ULTRA TOUR MONTEROSA 4-stage race 170 km 5.-8.9.2018

ULTRA TOUR MONTEROSA 4-stage race 170 km 5.-8.9.2018 Grächen

29.8.2018 Pitäisi olla varovaisempi tuon siskoni kanssa, mihin se oikein milloinkin houkuttelee. Tässä alkaa hiljalleen tiedostaa, mihin on lupautunut viikon päästä lähtemään. 170 km Ultra Monterosa 4-stage race Alpeilla, yli 11 km nousumetriä. Neljä päivää ja joka päivä keskimäärin 43 km. Viikon päästä mennään, ellen ole keksinyt keinoa livistää....

5.9.2018 Ensimmäinen päivä
Pilkkopimeä aamu Grächenistä, Sveitsissä. Siskosten kesän viimeinen haaste starttaamassa. 170 km ja 11,3 nousukilometriä odottaa, 4-stage race Ultra Tour Monterosa, jossa jokaisesta etapista täytyy selvitä aikarajojen puitteissa. Idyllinen pieni alppikylä.

5.7.2018 Monterosa Ultra Tour 170 km 4-stage race, siskokset selviytyneet ensimmäisestä etapista kunnialla Grächenistä Zermattiin, noin 40 km ja 2,5 km nousua. Luonto tarjosi silmänruokaa koko päiväksi. Huomenna klo 6.00 matka jatkuu kohti Italian puoleisia Alppeja. Sisko (Jaana) kertoi kertoi jo puoli vuotta sitten, että tänään klo 15 oltais

iin ensimmäiseltä etapilta maalissa; hyvin se tietää, maalissa oltiin klo 14.55. Ensimmäinen etappi oli teknisesti hieman helpompaa kuin odotimme, mutta kolmen seuraavan etapin aikarajojen kanssa tulee todennäköisesti tekemään tiukkaa, haastavammat etapit edessä ja joka päivä myös väsyneempi (klo 18 pitää joka päivä olla maalissa.

Tänään matkan varrelle osui myös maailman pisin riippusilta, Europabrügge, pituutta 494 metriä. Hieman tuntui huteralta ja piti katse pitää tiukasti eteenpäin, ettei huimaa.

6.9.2019 Toinen päivä
Ultra Tour Monterosa 170 km 4-stage race; 2nd stage completed 🏃🏃🙂. Mutta olihan odotuksiakin jännittävämpää. Jaana juoksi harhaan noin 4 tunnin juoksun jälkeen (oli joutunut soittamaan järjestäjille, missä ihmeessä on) sillä seurauksella, että oli puolivälissä puoli tuntia jäänyt minusta jälkeen. Siinä vaiheessa ajattelin (Kati), ettei tässä mitään hätää aikarajojen kanssa ja päätin vähäksi aikaa keskittyä valokuvaukseen, jotta Jaana ehtii ottaa kiinni takamatkaa (alun perin päätetty, että tänään ei kuvailla, koska tulee tekemään tiukkaa ajan kanssa). Jossain vaiheessa tajusin, että viimeisen check pointin kanssa alkaa tehdä itselläkin tiukkaa, jos ei kiirehdi ja sinne tullessa olin varma, ettei Jaana ikinä tule ehtimään sinne. Mikä riemu, kun 4 min ennen aikarajan umpeutumista Jaanan oranssi takki ilmaantui alppimetsästä ja Jaana oli viimeinen aikarajan puitteissa paikalle ehtinyt (yksi minuutin myöhästynyt mies vielä päästettiin jatkamaan anelun ja kilpailun johtajalle soiton jälkeen). Maaliin päästiin niin ikään nippa nappa aikarajoissa, huh. Jaana oli tosi poikki, kun oli joutunut reitiltä eksymisen jälkeen juoksemaan epämukavan lujaa ehtiäkseen viimeiselle check pointille ja loppu otti sen seurauksella tosi koville. Huomenna uusi päivä taas ja klo 6.00 samanlainen haaste odottaa, saa nähdä, miten siskosten käy.

