Itsenäisyyspäivän 2019 kaamosvaellus Kalottireitillä Kilpisjärvi-Meekonlaakso
Itsenäisyyspäivän 2019 kaamosvaellus Kalottireitillä Kilpisjärvi-Meekonlaakso
Itsenäisyyspäivän kaamosvaellus Kalottireitillä
Olimme edellisenä vuonna itsenäisyyspäivän kunniaksi käyneet valloittamassa Saanan Kilpisjärvellä, ja päätimme silloin, että seuraavana itsenäisyyspäivänä, jos vain keli sallii, suuntaamme Kalottireitille. Kovin pitkään reissuun töiden puolesta taaskaan ei olisi mahdollisuuksia, joten piti optimoida ajankäyttö ja otin Helsingistä junan Ouluun, jotta saisin tehtyä junassa vielä hyvän työpäivän. Olen aina kokenut junalla matkustamisen töiden kannalta hyväksi, missään muualla, ei edes kotona tai työpaikalla ole yhtä hyvä tehdä töitä. Jotenkin keskityn junassa hälinästä huolimatta erittäin hyvin.
Marko oli lähtenyt liikkeelle pohjoisemmasta ja otti minut puolentoista tunnin odottelun jälkeen kyytiin Oulusta. Sitten yhdessä suunnaksi Kilpisjärvi, jonne Oulustakin matkaa vielä 588 km. Suomi on pitkä maa.
Aamulla heräsimme varhain ja teimme viimeiset pakkaukset. Lähtöä kuitenkin viivästytti hieman, että emme löytäneet mistään majapaikkamme toista avainta ja etsimme sitä toista tuntia löytämättä. Pari päivää myöhemmin löysimme sen Meekonjärvellä ja kävimme sen palauttamassa reisssulta palattuamme.
Aamulla satoi kevyesti vettä, siis vettä, ei lunta. Sää oli siis plussan puolella. Sääennuste lupasi päivän mittaan voimakkaampaa sadetta ja lämpötilan ennustettiin nousevan noin viiteen plusasteeseen.
Klo 8.30 parkkeerasimme Hiacen Kilpisjärven luontokeskukselle. Tämä olisi upouusien OAC Kar 147 -liukulumikenkien ensimmäinen reissu.
Alkumatka sujui mukavasti muutoin paitsi Markolla liukulumikengän side jostain syystä aukesi koko ajan. Vasta viidennen irtoamiskerran aukeamisen syyksi paljastui kengän alta kiertävä Gaiter:n nahkaremmi, joka oli kengän alla juuri siteen kiinnitystä vasten ja väänsi sitä hiljalleen auki.
Koska alkuperäinen suunnitelma lähteä jo illalla ei ollut toteutunut, nyt tavoitteena olisi hiihtää ensin Saarijärven tuvalle, pitää siellä lounastauko ja jatkaa matkaa kohti Kuorjarjoen tupaa. Kovin pian kävi kuitenkin ilmi, että sään ollessa reilusti plussan puolella, eteneminen oli hidasta, upottavaa ja raskasta. Sade teki kelistä myös ajoittain varsin epämiellyttävän. Teimme varsin pian päätöksen, että hiihdämme vain Saarijärven tuvalle ja jäämme sinne. Matkaa sinne kertyi tasan 12 km ja aikaa siihen kului 4 h 30 min.
Olimme perillä Saarijärven tuvalla klo 13, valoisaa aika olisi ollut vielä muutama tunti. Moni arastelee kaamosaikana Lapin vaelluksia pimeyden takia, mutta kyllä nytkin on sanottava, että paljon valoisampaa reissussa oli kuin samaan aikaan täysin lumettomassa ja synkässä Helsingissä, jossa päivästä toiseen on vain ollut harmaata. Valoisaa aikaa tällä reissulla oli noin klo 9.30:sta klo 15:00:een. Vaikka aurinko ei enää noussut horisontin yläpuolella, ihana sinertävä kaamoksen valo antoi kuitenkin ihanasti valoa päiviin.
Saarijärven tuvan ”kirjastosta” löytyi sopiva kevyt kirja, jota oli illan piristeeksi mukava lukea. Aikaahan illalla oli varsin paljon, kun olimme jo yhden maissa perillä emmekä jatkaneet enää eteenpäin.
Aamulla matka jatkui kohti Kuonjarjoen tupaa, ja sieltä edelleen kohti Meekonjärveä. Kartasta pohdimme, mennäkö kesäreittiä tunturin yli vai talvireittiä enemmänkin tunturin viertä. Matkaltaan molemmat ovat suunnilleen sama. Päädyimme matalalle talvireitille, mitä jälkikäteen kaduimme. Keli oli edelleen useamman asteen plussan puolella ja matalilla alueille lumi upotti eilisen tavoin ja eteneminen oli raskasta. Kuorjarjoen tuvalle matkaa kertyi vain 9 km, mutta olimme silti niin poikki, että päädyimme taas jäämään jo siihen yöksi, vaikka kello oli vasta noin klo 12 ja valoisaa aikaa riittäisi vielä. 
