ISTRIA100 by UTMB 168 km 5.-7.4.2024

168 km, 6590 nousumetriä

Kauden ensimmäinen kisa Kroatiassa Istrian nimimaan halki kulkeva ISTRIA100 by UTMB satamailinen, 168 km. Edellisestä kisastartista on aikaa ja sen myötä kisakunto on vähän arvoitus ja startti tuntuu tavallista jännittävämmältä. Periaatteessa on tunne, että kunnon pitäisi olla hyvä ja treenit ovat sujuneet hyvin ja suunnitelmallisesti ilman sairastamista, mutta aina oma tuntuma ei ole kuitenkaan vastannut todellisuutta.

Saavumme kisapaikalle edellisenä iltana. Iltalento Venetsiaan ja sieltä GoOptin tilauskyyti Umag:iin Kroatiaan. Matka kestää vajaa 2,5 tuntia ja olemme ainoat matkustajat kyydissä. Jaana on varannut meille majoituksen läheltä maalialuetta ja kisakeskusta. Kiva pieni perhehotelli, jossa yhteinen keittiö kolmelle huoneelle ja huoneessa oma parveke rantanäkymin.

Aamulla haemme kisanumerot, keitämme kanapastalounaan hotellilla ja lähdemme klo 14 lähtevään bussiin lähtöalueelle. Lähtöön on noin kahden tunnin matka ja sen menee leppoisasti.

Kisan lähtöön klo 17 ilmaantuu 377 juoksijaa. Juoksu lähtee loivaan laskuun, juoksu tuntuu ensin aika ok:lta, joskin tajuan heti kohta lähdön jälkeen, että miten saatoin unohtaa venytellä. Joulukuussa Jätemäessä kaatumisen jälkeen vaivannut iskias alkaa tuttuun tapaan kiristää ja hankaloittaa juoksemista. Se on vaatinut pitkään runsaasti venyttelyä lenkin alle. Ja nyt olen unohtanut sen. Voi ei. Ylämäessä iskias vaivaa vain vähän, mutta alamäessä ja varsinkin muutaman kilometrin tasainen taival noin 10 km jälkeen tuntuu tuskaiselta. En sano Jaanalle mitään, mutta jättäydyn Jaanasta jälkeen ja vaivihkaa venyttelen rantabulevardilla. Myöhemmin kuulen, että Jaanaakin oli iskias vaivannut alkumatkasta. Onneksi molemmilla kilometrit auttavat vaivaan ja noin 30 km:n jälkeen vaivasta ei ole mitään jäljellä.

Iskiasvaivasta huolimatta kisa lähtee liikkeelle ihan mukavasti. Nousut nousevat mutkattomasti ja laskut myös. On vain todella kuuma, vaikka startti iltapäivällä (klo 17) ja periaatteessa ilta on alkanut viiletä. Huomaan jo varsin alkumatkasta, että shortseilla on selvästi valkoista suolaa, mikä kertoo siitä, että hikoilu on ollut kovaa ja myös hyvin suolapitoista. Vuoden ensimmäinen lenkki lämpimässä. Elimistö ei ole tottunut lämpimään. Otan suolatabletin, vaikka normaalisti en näin aikaisin kisassa ottaisi vielä suolaa tabletteina. Enkä varsinkaan yötä vasten, jolloin yleensä elimistön hikoilu vähenee ja elimistö muutenkin sellaisessa passiivisessa lepotilassa..

