NUTS Virtual Challenge Karhunkierros 5.-6.6.2020: 166 km => 83 km ja pieni Rescue-reissu Saariselälle

NUTS Virtual Challenge Karhunkierros 5.-6.6.2020: 166 km => 83 km ja pieni Rescue-reissu Saariselälle

NUTS Karhunkierros 2020 valitettavasti jouduttiin perumaan koronan takia. Olimme siskon kanssa ilmoittautuneet viime vuotiseen tapaan 166 km:lle ja harmitus oli kova, kun kisa oli peruttu. Kun koronarajoituksia oli purettu niin, että reissaaminen sinänsä onnistuisi (ja asuntoauton kanssa vielä mutkattomammin), päätimme hyvissä ajoin siskon kanssa , että lähdemme joka tapauksessa Kuusamoon juoksemaan kyseisen reissun. Muutamaa päivää ennen reissua saimme tietää, että Elina ja Tommi keräävät samanmielistä porukkaa kasaan niin, että kaikki kisan peruuttamisesta huolimatta perusmatkalle 166 km lähtevät voisivat lähteä yhtä aikaa matkaa kisan alkuperäisellä aikataululla. Myös kisajärjestäjät polkaisivat käyntiin kaikille kisaajille NUTS Virtual Challengen, jonka voisi suorittaa, missä paikassa tahansa. Torstaina 4.6. ajoimme kohti Kuusamoa.  Matkassa haasteeseen mukaan lähtevinä minä ja sisko Jaana sekä huoltajina ja seuranpitäjinä Stefu ja Marko. Lähtö tosin oli jäänyt sen verran myöhään, että päätimme jäädä yöksi pari tuntia ennen Kuusamoa olevalle laavulle. Siellä oli mukava fiilistellä nuotion äärellä ja henkisesti valmistautua huomiseen koitokseen. Viime vuodelta oli hyvässä muistissa kisan haastavuus. Sisko tosin oli selviytynyt urakasta viime vuonna käsittämättömän hyvin ollen koko kisan kolmas. Itse tulin maaliin viimeisen tunnin aikana ennen cut off-rajan sulkeutumista viisi tuntia siskon jälkeen ja olin iloinen, että ylipäätään olin selviytynyt maaliin.

Sää ei lupaillut kovin hyvää seuraavalle päivälle. Startti tulisi olemaan klo 14 ja koko kisan ajaksi oli tiedossa sadetta. Kylmä keli ei pitkissä haasteissa yleensä juuri haittaa, mutta sade on tuhoisaa. Paitsi silloin, jos on erittäin kuuma, silloin sade on tervetullutta. Aamulla jatkoimme matkaa kohti Kuusamoa ja Rukaa, jonne saavuimme hieman puolenpäivän jälkeen. Kisareput valmiiksi ja pojille ohjeistukset huoltoa varten. Mitään virallista huoltoahan kisassa ei ollut, vaan jokainen oli oman huollon varassa. Meillä oli se ihana luxus matkassa, että mukana oli kaksi huoltajaa asuntoauton kanssa, kun suurin osa muista oli yksinomaan oman itsensä varassa ja vienyt edellisenä päivänä huoltopaikoille laatikot huoltoa varten paikoilleen. Tasan kello 14 kymmenen samanmielistä valmistautui starttiin. Joku kertoi kuulleensa, että paikalla on kuulemma tosi hullujen kokoontumisajot. Satoi ja tuuli ja Suomen kesä tarjosi sitä toista puoltaan. Pipo päähän ja menoksi.

 Startin jälkeen matka suuntasi suoraan Valtavaaran nousua ja muita huippuja kohden. Meno tuntui kaikin puolin mukavalta ja helpolta ja huiput pienemmiltä kuin viime vuonna. Konttaisen huoltoon (6,7 km) tullessa huomasimme kuitenkin, että vauhti on hitaampi kuin viime vuonna. Hyvillä mielin jatkoimme matkaa Basecampin huoltoa, joka olisi 23,6 km:n kohdalla. Reittiä ei oltu tietenkään merkitty, koska meitä oli vain me 10 matkassa, ja yhden isomman pummin teimme heti Konttaisen huollon jälkeen ja vahingossa suuntasimme kohti Konttaisen kierrosta. Meno tuntui edelleen yksinomaan mukavalta, mutta Basecamp tuntui olevan viime vuotista kauempana. Vaikka meno tuntui samalta kuin viime vuonna, vauhti oli jälleen huoltoon tullessa selvästi hitaampi kuin viime vuonna. En tiedä, johtuiko se sateesta vai siitä, että kanssakilpailijat puuttuivat ympäriltä ja sitä kautta se paras tsemppi.