7.9.2018 Kolmas päivä

Huh huh, olipa päivän reissussa haastetta. Ultra Tour Monterosa 170 km 4-stage race, kolmas etappi. Koko matka tuntui tosi vahvalta ja hyvältä. Koko ajan oli selvää, että parhaansa pitää antaa, että maaliin selviää aikarajan puitteissa. Puolivälin aikarajaan selvittiin (Kati 22 min ja Jaana 9 min ennen cut-off:a). Sitten alkoi täysi taistelu, että ehtisin (Kati) maaliin ennen klo 18 cut-off:a ja 8 km ennen maalia alkoi näyttää, että ehtisin ja luulin todella ehtiväni. Mutta matka olikin 6 km pidempi kuin ilmoitettu (tai 11 km siihen, mitä startissa ja monessa paikkaa netissä ilmoitettiin). Matkaa olikin 52 km eikä 41 km tai 46 km. Nousua 3500 metriä. Melkein tuli itku, kun hetkellä, jolla luulin tulevani maaliin 22 min ennen cut-off:a, kerrotaankin, että 6 km maaliin matkaa. No, ei jossiteltavaa, ehdottomasti parhaani yritin ja juoksin niin kovaa koko ajan kuin pystyin. 24 min sitten myöhästyin cut-offista ajassa 12 h 24 min.

---

Tuloksissa merkattu kuitenkin "finisher" ja saa jatkaa huomenna, mutta voi olla, että en pysty jatkamaan. Oli kuulemma reitin varrelta silta romahtanut myrskyssä ja maalia oli jouduttu siirtämään. Samoin cut-off -aikarajaa oli sen myötä myöhennetty.

---

Kaaduin pahasti ennen puoliväliä, luulin, että pikkuhaava, mutta kun otin juoksuhousut pois, haava olikin todella iso ja nyt ambulanssissa matkalla lääkärille ommeltavaksi

---
Haava ommeltu 12 tikkiä. Jaana tuli maaliin juuri, kun ambulanssi toi minut takaisin. Eiköhän me aamulla taas startata.

8.9.2018
Voi että oli upea ja jännittävä aamupäivä. Klo 6 startattiin taas taipaleelle (Ultra Tour Monterosa 170 km 4-stage race, viimeinen etappi 44 km, noin 3000 nousumetriä). Olin niin iloinen, että ylipäätään pääsin lähtöviivalle eilisten haavereiden ja muutoinkin rankan juoksupäivän jälkeen. Ajatus oli ottaa rento valokuvausretki ilman kisahaastetta eikä edes yrittää puolivälin aikarajaan, mutta kun alettiin nousta, huomasinkin, että meno tuntuu tosi hyvältä ja vahvalta ja päätin sittenkin yrittää, jos olisi mahdollisuus ehtiä puolivälin aikarajaan ajoissa ja päästä jatkamaan maaliin (tiedossa oli, että aikaraja on erittäin vaikea, varsinkin eilisten kolhujen, jalan haavan ja kolmen tiiviin, keskimäärin 11 tunnin juoksupäivän päälle). Jaana jäi rauhassa etenemään nautiskelutahtia. En tiennytkään, että pystyn vielä juosta ihan "kisamoodilla", ensimmäistä kertaa vuosiin eilen ja nyt uudelleen. Tuntui todella hyvältä ja olin lopulta ilmeisesti joko ensimmäinen tai toinen, joka missasi puolipäivän cut-off:n (noin 10 minuutilla) ja siitä ei sitten saanut enää jatkaa. Mutta ei harmittanut, tein todella parhaani. Reitti oli tänään todella vaativa ja samalla maisemat olivat huikeat. Valitettavasti kuvat ei tee oikeutta niille, kun en ottanut kuin muutaman nopean kuvan, kun piti pitää vauhtia yllä. Kiitti ystävät tsempeistä, on ollut huikeat 4 juoksupäivää 