Äsh, parinkymmenen kilometrin kohdalla Suunto Baro 9:n kello pimenee. Kello on aivan uusi, ostin sen 3 vk sitten, kun olen tykännyt aiemmasta Suunto Baro 9:sta, mutta siinä alkanut olla erinäistä pientä hämminkiä. Olin laittanut siihen kestävyys-moodin päälle, jotta kelloa ei välttämättä tarvitsi matkalla edes ladata (lupasi 65 tuntia käyttöaikaa). Nyt kuitenkin jo alkumatkasta kello pimenee. Yritän ladata sitä, se ei auta. Kello on ikään kuin ”elossa”, siitä kuuluu kilahdus aina uuden kilometrin kohdalla, mutta näyttö on pimeänä. Yritän sammuttaa tai bootata kelloa, mutta kello ei reagoi mitenkään mihinkään. Ei pitkään boottaamiseenkaan. Lopulta jossain vaiheessa saan kellon sammumaan ja toivo herää, että kellon saisi virkoamaan. Ei auta. Kelloon tulee vain nuoli näkyviin, joka tarkoittaa, että kello pitäisi päivittää. Olin sen juuri päivittänyt, joten mistään siitä ei pitäisi olla kyse. Yritän saada kelloa synkroinoitua Suunnon app:iin, mutta mitään ei tapahdu. Pitkin kisaa yritän uudelleen ja uudelleen bootata tai ihan miten vain saada kelloa käyntiin, mutta kello ei reagoi mihinkään.

Ei siis auta muuta kuin mennä ilman kelloa ja gps-jälkeä. Käytännössä tarkoittaa, että minun täytyy vain yrittää arvailla, montako kilometriä on takana/edessä ja toivoa, että pysyn reitillä. Yritän löytää kännykältä reittiä. Olin asentanut järjestäjän ohjeen mukaisesti LiveTrailin, mutta ensinnäkin siinä oleva kartta on uskomattoman epätarkka, siinä kartan tarkkuus on lähinnä sellainen yleiskuva reitistä (10 cm * 10 cm) ja lisäksi se käyttää kännykän virtaa aivan tavattoman paljon. LIveTrail myös olisi vaatinut nettiyhteyden, mitä monin paikoin ei ollut. Jouduin myöhemmin sen vuoksi laittamaan välillä kännykkää lentotilaan, että saan varmuudella virran riittämään siten, että on virtaa mahdollisia hätätilanteista varten.

Ilman kelloa ja gps:ää varsinkin yöllä tuntuu haastavalta. Toivottavasti näen reittimerkinnät. Reitti on varsin heikosti merkitty selvästi sillä oletuksella, että juoksijoilla myös gps varmistamassa kulkua. Ajaudunkin useampaan kertaan pois reitiltä, kahteen otteeseen kanssajuoksijat huutavat minut reitille, muutoin löydän itse takaisin. Yöllä juokseminen on muutenkin eri tavalla haastavaa kuin päivällä. Elimistö ei ole sama ja unisuus saattaa jo varsin alkuvaiheessa kisaa kiusata niin, että on pakko hetki nukkua.

Yritän pitää kellottomuuden ja gps:ttömyyden tuoman harmituksen poissa toteamalla, että ei sitä ennenkään gsp:n kanssa juostu, sitä on tehty vasta muutamia vuosia. Muutamaan kertaan mietin kilometrien kysymistä kanssajuoksijoilta, mutta totean, että en sillä tiedolla oikeastaan mitään tee. Matka on ihan sama, tiedän sen tai en.

Jaanalle ensimmäinen yö on poikkeuksellisen raskas. Jaana oli yrittänyt yön pimeydessä nukkua reitillä parikymmentä minuuttia, jotta olo helpottaisi, mutta uni ei ollut tullut. Sainkin tässä vaiheessa noin tunnin edelläni kulkenutta Jaanaa kiinni siten, että eromme oli enää 20 min. Se oli vähän, ottaen huomioon, että minullakin oli aikaa tuhraantunut tuohon kellon kanssa välppäämiseen ja Jaana on muuten tavalliseen tapaan nopeampi kuin minä.

Pääsen pahimmasta väsymyksestä ohi laittamalla ensin Bookbeat:iin lataamani äänikirjan pyörimään ja sitten, kun se enää tunnu pitävänä mieltä virkeänä, SuomiPop:a soimaan Youtubeen lataamistani biiseistä. Ne onneksi näyttävät kuluttavan kännykän virtaa erittäin vähän, toisin kuin LiveTrail-sovellus. SuomiPop:ssa on hyvä pohjento, joka auttaa pysymään virkeänä ja mielen kirkkaana. En ole koskaan ennen kuunnellut musiikkia tai kirjaa pitkissä kisajuoksuissa. Nytkään en ollut etukäteen varsinaisesti suunnitellut sitä, mutta treenilenkeillä huomannut äänikirjankin toimivan aika kivasti. Kuuntelin elämäni ensimmäisen äänikirjan vasta nyt tänä talvena sen myötä, että olen elämäni ensimmäistä kertaa mukana lukupiirissä. Näin ollen koko ajatus äänikirjasta on minulle uusi, mutta tuntuu toimivan hyvin myös pitkässä kisajuoksussa. Muuten yleensä tykkään mennä juostessa hiljaisuudessa.

