Ultra Tour MonteRosa 170 km 4-stage race: Uusi yritys 4.-7.9.2019

Uusi yritys Ultra Tour Monterosalla 170 km 4-stage

Viime vuoden viimeiselle cut-off-pisteelle jääneen Ultra Tour Monterosan 170 km:n 4-stage kisan jälkeen tuli tunne, että pakko päästä uudelleen ja tällä kertaa selviytyä myös viimeisestä taipaleesta. Viime vuonna myöhästyin viimeisestä cut-offista noin 150 km:n kohdalla vajaa 10 min. Viimeinen 20 km jäi siis viime vuonna suorittamatta. Tällä kertaa treeniä on ollut paremmin, mm. Alppimentoreiden Aostanlaakson juoksuvaellus heinäkuussa ja paljon portaita Malminkartanossa ja Joupiskalla ja mäkitreeniä monin verroin enemmän kuin viime vuonna, joten luottamus hyvä. 

Edessä siis jälleen neljä tiukkaa päivää, lähes 12.000 nousumetriä. Joka päivälle kaksi isoa vuoren huiputusta ja yhteensä 170 km. Joka päivä kisa starttaa klo 6 ja maalissa pitää olla klo 18. Eli 12 tuntia aikaa joka päivä. Viime vuoden kokemuksen perusteella ensimmäinen päivä on ongelmaton, toinenkin pitäisi olla sellainen,mistä voidaan selviytyä, mikäli kumpikaan ei eksy, kuten Jaana viime vuonna ja muutenkin kaikki menee putkeen. Kolmas pitäisi tällä treenillä mennä myös maaliin ja sitten se neljäs on sitten kiinni siitä, että kaikki menee nappiin, mutta vahva luottamus, koska viime vuonnakin cut-off-raja jäi vain alle 10 min päähän.

 4.9.2019


Siskokset startanneet matkaan Ultra Tour MonteRosa 170 km 4-stage race. Ensimmäinen etappi Grächenistä Zermattiin 40 km (2300 m nousua) selvitetty kunnialla eikä oltu edes läheskään viimeisiä. 

Alkumatkasta oli vähän jännitystä, kun alun reittiä oli taas (edellisen vuoden tapaan, mutta erilailla) jouduttu muuttamaan hajonneiden reittien takia eikä muuta tietoa ollut alkureitistä kuin lähtöinfossa järjestäjien selostus, että "climb from hell", sellainen, jota kuulemma missään Alppien ultrakisoissa koskaan ole ollut. Oli tekninen ja tosi jyrkkä, mutta siskon kanssa oli fiilis niin hyvä, ettei oikeastaan edes huomattu, että olisi paha. Maalissa kuulemma monet oli kironneet alun nousua ja monet konkarit vahvistaneet, ettei missään aiemmissa kisoissa vastaavaa. 


Muutoinkin konaisuudessaanhan MonteRosa on varsin tekninen (vaikeampi kuulemma selvästi kuin esim. UTMB 170 km, mikä näkyy myös vastaavan ultran ajoissa ja maksimiajoissa). Meille tulee kyllä tälläkin kertaa siskon kanssa tekemään todella tiukkaa päästä aikarajoissa kaikki etapit läpi varsinkin kun tänne on luvattu todella pahaa säätä. Kylien tasolle (eli alimmalle ja lämpimimmälle) luvattu loppuviikko -2-+6 ja rajua sadetta, mikä tarkoittaa, että vuorilla kunnolla pakkasta ja lunta. Kääk (Kuvassa Euroopan pisin riippusilta, josta reitti kulki tänään).

5.9.2019

Siskokset maalissa 2nd stage 43 km (Ultra Tour MonteRosa 170 km 4-stage race). Meni päivä hyvin ja noin tuntia ennen cut-off:a oltiin hyvävoimaisina maalissa klo 17. Ohessa ainoa reitin varrella otettu kuva jäätiköltä (Jaana kuvassa etummaisena), muutoin ei uskaltanut pysähtyä kuvaamaan, kun oli uhka, ettei ehditä ajoissa maaliin (ja check-pointeille). 

Harmillista kyllä, 170 km ultra (yhtäjaksoinen ultra) on iltapäivän aikana päätetty keskeyttää pahan sään vuoksi, mm. reitillä olevalle Monte Morolle on luvattu puoli metriä lunta ja kovaa myrskyä. Myös kohta meidän takana tulleita 4-stage juoksijoita oli otettu sivuun reitiltä uhkaavan sään takia. 4-stage kisan osalta ei ole informoitu mitään, jatkuuko kisa huomenna vai ei. 

Päivitys klo 20: Huomenna lepopäivä. Huominen 46 km 3rd stage peruutettu huonon sään vuoksi. Ylihuominen (4th stage) toiveissa, että juostaan.

6.9.2019

Ultra Tour MonteRosa 170 km 4-stage race. 3. etappi. 46 km juoksemisen sijaan 250 km autolla ajoa Gressoney:sta Macugnagaan Markon kyydillä. Vuorilla myrsky ja voimakas lumisade. Kohta pitäisi selvitä juostaanko 4. etappi. Harmillista kyllä, tähän treenattu koko kesä, mutta safety first. Ja totta puhuen keli ulkona sellainen, että ei tee mieli edes pientä matkaa autolle kävellä.


7.9.2019

Neljäs etappi myös peruutettu. Peruuttamisen jälkeen päädyimme omatoimisesti yrittämään nousua MonteMorolle, jonne neljäs etappi olisi suunnannut. Alotimme aamulle klo 6, eli samaan aikaan kuin kisa olisi startannut. Oletimme, että ongelmattomasti pääsisimme ainakin 2800 metriin, mutta myrskytuuli oli edelleen niin voimakas, että tuuli tuntui uhkaavan voimakkaalta jo 2000 metrissä ja näkyvyys meni heikoksi. 2100 metrissä en enää saanut laitettua toista takkia päälleni, kun tuuli oli niin kova, etten uskaltanut laskea reppua maahan. Jatkoimme 2200 metriin, mutta siinä vaiheessa tuuli tuntui niin vaaralliselta, ettemme enää uskaltaneet jatkaa pidemmälle. Ja olimme siis edelleen niin matalalla verrattuna siihen, että kisareitti olisi jatkunut 3000 metriin, jossa lunta olisi myös ollut runsaasti.

// Nyt taas autossa ja matkalla kohti Grächeniä (jossa lähtö ja maali) ja kylpylään seuraavaksi ja hiljalleen kohti kotia. 

Matka meni toisin kuin suunniteltu, mutta luonnon voimille ei voi mitään. Niitä on syytä kunnioittaa.

Grächenissä meitä odotti Finisher-mitalit, vaikka kisa jouduttiin jättämään myrskyn takia kahteen etappiin. Se lämmitti mieltä.

Jonain vuonna pitää vielä päästä uudelleen. Ensi vuonna se ei kaiketi onnistu työkiireiden vuoksi, mutta ehkä seuraavana.