. Auto parkkiin, viimeiset pakkaukset rinkkaan ja ahkioon. Kello oli 10.45, kun pääsimme matkaan. Jalassa molemmilla OAC Kar147.

Otimme suunnan Ropin autiotuvalle, jossa tavoitteena oli viettää ensimmäinen ilta ja yö. Matka oli 10,4 km ja siihen kului aikaa aika tasan kolme tuntia. Söimme myöhäisen lounaan, Marko nukahti sen jälkeen aika nopeasti yläpetille ja Katista puolestaan alkoi tuntua, että matkaa voisi jatkaa. Eihän kello ollut vasta kuin vähän yli kolme. Noin tunnin päiväunilta herättyään myös Marko tunsi olonsa sen verran virkeäksi, että päätimme jatkaa matkaa kohti Kaskasjoen tupaa. Sinne matkaa olisi noin 12-13 km. Kello 16 matka jatkui. Kohta tuvalta lähdön jälkeen, lähellä Ropitunturia vastaan tuli ensimmäiset ja ainoat ihmiset, jotka näimme vaelluksen aikana. Neljän hengen seurue oli palaamassa vaellukselta, takanaan heillä oli suunnilleen sama reissu, mihin oma reittimme lopulta muotoutui, mutta toisin päin.  

 

Koska kello oli jo iltapäivässä, päätimme, ettemme nouse Ropin tunturin huipulle asti, vaan suuntaamme suoraan tunturin huipun viertä kohti Kaskasjoen tupaa. Tupa sijaitsee alhaalla tunturin alla ja saadaksemme mahdollisimman loivan laskun, päätimme laskea Bizejohgieravárit-tunturin kahden huipun välistä. Matkalla näimme suurimman porotokan mitä ikinä olimme nähneet. Porot tulivat hienossa jonossa tunturin rinnettä alas ja niitä oli tuhansia. Jäimme ihailemaan porojen hienoa kulkua ennen kuin itse jatkoimme omaa laskeutumistamme. Vaikka olimme yrittäneet katsoa mahdollisimman loivan paikan, perässä tullut ahkio tuntui heittelevän jäisellä tunturin rinteellä holtittomasti minne tahansa ja OAC:n suksen heikoimmat puolet tulivat samalla erittäin hyvin esiin. Ilman teräskantteja suksi oli erittäin vaikeasti ohjattava varsinkin kun ahkio samalla repi kulkua väkisin suoraan alaspäin. Useamman nurin menon jälkeen päätimme laittaa ahkion vapaaseen laskuun jyrkimmässä kohdassa. Oletimme ahkion pysähtyvän heti kohta jyrkimmän kohdan jälkeen, mutta ahkio tuntui jatkavan matkaa loputtomiin ja pysähtyi vasta, kun lumen koostumus alempana muuttui upottavaksi.

 

Alhaalta löysimme onneksi todennäköisesti vastaan tulleen seurueen jäljet, niitä pitkin kulku oli vaivatonta, muutoin lumi upotti suksea syvään. Saavuimme Kaskasjoen viehättävälle tuvalle 4 h 24 min ja 12,7 km hiihdon jälkeen noin puoli yhdeksältä illalla. Koko päivän hiihtosaldo 23,2 km ja 7 h 30 min.

 

Hyvä iltaruoka ja nukkumaan. Ketään muita autiotuvalle ei tullut kuten ei muinakaan päivinä.

 Aamulla nukuimme pitkään ja herättyämme luimme vielä karttoja ja pohdimme miten käytettävissä olevat päivät olisi mielekkäin koostaa ja minne asti ehtisimme. Alhaalla lumi oli sinä määrin upottavaa, että olimme epävarmoja pääsisimmekö tavoitteena olevalle Kutukosken tuvalle, jonne kulku tarkoittaisi alavilla mailla hiihtämistä vai olisiko järkevämpi nousta heti takaisin ylös tunturiin ja suunnata esimerkiksi Aatsan tuvalle. Lähtö venähti lähes puoleenpäivään. Sää oli todella upea, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja keli lähellä nollaa. 