Reitin suurimmat nousut ja laskut ovat kisassa välillä 30–90 km. Harmillisesti tämä osa kisasta on paljolti pimeällä, joten hienoja vuoristomaisemia emme pääse juurikaan ihailemaan. Nousut tuntuvat kuitenkin mukavilta ja pimeässäkään mikään kohta ei tunnu hurjalta.

Noin 40 km:n kohdalla kompuroin alamäessä ja naps. Toinen sauva poikki. Äh. Sauvat olisi erittäin tarpeen. En näe reitillä kuin yhden pitkän matkan juoksijan, jolla ei ole sauvoja, mutta hänkin myöhemmin kulkee metsästä poimitun kepin varassa. Eli kaikki näyttävät ymmärtäneen, että tällä reitillä sauvat olisivat ehdottomasti tarpeen. Ei auta muu kuin jatkaa yhdellä sauvalla. Soitan Jaanalle ja kerron katkaisseeni sauvan. Jaana sanoo voi ei ja kertoo miettineensä, että on tosi pahoillaan Katin puolesta, kun kisa lähtenyt muuten niin hyvin ja olisi mahdollisuuksia hyvään kisaan. Yritän pitää nyt vain pään kasassa. Onnistunkin siinä varsin hyvin. Muistutan itseäni siitä, mitä Jaana on sanonut siitä, miten erityisesti miehet kulkevat kisoissa ilman sauvoja vahvassa etuketossa polviin kämmenillä nojaten jyrkissä kohdissa. Yritän edetä yhdellä sauvalla ja toinen käsi polvea vasten ja vahva etukeno ja painopiste selkeästi eteen.

Kulku sujuu niin hyvin, että kun muutamien tuntien päästä Jaana soittaa, hän ällistyy, että olen edelleen vain puoli tuntia perässä. Eromme on siis kasvanut vain ihan vähän. Jatkossakin matkavauhtimme on lähes sama, minun tauot ovat vain joka kerta pidempiä kuin Jaanalla. Pitäisi opetella huoltamaan itsensä nopeammin.

Lumoniten lampusta loppuu virta juuri korkeimmalla vuorella ylhäällä ja kaivan nopeasti varalamppuna olevan Vaeltajan. Olisi pitänyt ennemmin vaihtaa patteri Lumoniteen, Vaeltajan valoteho on selvästi huonompi, ja lisäksi on niin sumuista, etten välillä näe lainkaan minne kulkea. Reittimerkkejä ei näy missään ja toivon, että olen oikeassa paikassa. Onnekseni saan edeltä kiinni juoksijan, jonka perään jättäydyn reitillä pysymisen toivossa.

Matka sujuu tasaisesti eteenpäin ja odotan 100 km:n dropbag-huoltoa, jossa tarjolla olisi jotain lämmintä ruokaa. Cut-offiin on varaa noin 4 tuntia eli kohtuullisen turvallisesti. Otan kasviskeittoa toiselle lautaselle ja toiselle lautaselle pienen annoksen riisiä ja lihakastiketta. Oikeassa jalkapohjassa pyöri pitkään matkan varrella kivi, jota en ajoissa saanut aikaiseksi ottaa pois ja sen seurauksella jalkapohjassa on pientä kipua. Teippaan varmuuden vuoksi oikean jalan päkiän kohdasta. Yritän taas saada Suunnon kelloon eloa, mutta mitään ei tapahdu.