Seuraavan yön aikana sää oli pakastunut ja pakkasta oli noin -8 C ja eteneminen oli heti paljon helpompaa. Oli todella upea ja kaunis päivä ja eteneminen oli nautinnollista. Tällä kertaa tavoitteenamme olisi päästä Pitsusjärven tuvalle, mutta koska tähän asti jokaisen päivän suunnitelmat menivät uusiksi, emme suhtautuneet tälläkään kertaa suunnitelmiimme kovin vakavasti.
Maisemat olivat koko matkan erittäin vaikuttavat ja lähestyvä Meekonlaakso näytti upealta. Mutta huolestuttavaa kyllä, laakso näytti myös täysin lumettomalta.
Meekonlaaksoon laskeutuessa lumen määrä väheni koko ajan ja lopulta sitä ei ollut yhtään ja näytti, että molempiin suuntiin koko Meekonlaakso on ilman lunta. Ilmeisesti edellisten kahden päivän voimakas plus-sää oli sulattanut Meekonlaaksosta vähät lumet.
Taas meillä oli edessä uudelleen harkinnan paikka. Liukulumikengillä lumettomassa maassa eteneminen ei onnistuisi ellei erityisesti haluaisi rikkoa niiden pohjia ja kantaminen puolestaan työlästä varsinkin, kun samaan aikaan paikoin lunta oli ja se puolestaan upottaisi. 
Teimme oikeastaan vaihtoehtojen puuttuessa nopean ratkaisun jäädä Meekonlaaksoon ja tästä tulisi reissuimme kääntöpaikka. Laakso on eittämättä kaunis ja yhtään ei ihmetytä, että moni pitää sitä Suomen kauneimpana paikkana.
Hiihtomatkaa Kuorjarjoelta Meekonjärven tuvalle kertyi 12 km, josta nousua 206 metriä, ja laskua 4
62 metriä. Eli matka oli siis Meekonlaaksoon laskun seurauksella voimakkaasti laskuvoittoinen. Aikaa matkaan kului leppoisasti edeten ja maisemia ihaillen vajaa viisi tuntia.
62 metriä. Eli matka oli siis Meekonlaaksoon laskun seurauksella voimakkaasti laskuvoittoinen. Aikaa matkaan kului leppoisasti edeten ja maisemia ihaillen vajaa viisi tuntia.
Seuraavana päivänä suunta kääntyi kohti paluuta, mikä oli tarpeenkin, sillä töissä pitäisi olla maanantaina ja varaa olisi vielä yhteen yöpymiseen ja kahteen hiihtopäivään. Eli edessä olisi sama matka kuin mennessä, mutta vain kaksi päivää käytettävissä. Se ei kuitenkaan huolettanut, koska nyt sää oli pakkasella ja eteneminen sen myötä helpompaa kuin plussalla.
Seuraavana päivänä nousimme Meekonlaaksosta ylös ja hiihdimme takaisin Kuonjarjoen tuvalle, jossa olimme yksi yö aikaisemminkin viettäneet yön. Näin viimeiselle hiihtopäivälle jäi loppumatka: Kuonjarjoelta Saarijärven kautta Kilpisjärvelle, mikä matkana noin 21 km. Lähdimme nyt Kuonjarjoelta kesäreittiä pitkin, eli tunturin yläkautta, mikä osoittautuikin selvästi mukavammaksi reitiksi. Pieni uhkaava tilanne tuli aivan alkumatkasta pari kilometriä tuvalta lähdettyämme, kun puroa ylittäessä Marko putosi lumen läpi puron pohjalle. Välissä oli varmaan metri tyhjää ja alla - onneksi ei ollenkaan vettä, eli puro oli siis tyhjä.
Saarijärvelle oli upeaa lasketella liukulumikengillä alas. Hankikanto oli hyvä ja sää oli upea.
Tullessamme Saarijärven tuvalle lounastamaan kuulimme jo kaukaa palovaroittimen äänen. Huolestuttavaa. Eihän tupa ole tulessa? Autiotuvan puoli oli täynnä savua ja edellinen kävijä oli tyhjännyt kamiinan pesästä keklut ämpäriin ja jättänyt ämpärin kamiinan viereen. Huh. Lattiaan oli muodostunut palojälki, mutta onneksi isompaa vahinkoa ei päässyt syntymään.
 |
Kävimme Kilpisjärven K-kaupassa paluumatkan eväsostoksilla. Siellä oli myös erinomaisia lihatarjouksia, joten ostimme myös neljä kiloa ulkofilettä kotiin ja sitten nokka kohti etelää. Aamulla klo 6 olimme kehä-ykkösellä Helsingissä ja uusi työviikkoa alkoi virkistyneenä ja onnellisena.