Jälkikirjoitus 17.9.2018
Hauskuudella on välillä hintansa. Ultra Tour Monterosan 170 km 4-stage race taipaleella kaatumisen jäljiltä tikkejä poistamassa työterveyshoitajalla. Haava oli sen verran pahannäköinen edelleen, että oheisessa kuvassa sen vuoksi sekä kukkasella että harmaalla peitetty (toinen kuva reitin varrelta). Hoitaja päivitteli, ettei ole eläissään nähnyt sellaista ompelujälkeä. Olihan se kieltämättä kuin rintamalla lääkintämiehen villalangalla 12 ompeleella yhteen parsima. Hoitaja ohjasi edelleen lääkärille, joka arvioi paksun langan ylläpitäneen tulehdusta haavassa ja kirjoitti vielä varmuuden vuoksi uudelleen antibioottikuurin ja hoitajan tavoin päivitteli näkyä ja varoitti, että iso arpi tulee jäämään. Ei se mitään, hyvän elämän arpia. 

Olihan tuo koko lääkärikeikka kuin jostain fiktiivisestä tv-sarjasta. Vähän ennen puoliväliä kolmannen päivän kisassa kaaduin (reilun 5 tunnin kohdalla) ja sattui kyllä aivan kamalasti, mutta totesin, että pystyy juoksemaan ("aha, verta näkyy valuvan lahkeeseen, auts, ei se mitään, ihan pieni se varmasti on"). Väliaikapisteellä en uskaltanut katsoa haavaa (oli pitkät trikoot), koska aikavaraa pysähtymiseen ei yksinkertaisesti ollut, jos halusi aikarajan puitteissa maaliin (ja väliaikapisteeltä myös piti olla ulkona klo 12). Nappaisin vain Buranan naamaan ja jatkoin juoksua. Unohdin jossain vaiheessa koko haavan ja maalissakaan en sitä muistanut vasta kun rupesin vaihtamaan kuivia trikoita ylle ja näyttihän haava kieltämättä aika hurjalta. Kävelin maalialueelle kysymään löytyisikö apua haavan kanssa ja ohjaisivat minut kisan ensiapuun. Italiaa ilmeikkäästi (ja englantia erittäin heikosti) puhuva ensiavun väki kauhisteli haavaa: "Mamma mia, doctor, doctor!!" ja komensivat elekielellä minut ambulanssin kyytiin ja lähtivät kuskaamaan doctor:lle. Oletin, että jonnekin terveysasemalle mentäisiin, olikin vanhan (todella vanhan!) puisen omakotitalon alakerta, jossa vanhempi lääkärirouva - kuin suoraan jostain tv-sarjasta - piti vastaanottoa. "Mamma Mia!", totesi myös lääkäri, ja ehkä 10 englannin sanan varastolla kysyi: "allergi?" ja kun pyörittelin päätäni, ettei ole, otti esiin pitkän neulan "local anestesia" ja jo alkoi tapahtua. Katsoin sivusilmällä, että onpa melkoinen parsinneula ja paksu lanka. 5 min päästä jalassa oli jo pitkä rivi tikkejä ja 10 min myöhemmin olin jo takaisin maalialueella. Pikkuinen tuo italialaispaikka oli, Wikipedian mukaan kylässä on 548 asukasta, pääsin kaiketi kylän ainoalle lääkärille.

20.9.2020
UTMR 170 km 4-stage race jälkiseuraamuksille taas jatkoa. Tänään uusi visiitti lääkärille reissulla tulleen haavan kanssa, puukolla haava auki uudelleen ja ylimääräiset tulehdukset ulos haavasta. Pitäisi nyt alkaa tulla kuntoon, ja jos ei niin ensi viikolla avataan uudelleen. Hassulla tavalla tuottaa mielihyvää, kiva pitää tuo kokemus aktiivisena edelleen elämässä, oli se sen verran kiva reissu.