NUTS Karhunkierros 166 km 24.-25.5.2019

24.5.2019
Siskokset Kuusamossa starttaa klo 12 NUTS Karhunkierros 166 km. Tälle matkalle ei ikinä pitänyt lähteä, oltiin luvattu pitää huoli siitä, ettei kumpikaan saa koskaan toista ylipuhuttua tälle matkalle. Täällä sitä ollaan ja kohta alkaa syyllisen etsintä 😆😁. Jännittävä viikonloppu. Klo 24 mennessä lauantai-iltana pitäisi olla maalissa (max 36 h), tiukkaa tekee, katsotaan kuinka käy.

26.5.2019

Perjantaina klo 12 startattiin Rukalta. Edessä olisi edestakainen reissu Ruka-Hautajärvi-Ruka, 83 km suuntaansa eli  166 km yhteensä. Sää aurinkoinen ja tyyni 7 astetta tuntui tunturissa melkein helteeltä.

Jo heti ensimmäisessä mäessä tuntui, että nyt sisko on selvästi vahvempi ja vauhti rennompi kuin itsellä. Meidän välille tuli heti ihan pieni, vajaan minuutin ero, mikä lähtökohtaisesti ei ole paljoa eikä merkitse mitään, mutta kun yleensä juoksemme yhdessä, sen huomasi. Ensimmäisessä Konttaisen huollossa noin 7 km kohdalla Jaana jäi odottamaan ja jatkoimme matkaa yhdessä. Jaana meni edellä ja minä tulin perässä. Perässä on aina hieman helpompi tulla, jonkinlaisen peesin, ainakin henkisen sellaisen, edellämenevästä saa suojaisassa metsässäkin.

Basecampin huoltoon 23,6 km:iin jatkoimme yhdessä, joskin loppumatkasta välillemme alkoi jälleen tulla pientä eroa ja Jaanan perässä tuleminen tuntui vaikealta. Jaana olikin puolitoista minuuttia ennen minua huollossa, mutta jäi jälleen odottamaan ja lähtimme yhdessä kohti Oulankaa, jossa seuraava huolto olisi vasta 32 km päässä (eli noin 55 km:n kohdalla). Väli on kisan pisin huoltoväli, joka toistuu paluusuunnassa. Pian kävi ilmi, että minun on täysin mahdoton pysyä Jaanan perässä, joten tiemme erkaantui taas. Vaikka minulla tässä vaiheessa ei vielä mitään varsinaisia ongelmia ollut, eromme oli Oulangan huollossa jo 20 min. Mutta taas sisko oli jäänyt odottamaan minua ja lähti yhdessä ajassa 9:08 kanssani jatkamaan matkaa (Jaana piti Oulangassa 34 min tauon, minä 15 min), sisko palveli parhaansa mukaan minua, jotta päästäisiin taas yhdessä jatkamaan matkaa.

Kello oli tässä vaiheessa noin 21, eli ilta alkoi tulla. Sää oli vielä miellyttävä eikä sateesta tietoa. Seuraava huolto olisi puolimatkan huolto 83 km:n kohdalla Hautajärvellä. Se on henkisesti tärkeä kääntöpaikka kisalle, sen jälkeen kisasta on jokaisen askeleen jälkeen vähemmän jäljellä kuin edessä. Hautajärvellä olevaan Napapiirin huoltoon olisi siis matkaa reilu 27 km.

Lähdimme juoksemaan taas yhdessä, mutta varsin pian kävi selväksi, etten millään pysy Jaanan perässä. Jaana yritti aina odottaa vähän matkan välein. Yhdessä on aina todella mukava juosta, mutta silloin mieluummin kyllä juoksee yksin, jos toisen vauhti on hiemankaan kovempi kuin mitä itse kokee mukavaksi. Jaanan meno tuntui valtavan vahvalta. Jollain tavoin toisen vahvuus yhdessä juostessa korostaa omaa heikkoutta, jolloin parempi on, ettei yritä juosta yhdessä, vaikka seura olisi todella toivottua.