Alkumatka sujui eilisiä jälkiä pitkin erittäin hyvin ja noin viitisen kilometriä kuljettuamme vastaan tuli iloksemme kelkkaura, joka näytti vievän oikeaan suuntaan ja lähdimme sitä seuraamaan. Hyvin pian havaitsimme kelkkauran suuntaavan liiaksi länteen (ja kokonaan alas tunturin vierustalta) ja lopulta ihan toisaalle, joten ei auttanut kuin ottaa suuntaa uudelleen kohti Kutukosken tupaa. Emme kuitenkaan halunneet palata takaisin omia jälkiä pitkin, koska ura oli osin suunnannut oikeaankin suuntaan emmekä halunneet palata takasuuntaan, ja päätimme ottaa siitä suoremmin suunnan suoraan tuvalle. Kovin kauaa ei tarvinnut täysin upottavassa hangessa tarpoa, kun totesimme, että ehdottomasti nopeinta on palata takaisin kelkkauraa pitkin ja suunnata sen jälkeen hieman ylemmäs tunturin vierustaa. Alavilla mailla lumi upotti niin, että etenemisestä oli turha haaveilla. Ehdimme jo pohtia telttaleirin pystyttämistä, kun matka ei tuntunut etenevän ollenkaan odotetusti. Koitimme kuitenkin vielä nousta alkuperäistä suunnitelmaa ylemmäs tunturiin ja siellä kulku olikin kohtuullisen mutkatonta. Kutukosken tuvalle saavuimme puoli kahdeksan maissa illalla, takana 7 h 35 min hiihtoa ja 18,4 km. Tuvalla näkyi paljon moottorikelkan jälkiä, mutta jälleen ei ketään. Hyvin maistui ruoka viehättävässä pikkutuvassa ja hyvät unet.

 

Kolmas hiihtopäivä aukeni harmaana. Suuntana olisi Aatsan autiotupa. Taaskaan emme päässeet matkaan kovin ajoissa, vaan kello oli lähes 11 ennen kuin pääsimme taas suksille. Hiihdimme ensin järven jäällä Ylimmäistä Vuontisjärveä pitkin vajaa 4 km, se sujui nopeasti kelkkauran pohjia pitkin. Sen jälkeen edessä oli nousun Darju-tunturin vierustaa pitkin ylös tunturialueelle. Näkyvyys oli niin huono, että välillä oli vaikea nähdä, mistä reitti olisi mielekäs kulkea ja muutama tyhmä ”tuossa näyttäisi olevan hyvä kohta” -reitiltä viistoon meno nähtiinkin terävämpiä maaston muotoja vältellessä epäsuotuisasti. Pienen mutkittelun jälkeen ylös ja sitten taas alas. Alhaalla oli jälleen upottavaa ja taas pyörimme vähän edestakaisin yrittäessä etsiä kantavampaa lunta ja mahdollista vanhaa uraa. Aatsajoen ylitys näytti myös odotettua haastavammalta ja huolestuneena katselimme edeltävien kulkijoiden jo romahtaneita lumisiltoja. 

Onneksi emme suinpäin rynnänneen samoista kohdista yli kuin aiemmat kulkijat, kun joen yli meni pienen matkan päässä myös ihan kunnollinen silta. Huh, helpotus. Tällaiset asiat olisi toki hyvä selvittää etukäteen, kunhan vain reitti olisi etukäteen tiedossa. Joen ylityksen jälkeen pieni nousu vielä tuvalle. Kello oli lähes ilta-kahdeksan, kun tulimme tuvalle. Takana hiihtoa 8 h 45 min ja matkaa 20,6 km. Tupa oli selvästi poromiesten erittäin aktiivisessa käytössä ja myös porot näyttivät viihtyvän jälkien perusteella tuvan ympäristössä.

 
Neljäs ja viimeinen hiihtopäivä valkeni aurinkoisena ja upeana. Aamulla oli pakkasta, mutta päivän mittaan olisi todennäköisesti tiedossa olussaa. Edessä olisi arviolta enää lyhyt ehkä neljän tunnin hiihto Ropinsalmelle. Loppumatkasta kuitenkin jälleen upottavaksi muuttunut lumi ja epämääräinen vanhojen urien etsiminen hidasti kuitenkin matkaa niin, että lopulta 12 km matkaan kului matkaa lähes kuusi tuntia. 

 

Asuntoautolle saavuimme puoli viiden maissa iltapäivällä ja siitä heti auton nokka kohti etelää. Ajoimme vain muutamalla nopealla tankkauspysähdyksellä etelään niin, että kehä I olimme varhaisaamun ruuhkassa. Ihana reissu taas. Suurten nautintojen äärellä. Ihana käsivarren erämaa.

 Pääsiäisvaellus edennyt neljänteen aamuun. Entisen naapurin sanoin: "Olette päässeet suurten nautintojen äärelle." Ihana Käsivarren erämaa. Alkumatkasta tunturissa vastaan tuli neljän hengen vaellusseurue, sen jälkeen nähty koko matkan aikana ketään. Palatsia hienommat autiotuvat tarjosi parhaimmat unet.

 

 

Reitti:

1. pv Ropinsalmi - (Ropin autiotupa lounas) - Kaskasjoki 23,2 km, 7 h 30 min

2. pv Kaskasjoki - Kutukoski 18,9 km, 7 h 45 min

3. pv Kutukoski - Aatsa 20,3 km, 8 h 45 min

4. pv Aatsa - Ropinsalmi, 12 km ja noin 5 h 50 min