Itsenäisyyspäivän reissu ex temprore - reissu pohjoiseen, Pallas ja Saana 5.12-8.12.2018

Itsenäisyyspäivän ex temore -reissu pohjoiseen 5.-8.12.2018

Itsenäisyyspäivän ympärille ajoittuva pitkä viikonloppu antoi taas mahdollisuuden tehdä pikainen reissu pohjoiseen. Matkassa jälleen Kati ja Marko. Itsenäisyyspäivä osui torstaille, joten perjantain vapaaksi ottamalla järjestyi neljä tiivistä Lappi-päivää. Keskiviikkona erittäin myöhään lähestyimme Muoniota ja selailimme karttaa, mihin suuntaisimme yöksi.

Ensisijaisena vaihtoehtona oli jälleen lokakuiseen tapaan Pallaskota, mutta päädyttiin käymässä tutustumassa Muoniossa olevaan Tammitupaan. Tupa sijoittuu Oloksen latuverkoston varrelle ja on ensisijaisesti hiihtokaudella hiihtäjien päivätupana, mutta koska vielä latuja ei seudulla ollut, päätimme käydä katsomassa, josko siellä maittaisi unet. 

Tupa sijaitsee tieltä noin puolentoista kilometrin päässä, joten se sopi myöhäiseen ja pimeään iltaan oikein hyväksi kohteeksi. Lunta oli vain noin 10 cm ja tuvalle vietti selvä alamäki, joten matka kulki joutuisasti lumikengillä. 

Hyvin uni maittoi ja aamulla palasimme autolle samaa tietä kuin eilen olimme tulleet ja lähdimme ajamaan kohti Kilpisjärveä. Olimme päättäneet käydä itsenäisyyspäivän kunniaksi huiputtamassa Saana-tunturin. 

Mukava oli ajella Kilpisjärvelle aamun hämärissä. Kilpisjärvellä lunta oli vain vähän ja pohdimme, otammeko lumikengät vai ei. Päädyimme lähtemään ilman lumikenkiä, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä Saanan rinteet olivat monin paikoin ihan paljaana.

Kaamoksen selkeä keli oli kaunis. Aurinko lipui todella kauan juuri horisontin alapuolella ja värjäsi taivaan pitkäksi aikaa kauniilla väreillä. Mukava oli kiivetä ja ihailla maisemia.

Loppupuolella nousua rinteessä tuli vastaan Minna, jonka kanssa ryhdyttiin juttelemaan ja mentiin loppumatka yhtä matkaa. Ylhäällä kuvailtiin yhdessä ja mukava oli jutustella.

Kuultuaan, ettei meillä oikein ole tiedossa, minne olemme menossa huiputuksen jälkeen, todennäköisesti ajaisimme Pallakselle ja yöpyisimme Pallaskodassa, Minna kutsu meidät mökilleen saunomaan. Oli todella kiva käydä saunassa ja jatkaa jutustelua. Lämmin kiitos Minnalle.

Saunomisen jälkeen suuntasimme taas autolla ja illan pimennyttyä lämpimän saunan pehmentäminä päädyttiin, että Pallaskota tuntuu aivan liian kylmältä ja kalsealta ja viime yöksi lämmittämämme Tammitupa voisi tarjota valmiiksi lämpimän petipaikan meille toiseksikin yöksi. Niin tehtiin. Auto samaan paikkaan ja sama kävely tuvalle. Tuvalla ei taaskaan ollut ketään ja se oli edelleen lämmin edellisen yön jäljiltä, joten levitimme makuupussimme ja iltapalan jälkeen uni tuli.

Itsenäisyyspäivää seuraavana päivänä otimme päiväretken kohteeksi Pallaksen ja keli olikin kerta kaikkiaan taivaallinen. Taivas oli satumainen, aivan vaaleanpunainen ja tunsi todella olevassa jossain maailmassa, jota oikeasti ei ole olemassa.

Pallaksen lumoavien tunturien retkeilyn jälkeen Hotelli Pallaksen lounas houkutti. Aikaisempien reissujen kokemusten perusteella lounaat ovat olleet todella herkullisia ja maittavia. Tällä kertaa hotelli oli kuitenkin täynnä englantilaisturisteja ja lounas-buffet sen mukainen. En ole koskaan nähnyt kerralla niin monen ihmisen syövän niin epäterveellisesti. Lähes kaikilla, niin lapsilla kuin aikuisille, oli lautasella vain ranskalaisia perunoita ja ketsuppia. Muutamilla oli penne-pastaa kastikkeella. Salaatteja ei näyttänyt juuri kukaan maistavan. Turha kai laittaa mitään erityisen herkullista, jos ihmiset ruuasta riippumatta syövät vain ranskalaisia perunoita. Lounaasta pystyi kutienkin kokoamaan kohtuullisen hyvän annoksen ihan kelvollistakin ruokaa, mutta taso ei ollut läheskään sitä kuin aiemmin.

Kutuniva 

Pallaksen retken jälkeen oli taas auki, mitä seuraavaksi tehdään. Keskinkertaisen lounaan jälkeen Pallaskota ei taaskaan houkutellut, Sen sijaan lämmin peti oli alkanut houkutella ja hetken netissä surffailtuamme olimme varanneet huoneen Äkäslompolosta. Viimeinen yö siellä ja aamulla kohti etelää.
Ihana ex tempore -reissu.