Minua oksetti, energian laittaminen suuhun alkoi taas tuntua erittäin vaikealta. 20 juoksuvuoden ajalta liiankin tutuksi tulleita imeytymisongelmia oli siis taas tiedossa. Ne alkoivat noin 60 km:n kohdalla. Jostain tuntemattomasta syystä melkein kaikki tuli ulos siitä lähtien, vaikka tällä kertaa yritin välttää kaikkea sitä, mikä edellisellä kerralla tuntui aiheuttaneen vatsavaivat. Vatsa ilmeisesti menee vain tosi herkäksi juostessa riippumatta siitä, mitä sinne laittaa. Välillä ongelmia ei taas ole, vaikka laittaisi niitä samoja vatsaan. Vaivaa tuntuu aiheuttavan niin urheilujuomat, geelit, suolat kuin niiden puutekin. Välillä kisat on mennyt ongelmattomasti niitä käyttämällä, välillä täysin niitä välttämällä. Selvää kuitenkin on, että useammin urheilujuomat ja geelit aiheuttavat ongelmia kuin se, että niitä välttää. Tasapainon löytäminen on vaikeaa. Ylipäätään perushavainto on, että mitä vähemmän syö ja juo, sitä vähemmän ongelmia on. Hikoilen yleensä varsin vähän helteelläkin, ja yleensä enemmän ongelmia tekee liikaa juominen kuin liian vähäinen juominen.

Päätin tällä kertaa tehdä hyväksi havaitun ja ainoan tepsivät: älä syö ja juo mitään. Se on ainoa mikä vatsaa rahoittaa. Pääsinkin etenemään sen ansiosta kohtuullisen hyvin.

Vastaan alkoi tulla miesten kärkeä, jotka olivat palaamassa kääntöpaikalta takaisinpäin kohti Rukaa. Oli mukava nähdä miesten lennokasta askelta. Ei omakaan meno huonolta tuntunut, mutta ei superhyvältäkään. Puolimatkassa olevaan Hautajärven huoltoon tullessa sisko oli juuri sieltä lähdössä ja oli mukava nähdä. Eroa välillämme oli tässä vaiheessa 15 min. Pidin kuitenkin selvästi pidemmän tauon, puoli tuntia, siskon tyytyessä vartin taukoon. Tauolla tuli myös sählättyä juomarepun täytön kanssa ja kaadoin melkein puolirepullista juomaa huollon lattialle. Äh. Noloa. Sain huollossa syötyä puuroa, ja jälkikäteen harmittelin, että olisi pitänyt olla enemmän ruokaa huollossa odottamassa huoltorepussa. Siellä vatsa veti.

Vähän vaille kolme yöllä lähdin jatkamaan matkaa. Puolet kisasta siis takana ja paluu samaa reittiä Hautajärvelle edessä. Sade oli alkanut vähän ennen puolta yötä ja se jatkui ja jatkui. Sää oli nippanappa plussan puolella ja alkoi tulla todella kylmä.

Kisasta oteuissa sää kuvissa lämpimältä ja aurinkoiselta. Oikeasti suurimman osan ajasta satoi ja oli vain +2-3 astetta, vain alkumatkasta perjantaina lämmintä (+7) ja aurinkoista. Sateesta ei vain ole yhtään kuvaa, kun ei viitsinyt kaivaa kännykkää esille.

Vatsaongelmien seurauksella en viimeisen reilun 100 km aikana juostessa pystynyt syömään oikeastaan mitään paitsi sen mitä söin puolimatkan huollossa. Sen myötä puolestaan tuli kaikenlaisia muita pikkuongelmia. Päällimäisenä niistä kylmyys. Tuntui todella kylmältä. Samalla oli sinnikäs olo, että en keskeytä, vaikka tuntuisi miltä: Edellisen TransGranCanaria 128 km:n cutoff-pisteeseen törmääminen kiusasi mieltä niin paljon, että päätin, että en varmasti keskeytä ja yritän parhaani mukaan ehtiä cut off-pisteisiin ajoissa.