Dropbagista otan lamppuun lisää pattereita ja mietin, otanko myös kolmannen varalampun. Ykköslamppuna minulla Lumonite ja siihen varapattereita pari, varalamppuna kaksi Vaeltajaa, joihin menee samat patterit kuin Lumoniteen. Kolmantena varalamppuna dropbagissa eri lamppu, jonka merkkiä en nyt muista. Jätän kolmannen dropbagiin ja oletan, että patterit riittävät. Reitillä huomaan kuitenkin, että olin jotenkin sekaantunut käytettyjen ja täysien Lumoniten pattereiden kanssa niin, että mukanani oli kaksi tyhjää patteria. Äsh. Pakko säästellä valon kanssa ja pitää tehoa yöllä pienellä. Hämäryys lisää väsymystä, ja se ei ole hyvää aivoille. Valosta olisi hyötyä aivojen virkeyden säilyttämiseksi ja olisi iso etu, jos yöllä pystyisi pitämään lamppua täydellä teholla.

Toinen yö onkin minulle raskaampi ja etsin reitiltä kahden jälkeen paikkaa, minne voisin levyttää ja ottaa pienet unet. 100 km:n huollon jälkeen reitti on ollut odottamattoman teknistä. Vaikka isoimmat nousut ovat takana, reitti on jatkuvaa kivistä ja mutaista Ylläksen kokoista nousua ylös ja alas. Teknisesti selvästi haastavampaa kuin alkuosan isommat nousut. Mieluummin ottaisin isompia nousuja kuin tätä mutaista-kivistä-liukasta-pusikkoa.

Yö on kylmä, asteita ei ole alavilla mailla montaa astetta ja maassa oleva kosteus viilentää. Laitan ensin kuorivaatteet päälle ihan vain lämpösyistä. Lämpö auttaa myös virkeyteen. En uskalla kuunnella enää poppia kännykällä, kun virta alkaa olla vähissä. Lampun virtaa on myös pakko pitää varmuuden vuoksi pienellä. Se lisää väsymystä. Silmissä alkanut heittää ja suoraan käveleminen ei ole enää itsestään selvää. Kolmen maissa kaivaudun reitin viereen bivy-bag:iin ja sauvat osoittamaan menosuuntaan, että varmasti herättyäni jatkan oikeaan suuntaan. Laitan kellon soimaan 21 min päästä. Nukahdan heti, mutta herään joka kerta, kun joku ohittaa. Ei se mitään, lepo virkistää silti ja nousen hieman ennen kellonsoittoa. Unta on tullut varmaankin 15 min. Se teki hyvää ja huomaan ohittavani nopeasti kaikki ne, jotka olivat nukkuessani ohittaneet minut. Heidän kulkunsa näyttää yhtä huteralta kuin minun ennen pieniä unia.

Juttelen taas tovin Jaanan kanssa. Hänellä on tämä yö mennyt vahvasti ja kulkee nyt noin kaksi tuntia minun edelläni. Aamu ja maali lähenee. Viimeiset huoltopisteet tulevat vastaan tasaisesti. Meno on perusvarmaa. Viimeinen huolto 13,7 km ennen maalia. Soitan Jaanalle. On lähestymässä maalia. Loppuosa reitistä on tasaista peltoa. Moni kanssajuoksija kuvasi sitä tylsyydessään uuvuttavana. Pitkä se minustakin oli, mutta oli kiva, että kisassa oli myös tasaista. Klo 10.04 olen maalissa ajalla 41.04 ja sijalla 239, turvallisesti melkein viisi tuntia ennen klo 15 olevaa cutoff:a. Jaana oli ollut maalissa 2,5 h aiemmin klo 7.30 ajassa 38.30 ja sijalla 211. Maaliin selvisi 377 juoksijasta 287.

 

Jaanan tarkoitus oli tulla minua vastaan maaliin, mutta tulinkin yli puoli tuntia ennen LiveTrailin ennakoimaa aikaa, joten Jaana ei onnistunut näkemään maaliintuloani. Ei se mitään, en minäkään nähnyt Jaanan maaliintuloa.

Mitalit kaulaan ja kävelemme kisakeskukselle hakemaan dropbag:t ja sen jälkeen hotellille, jossa suihku ja sitten maalialueen varrelle pizzeriaan ja kannustamaan maaliintulijoita. Oli tosi hauskaa. Pizza maistuu hyvältä ja seura mukavalta 😊