Huollossa oli todella mukava päästä sateesta lämpimään asuntoautoon, jossa pieni huoltotauko ja takaisin reitille. Eksyimme taas hivenen reitiltä, mutta se ei huolettanut. Matka jatkui hyvällä hengellä ja olo tuntui vahvalta. Seuraava huolto olisi vasta 55,5 km kohdalla Oulangan luontokeskuksessa. Jossain vaiheessa omaksi yllätyksemme havaitsimme, että meidän on todella pidettävä kiirettä, jotta ehtisimme cut off -aikojen puitteissa Oulangalle. Kisan ensimmäisen puolivälin cut off -aikoja oli kiristetty viime vuodesta melkoisesti, mikä näin naisten näkökulmasta tuntuu aika karulta. Varsin moni viime vuoden hyvinkin kisan selvittäneistä naisista olisi törmännyt jo alkuvaiheessa cut off -aikoihin, vaikka olisi päässyt maalintulon cut off:n puitteissa maaliin. Uudistetut cut off -ajat siis ovat erityisen tuhoisia suhteellisen tasaista vauhtia etenevälle, joka jo alussa lähtee rauhallisesti, muttei hidastu loppua kohden.

Reitti oli kaikkineen yllättävän hyvässä kunnossa ottaen huomioon, että vain kolme päivää aiemmin se oli kulkukiellossa korkeiden tulvien vuoksi. Märkää toki oli, jo senkin vuoksi, että koko ajan satoi.

Oulangan huolto ei tuntunut lähestyvän millään. Matkanteko oli edelleen ihmeellisen hidasta. Mitään vaikeuksia ei ollut, mutta jostain syystä vauhti vain oli hidas. Oulangalle emme millään ehtineet uuden cut off:n puitteissa, mutta jatkoimme kuitenkin matkaa, koska kisa muutoinkin oli epävirallinen ja toiveissa oli, josko pääsisimme silti cut off.n puitteissa kisan kääntöpaikalle. Edellä aika moni oli jo keskeyttänyt matkansa ja puolivälin kääntöpaikalta matkaa oli jatkanut vain kolme miestä ja ennen kääntöpaikkaa ison pummin tehnyt Elina.

Pari tuntia ennen kääntöpaikkaa Jaanaa rupesi hiertymät kiusaamaan kivuliaasti. Jatkuva sade tuntui tekevän hiertymiä joka paikkaan, ja moni paikka särki melkoisesti. Aika pian kävi selväksi, että emme millään pääsisi kääntöpaikalle aikarajan puitteissa. Jatkuvassa kylmässä sateessa se ei edes tuntunut epämiellyvältä, vaan ihanalta pelastukselta kauheasta säästä.

Puolivälissä oli ihana jäädä lämpimään asuntoautoon. Jäimme jännityksellä seuraamaan gps-seurannasta kolmen kisaa jatkaneen miehen ja Elinan etenemistä. Elina valitettavasti joutui jättämään reissun melko loppuvaiheessa kesken todella pahojen hiertymien vuoksi, mutta Larin johdolla miehet selvittävät kisan. Onnittelut upeasta suorituksesta.

Jaana ja Stefu jatkoivat varsin pian matkaa kohti Pyhätunturia, mutta Markon kanssa nukuimme autossa useamman tunnin ennen kuin ajoimme Rukalle palauttamaan GPS:n. Sieltä jatkoimme mekin matkaa Pyhätunturille, josta Jaana oli varannut Huttujärven varaustuvan. Todella kaunis ilta.

 Seuraavana aamuna matkamme jatkui kohti Saariselkää ja UKK-puistoa. Olimme luvanneet hakea nuoremman pojan ja kaverinsa UKK-puiston vaellukselta. Edellisenä iltana kännykkään oli kuitenkin tullut viesti, että ovat vaikeuksissa UKK-puistossa kaverin loukattua polvensa eivätkä pääse etenemään, kun kaveri ei pysty polvensa kanssa etenemään rinkan kanssa. Ei siis muuta kuin Rescue-hengellä kohti puistoa. Sää jatkui entistä pahempana. Iso myrskyrintama lähestyi aluetta ja juuri Saariselälle saavuttuamme alkoi taas rajusti sataa ja tuuli yltyi. Vahvistaaksemme kaksikkoamme haimme poropizzat Saariselän Nesteeltä ja pojille myös pizzat odottamaan autoon.

 Saariselällä oli paitsi kova sade ja tuuli, myös monin paikoin täysi talvi. Monin paikoin lunta oli metrin ja enemmänkin. Onneksi pojat eivät olleen kovin kaukana ja kahdessa tunnissa pääsimme poikien leiriin ja pojat löytyvät hyvällä mielin teltastaan. Otimme kaverin rinkan selkäämme ja toimme pojille sauvat kulkemisen tueksi.

Reissu onnistui hyvin ja viiden tunnin jälkeen olimme taas autolla. Alla olevat kuvat antavat varsin realistinsen kuvan kesäkuun alkupuolen kelistä Saariselällä.

 Illalla aloitimme ajon kohti etelää. Olimme kuitenkin siinä määrin väsyneitä, että aloimme katsella asuntoautolle puskaparkkipaikkaa tai leirintäaluetta. Tsekkasimme matkan varrelta parikin paikkaa, mutta ne eivät houkutelleet. Sodankylän ja Rovaniemen välissä Karvalan leirintäalue osoittautui kuitenkin viehättäväksi. Sateesta ja kovasta tuulesta huolimatta nuotiopaikalla oli levollista ja ihana paistaa illalla pihvit reissun päätteeksi. Huomenna matka jatkuisi kohti Helsinkiä.