Oli pakko pyytää huoltajana ollutta Stefua tuomaan minulle lämmin paita ja toppatakki Juuman huoltoon, josta vielä olisi noin 30 km maaliin. Se auttoi hetken, mutta sitten alkoivat valtavat astmaoireet. Niin pahoja en ole koskaan ennen kokenut. Ja en löytänyt repustani astmalääkettä, sen oli täytynyt pudota edelliseen huoltoon. Olo alkoi tuntua tukalalta, alkoi tuntua suorastaan hengenvaaralliselta ilman lääkettä. Kylmä sää ja pitkä kisa oli laukaissut todella rajuna rasitusastmaoireet. Mietin, onko ainoa vaihtoehto palata Juuman huoltoon ja etsiä tuo lääke tai keskeyttää, jos lääkettä ei löydy. Olin tullut sieltä 3 km ja yritin laskea mielessäni, olisiko minulla siihen aikareserviä. Ehkä nippanappa. Mutta entä jos lääkettä ei löydy? Toinen vaihtoehto olisi yrittää niellä "mä en kehtaa" -ajatus, ja yrittää kysyä takaa tulevilta, josko jollain olisi astmalääkettä. Purin hammasta ja rohkaisin mieleni. "Hei, sori, ei teillä kellään olisi astmalääkettä." Kaikki suhtautuivat todella ystävällisesti. Ja kovin kauaa ei edes tarvinnut kysellä, kun ystävälliset kaksi nuorta naista antoivat minulle omansa. Kiitokset todella paljon. Se oli niin liikuttavaa, että kyyneleet valuivat melkein seuraavat kaksi tuntia siitä liikutuksesta, että ihmiset ovat niin ystävällisiä. Usea takaa tuleva kysyi, onko kaikki kunnossa, mikä on pielessä. Kyyneleiden läpi sain sanottua, että ei kun olen vain niin liikuttuneen iloinen, kun ihmiset ovat niin ystävällisiä. Ja ehkä selviäkin maaliin.

Kylmä minulla oli edelleen. Toppatakki oli imenyt itseensä kaiken veden ja se painoi paljon. Konttaisen huoltoon pyysin tällä kertaa Markoa tuomaan minulle lämmintä. Enää ei ollut kuivana kuin minun juhlapaitani ja Markon collegetakki. Ei muuta kuin juoksupaidan tilalle juhlapaita, päälle college ja kohti Rukaa. Enää 7 km jäljellä. Juhlapaita ja college tuntui ihanan lämpimältä. Toimi kylmässä ihan yhtä hyvin kuin tekninen urheiluasu ja sain palelevilta kanssajuoksijoilta kateellisia huomioita "voi sä et näytä olevan yhtään kylmissään".

Kanssakulkijoiden ja muiden matkojen juoksijoiden liikuttavan ihana tsemppaus ja konkreettinen apu oli tässä kisassa kyllä todella arvokasta. Ilman sitä en olisi ikinä selvinnyt.  Se läpi juoksun piti pinnalla ja mielen vahvana ja maalissa puoli tuntia ennen cut-offia. Hienoa oli päästä maaliin melkein joka toisen 166 km:n juoksijan keskeyttäessä. Ja ihana oli kuulla noin 20 km ennen omaa maaliinpääsyä, että ihan mielettömän juoksun juossut Jaana oli naisissa pronssilla ajalla 30 tuntia 33 min. Tuntui ihan yhteiseltä mitalilta ❤❤❤❤❤

Jaanan väliajat:

Sijainti               Aika                   Aika (netto)      Kello

Start                   0:00:12             0:00:00              12:00:11
Konttainen sisään/In                1:12:33              1:12:20              13:12:32
Konttainen ulos/Out                 1:14:36              1:14:24              13:14:35
Basecamp sisään/In                  3:34:39              3:34:26              15:34:38
Basecamp ulos/Out                  3:42:05              3:41:52              15:42:03
Oulanka sisään/In                     8:34:30              8:34:17              20:34:29
Oulanka ulos/Out                      9:08:12              9:08:00              21:08:11
Hautajärvi sisään/In                  14:08:18           14:08:05           26:08:17
Hautajärvi ulos/Out                  14:23:58           14:23:45           26:23:57
Oulanka sisään/In                     19:13:22           19:13:09           31:13:21
Oulanka ulos/Out                      19:25:39           19:25:26           31:25:38
Basecamp sisään/In                  25:26:01           25:25:48           37:26:00
Basecamp ulos/Out                  25:30:42           25:30:29           37:30:40
Konttainen sisään/In                28:45:55           28:45:42           40:45:54
Konttainen ulos/out                 28:52:09           28:51:56           40:52:08
Ennakko kk-portti                      30:32:11           30:31:58           42:32:10
Maali Finish      30:33:40           30:33:27           42:33:38



Katin väliajat

Sijainti               Aika                   Aika (netto)      Kello

Start                   0:00:14             0:00:00              12:00:13
Konttainen sisään/In                1:13:08              1:12:54              13:13:07
Konttainen ulos/Out                 1:14:39              1:14:25              13:14:38
Basecamp sisään/In                  3:35:54              3:35:39              15:35:53
Basecamp ulos/Out                  3:42:55              3:42:41              15:42:54
Oulanka sisään/In                     8:53:04              8:52:50              20:53:03
Oulanka ulos/Out                      9:08:12              9:07:58              21:08:11
Hautajärvi sisään/In                  14:23:43           14:23:28           26:23:41
Hautajärvi ulos/Out                  14:53:32           14:53:17           26:53:30
Oulanka sisään/In                     20:24:38           20:24:24           32:24:37
Oulanka ulos/Out                      20:38:35           20:38:20           32:38:33
Basecamp sisään/In                  27:36:34           27:36:20           39:36:33
Basecamp ulos/Out                  28:10:27           28:10:12           40:10:26
Konttainen sisään/In                32:37:20           32:37:05           44:37:19
Konttainen ulos/out                 32:59:12           32:58:58           44:59:11
Ennakko kk-portti                      35:28:04           35:27:49           47:28:03
Maali Finish      35:30:31           35:30:17           47:30:30

28.5.2019

Sunnuntaina kotiin tullessa keuhkot oli reissun jäljiltä huonossa kunnossa ja piti maanantaiaamuna käydä lääkärissä. Olin saanut reissun varrella rajuimman rasitusastmakohtauksen, mitä ikinä ja sen myötä vauhtia oli pakko alentaa dramaattisesti. Hengityskapasiteetti on vielä tänäänkin selvästi alentunut, sunnuntaina se oli vain kolmannes normaalista, kisan aikana selvästi vielä alempi (muttei mitattu). Lääkäriltä sain eilen uudet lääkkeet ja tärkeää saada keuhkot kuntoon ennen seuraavaa haastetta.
Ihmeellisellä tavalla tuollainen puolitoista vuorokautta kuplassa, jossa ei tarvitse muuta kuin yrittää edetä ja juosta eteenpäin, lataa akkuja. Kevät ollut tosi tiivis ja kiireinen, hyvää teki olla hetki sähköpostin tavoittamattomissa.
Uusia haasteita taas siskon kanssa suunnitellaan. Niin... ja kysymys siitä syyllisestä, kumpi oli se, jonka takia tänne reissulle jouduttiin. Siitä ei keskusteltu. Tämä oli kaikkineen sen verran kiva reissu, että kumpikin halunnee ottaa kunnian siitä itselleen. Minulla on sellainen muistikuva, että se olin (ensimmäistä kertaa!!) minä, joka otti aloitteen ja sanoi, että kyllä me sinne 166 km:lle mennään